Mirkan Uuden kuun aikaan-blogissa oli viime viikolla juttua kirjojen uusiokäytöstä. Toisille kirjat ovat esineinä 'pyhiä', eikä niitä sovi leikellä tai käyttää esimerkiksi askartelumateriaalina; toiset taas värkkäävät hylätyistä kirjoista lampunvarjostimia, kelloja, rasioita sun muita käyttö- tai koriste-esineitä.
Kuten Mirkakin blogissaan totesi, maailmassa on paljon sellaisia kirjayksilöitä, joiden elämä
kirjana on tullut tiensä päähän. On hiirenkorville luettuja, eläinten pureksimia ja tahriintuneita kirjoja. On myös kirjoja, joista aika on ajanut ohi ja joita kukaan ei enää halua. Tällaisten kirjojen elinkaarta voi pidentää keksimällä niille uusia käyttötapoja.
Jokin aika sitten löysin kirjaston poistokirjojen hyllystä
Pikkuaasi Napoleon-nimisen lastenkirjan 50 sentillä.
Regine Schindlerin kirjoittama ja
Eleonore Schmidin kuvittama kirja ei vaikuttanut miltään lastenkirjallisuuden merkkiteokselta, mutta kuvat mustine lintuineen viehättivät. Olin joskus muinoin askarrellut kanieni repaleisiksi jyrsimien kuvakirjojen sivuista kirjekuoria;
Pikkuaasi Napoleon koki saman kohtalon
.
Nyt pitäisi vielä innostua kirjoittamaan kirjeitä, jotta kuorille tulisi käyttöä!
21 kommenttia:
Ihanan näköisiä kuoria! Minä askartelen kirje- ja pakettikuoria vanhoista tapeteista ja tapettien näytepaloista. Kirja on jotenkin aina ollut niin "pyhä", etten ole tottunut käyttämään sitä materiaalian, mutta vähemmän hyviä kauniskuvaisia kirjoja voisi toki hyvinkin käyttää. Hyvä idea!
Katja / Lumiomena
Oi miten hienoja, hyvä idea.
Tuo kirjojen "pyhyys-tauti" vaivaa minuakin, mutta joskus vaan pitäisi kovettaa sydämensä... :)
Varsinkin kun lopputulos on näin hieno.
Mut sitten tullaan siihen, että raaskiiko niitä hienoja kuoria käyttää, hih. Kierre on jo valmis, vaikken ole edes aloittanut vielä. Tää on just tätä! :D
Minä olen tehnyt kirjekuoria National Geographic-lehden upeista valokuvista. Lehden kokokin on juuri passeli. Olin jotenkin ajatellut, että vain lehdistä voi kirjekuoria tehdä, näin sitä on ihminen rajoittunut. Nytpä katsonkin tiensä päähän tulleita kuvakirjoja (ja mikseipä muitakin) uusin silmin.
Hei, kiitos! Aivan loistava idea. Enpä taidakaan viedä kierrätykseen noita (pitkään) jaloissa lojuneita lastenkirjoja, vaan kierrätän ne ihan itse. Jee!
Hienoja kuoria tuli!
Harmi kun ei oikein jaksa enää kirjekirjeitä kirjoittaa :(
Itsekin heitin joku aika sitten pois tytön vanhan lastenkirjan, se oli alunperinkin vähän piirrelty kierrätyksestä löytynyt, mutta tarina oli hyvä ja kuvat hienosti piirrettyjä ja värikkäitä, niin laitoin kuvasivut talteen ja vähän kirjoitustakin, jos vaikka korttiaskarteluissa niitä voisi käyttää.
Onpa hyvä idea!!! Ja kirjekuoret niin kauniita.
Itse olen suunnittelut tekeväni huonokuntoisista kirjoista kirjanmerkkejä (minäkin ajattelin ostaa askarteluun tulevat kirjat kirjaston poistomyynnistä).
Jos saan joskus idean toteutettua, postaan kyllä aiheesta. Tähän mennessä olen vain virkannut kirjanmerkkejä (niistäkin voisi kyllä tehdä tänne postauksen).
Mielettömiä! Ihan mainio idea! Täytyypä katsella seuraavalla kerralla poistokirjoja kirjastossa sillä silmällä.:)
Blogissani on jotain Sinulle!
t.Paula
Onpa kauniita! Minä ainakin ilahtuisin tuollaisesta kirjeesta postilaatikossani ;).
Olen joskus antanut lasteni leikellä kuvia repaleisista kuvakirjoista, enimmäkseen ne ovat olleet juuri kirjaston poistoja.
Kauniita kirjekuoria. Olen kirjevelkaa parillekin ystävälle ja taidan matkia ideaasi. Tosin silloin kun olin nuori, teimme aina kirjekuoret lehtien ym. sivuista, joten tuttua hommaa. Noin kauniita kuin nuo sinun ne eivät kylläkään olleet.
Minähän olen poisheitettävien kirjojen uusiokäyttäjä - niiden sivuista saa tehtyä vaikka mitä. Nyt siis puhun täysin arvottomista kirjoista. En tiedä mistä meille on kulkeutunut Valittujen Palojen ja Det Bästan lyhennettyjä romaaneja, mutta olen iloinen, että en ole heittänyt pois tuota pinoa komeron nurkasta, nehän ovat aarteita tällaiselle tuunaajalle.
