perjantai 3. joulukuuta 2010

Keittiöhaaveita, osa 4

Monica Eisenmanin minikeittiö ruotsalaisessa Femina-lehdessä (10/2010). 
Alkuperäiset valokuvat Martin Löfin.

9 kommenttia:

Tuulella kirjoitti...

Aika kodikasta, etenkin ikkunan äärellä. Noin täydet avohyllyt olisivat ehkä siivouspäivänä haasteelliset, mutta kaipaisin silti omaankin keittiöön paria avohyllyä.

Ja tuo patteri on ihana :)

Katjusha kirjoitti...

Minä niiiin ottaisin tuon patterin itselleni!!!

TH kirjoitti...

Fuo sohva-viinivarastoyhdistelmä vaikuttaa kovin puoleensa kutsuvalta! Varsinkin kun sohva on valmiiksi monenkirjava. Mutta mihin panna lasi kädestä siksi aikaa kun kutoo, lukee tai bloggailee? Pahvilaatikon päälle oikealla vai lattialle?

Lumikko kirjoitti...

Tuulella, juu ei tämä keittiö kovin käytännölliseltä vaikuta, mutta on se vaan kodikas :)

Katjusha, meillä on meijerillä prikulleen samanlaiset patterit, kaitpa ne ovat aika kivat, en ole osannut sitä niin ajatellakaan kun aina olen vanhoissa taloissa/asunnoissa asunut :)

TH, niin vaikuttaa :) Ehkä se pahvilaatikko on siinä juuri viinilasinlaskualustana?

Vuorovettä kirjoitti...

Ihanat kuvat, hirmuisen kodikasta. Kiitos! Tuollainen ikkunalautakin olisi mukava. Meillä oli tuon oloiset, kun miehen kanssa muutimme aikoinamme yhteen asumaan, 40-luvun kerrostalo (sitä on ikävä muutenkin, vinttikomerokin oli ison iso huone ja saunassa käytiin naapuritalon kellarissa, pihan poikki joka lauantai-ilta. Ja ikkunan takana kasvoi iso koivu, kesällä oli kuin olisi asunut sen latvassa, vihreä oli ikkunassa kiinni. Oi niitä aikoja!!).

Lumikko kirjoitti...

Vuorovettä, mukavaa että ilahduttavat, välillä mietin että pitäisikö luopua näistä "sisustuslainoista" kokonaan, kun niin monessa paikassa korostetaan sitä, että vain bloggaajien omat (siis itseottamat) kuvat kiinnostavat... Mutta olen ajatellut, että omahan on blogini, ja jos itse tykkään taltioida tänne kivoja interiöörejä, niin So Be It (etenkin kun en ole mikään mestarivalokuvaaja eikä tämä ole valokuvablogi vaan sekalainen sillisalaatti!).

Mutta siis kiva jos näistä lehtilöydöistäni on muillekin iloa :) Ihanalta kuulostaa tuo 40-luvun talonne, saunaan hipsuttelu pihan poikki ja kotiin tuleva puu. Leveät ikkunalaudat ovat kyllä parhaita, mulla ollut onneksi kaikissa asunnoissa viimeiset 10 vuotta. Täällä meijerillä niissä on tosin halkeamia, aiheutuneet junaliikenteestä.

luminen kirjoitti...

Voi ei, toivon ettet siitä minun kirjoituksesta pahastunut. Jos niin kävi, kyse on väärinkäsityksestä. Olen tosi pahoillani. Niillä mun "kakkosilla" ja "kolmosilla" on oikeasti iso ero. Se johtuu siitä että kolmosten (joita se mun kuvaus siis ainoastaan koski) kanssa en ole henkilökohtaisesti tuttu (eli kommentointiväleissä) ja siksi sellaset blogit, joissa on vähän itseotettuja kuvia jää henkilökohtaisuuden osalta etäisiksi. (Varsinkin kun olen niin surkea lukemaan.) Tilanne muuttuu heti jos alkaa kommentoida ja lukea.

Kyllä mua kiinnostaa katsoa näitä kuvia ja blogisi kuvia muutenkin. Ne kaikki kertovat sinusta jotakin. (Otan sitä paitsi itsekin mielellään kuvia kuvista. Enimmäkseen (lasten)kirjoista.)

Näissä kuvissa on minusta mukavaa tuo ikkuna, leveä ikkunalauta ja kasvit. Ja nuo kaikki paketit ja pullot ja purkit. Kodikasta tosiaan.

Lumikko kirjoitti...

luminen, en pahastunut :) Olen törmännyt tuohon kuva-asiaan monissa paikoissa. Itseotetut kuvat ovat arvostetumpia (luonnollisesti, niin sen pitääkin olla!), etenkin jos asialla on taitava valokuvaaja, ehkä jopa ammattilainen.

Sinun kirjoituksesi kommentit varsinkin pistivät kyllä ajattelemaan (mikä on aina hyvä asia!). Nyt mietin sitä, miten vaikeaa/mahdotonta blogimaailmassa (niin kuin tietysti elämässä yleensäkin) on miellyttää kaikkia. Ihmisillä on aika ankariakin vaatimuksia toistensa (blogien) suhteen.

Koinkin pienen ahaa-elämyksen: on vain kerta kaikkiaan lakattava ajattelemasta, mitä kukakin saattaa olla jostakin mieltä, kunhan ei tietoisesti loukkaa ketään. Olen nimittäin huomannut, että mitä enemmän lukijoihinsa tutustuu, sitä tietoisemmaksi tulee siitä, että heillä on omat makunsa ja mieltymyksensä. Ja se taas voi alkaa vaikuttaa omaan bloggaamiseen sellaisena miellyttämisenhaluna. Haluaisin päästä siitä kokonaan eroon, koska se rajoittaa ja voi viedä ilon koko touhusta -ja koska on joka tapauksessa mahdotonta miellyttää kaikkia tai yrittää kontrolloida antamaansa kuvaa/vaikutelmaa loputtomiin.

Eli kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

Keittiö on kyllä kodikas :) Tykkään taltioida kirjaston lehdissä näkemiäni kivoja kuvia tänne, kun ei niitä oikein leikelläkään voi ja lehdet joutuu palauttamaan.

luminen kirjoitti...

Kiitos tästä :) Ja kiitos kiinnostavista bloggaus-kirjoituksistasi. Niitä blogiominaisuuksia, joista itse kirjoitin en ollenkaan tarkoittanut vaatimuksiksi. Yritin kuvailla sitä, minkä tyyppisten blogien pariin jotenkin vaan ajaudun. Siis ihan jo siitä syystä, että netti tulvii kiinnostavia blogeja, joita ei kaikkia millään voi lukea.

Ymmärrän tuota miellyttämisjuttua. Luulen että melkeinpä jokainen ainakin tiedostamattaan yrittää ottaa lukijat huomioon, miellyttää heitä. Itselläni on tosin se tilanne, että lukijakunta on hyvin pieni. Se on ehkä hyvä tämän asian suhteen :)

Minusta koko touhun rikkaus on joka tapauksessa kunkin omassa tavassa kokea ja esittää. Omanlaisuudesta kannattaa tosiaan pitää kiinni.

(Oon harrastanut samaa taltiointimenetelmää kirjaston kirjojen suhteen.. :)