Hienoja ovat tosiaan! Mekin tehtiin kakarana lehtien yms. sivuista kirjekuoria, kun ei joko ollut rahaa ostaa kirjekuoria tai äiti ei suostunut niitä enää kustantamaan. Kamalasti sitä käyttikin aikaa kirjeiden ulkoasun tekemiseen. Oli vesivärit ja maalit, hileet ja tarrat.
Tärkeästä asiasta kirjoitit edellisellä kerralla!
Hienoa, kun esittelit tuotoksesi! Kuoret ovat todella kauniita! Ja hiukan myös kirjoituksesi muutoinkin punastuttaa... :)
Aihe on minusta tärkeä, sillä kirjan ystävä voi olla kirjan ystävä myös pelastamalla kaatopaikalle jo tuomittuja teoksia. Eihän se voi olla kirjalle parempi vaihtoehto päätyä roskikseen kuin innokkaan tuunaajan käsiin. Kirja voi olla arvokas niin monella tavalla!
Ovatpa hienoja! Tulevat mieleen yläaste- ja lukioajat, jolloin ystävän kanssa yllätimme jatkuvasti toisemme sillä, mitä posti toi tullessaan - ties mistä valmistettuja kirjekuoria, kassakoneen rullalle kirjoitettuja kirjeitä (näin saa aikaan kirjaimellisesti pitkiä kirjeitä)...
Inspiroivaa!
Katja, vähän minuakin kirpaisi, kun repäisin ensimmäisen sivun irti, mutta kyllä se sitten kuitenkin kannatti :)
Minna, juu kyllähän se kirjaan kajoaminen aina pieneltä pyhäinhäväistykseltä tuntuu, mutta kun pääsee alkuun, niin homma on ihan hauskaa. Se onkin tosiaan sitten kokonaan toinen juttu, että raaskiiko kuoria käyttää!
Saga, lehtiä voikin varmaan käyttää täysin estoitta, minä taas en ole niitä tajunnut hyödyntää. Toisaalta kuoria tarvitsee nykyään niin harvoin, että enemmänhän tämä on sellaista mukavaa puuhastelua kuin suoranaista tarpeeseen värkkäämistä...
Aura, siitä vaan leikkelemään :)
Sesse, minäkin otin tästä pari todella hienoa sivua talteen, niistä saisi kehystämällä pienet taulut. Sehän se on, kun ei kirjeitä oikein enää tule kirjoiteltua :/
Anna Elina, kirjanmerkit ovatkin hyvä idea, minä olen kirjanmerkkien suurkuluttaja (ja yritän saada A-P:nkin käyttämään niitä, mutta huonolla menestyksellä). Virkata en osaa, olin jo ala-asteella tukiopetuksessa ketjusilmukoiden takia (muut olivat matikan vuoksi)...
Paula, voi kiitos pokaalista, yritän keksiä jotain "tunnustettavaa" tässä lähipäivinä... ;)
Maria, ehkä ilahdutan sinua tällaisella joku päivä :)
Clarissa, ai sinä kirjoitat vielä oikeita kirjeitä? Minäkin, mutta vain kerran vuodessa, joulun alla. Haluaisin kyllä kirjoittaa kirjeitä useammin!
milla, totta, nuorempana tuli kyllä nähtyä vaivaa. Minä olen kirjoittanut aivan uskomattoman määrän kirjeitä elämäni aikana, pelkästään vaihto-oppilasvuoden aikana satoja ja sen jälkeen varmaan tuhansia... Ja ala-asteellahan kirjeitä kirjoiteltiin joka päivä, vaikka niiden saajat istuivat samassa luokassa :)
Mirka, juuri näin, ja tähän sain taas vahvistusta siitä sinun postauksestasi. Itse asiassa tuunasin nämä kuoret valmiiksi vasta siitä inspiroiduttuani :)
Karenina, pitkästä aikaa! Niinpä, minäkin muistelen kaiholla sitä aikaa, kun postilaatikossa odotti kirje melkein joka päivä... Ja nimenomaan sellaisia kirjeitä ja kuoria, joiden kirjoittamiseen ja tuunaamiseen oli käytetty aikaa ja mielikuvitusta. Oi niitä aikoja!
Hienoja! Onnekkaita he, jotka noita saavat postilaatikkoonsa.
Katja, hihii, en tiedä saako kukaan, jos en keksi kenelle kirjoittaisin. Vaikka enköhän keksi, olen vain aika ruosteessa kirjeenkirjoittajana...
Tämä oli kyllä niin kiva. Tuli heti idea jos toinenkin; jotain ilmestyy varmaan lähiaikoina tuonne Viritysblogiin. Kirjat ovat pyhiä, kyllä, mutta jos nyt kuitenkin ihan pikkuisen leikkaisin...
Liisa, kiva kuulla että inspiroiduit! Ja niin, ovathan kirjat pyhiä, mutta ehkä niiden pyhyyttä voi parhaiten kunnioittaa käyttämällä niitä viimeiseen asti..?
Kivoja kuoria! Itsekin olen joskus tehnyt vastaavia kuvalehdistä.
Minä en raaski koskea vanhoihin kirjoihin, mutta aivan uusiin kyllä. Uusia kirjojahan on kaupoissa pilvin pimein, mutta joitain vanhoja kirjoja ei saa sitten millään mistään, kun haluaisi. ;)
Marleena, no en minäkään mihinkään hyväkuntoisiin/arvokkaisiin/harvinaisiin vanhoihin kirjoihin koskisi, en missään tapauksessa! Tämä kirjahan ei ollut varsinaisesti vanha (ehkä 80- tai 90-luvulta?) joten annoin mennä...
Lähetä kommentti