lauantai 4. joulukuuta 2010

Kiitos kirjastosta

Kävin entisen kotikaupunkini uudessa kirjastossa ja vaikutuin lähes liikutuksen partaalle. Mikä DVD-valikoima! Ainakin kymmenen tuotantokautta Midsomerin murhia hyllyssä! Ja Cassavetesin Minnie ja Moskowitz. Uskomaton määrä klassikoita ja uutuuksia. En ole ikinä nähnyt niin paljon hyviä elokuvia yhdessä ja samassa hyllyssä.

Entäs lehtisali sitten. Sinne tulee kaikki mitä toivoa saattaa. Ja ovensuussa oli sellainen Tuo tullessas, vie mennessäs-hylly, jollaista olen toivonut omaankin kirjastoomme. Siihen voi tuoda omia vanhoja lehtiään ja ottaa toisten jättämiä lehtiä mukaansa. Sellainen pitäisi olla joka kirjastossa.

Seutulainaus on kyllä mahtava keksintö. Pystyin lainaamaan omalla kirjastokortillani tuosta paratiisillisesta paikasta, ja voin palauttaa lainat kotipaikkakunnan kirjastoon. Kohtuudessa oli hyvin vaikea pysyä, mutta onnistuin kuitenkin rajoittamaan lainojen määrän alle kymmeneen. Pääsen nimittäin jo tiistaina uudestaan sinne.

***

Siellä kirjastossa tunsin ylpeyttä siitä, että kasvoin isoksi tuossa kaupungissa. Kirjasto auttoi kasvamaan. Silloin se sijaitsi mäen päällä, nyt joen rannalla.

DVD-levyjä ei ollut vielä keksitty, mutta runot oli. Siirtymä lasten- ja nuortenkirjoista aikuisten kertomakirjallisuuteen oli kohdallani vaikea, joten juutuin pitkäksi toviksi välivaiheeseen. Välivaihe oli pieni ja kapea huone kirjaston alakerrassa. Siellä olivat filosofia, psykologia, parapsykologia ja ne runot, eikä koskaan ketään ihmisiä. Muistelen rakkaudella tuota aikuistumisen tilaa.

Toivottavasti kaupungin nykyiset 19 000 asukasta osaavat arvostaa poikkeuksellisen mahtavaa kirjastoaan. Kyllä he varmasti osaavat. Lukusali oli nytkin täynnä.

Millainen suhde teillä on kirjastoon?

10 kommenttia:

Anu ja Ninja kirjoitti...

Mä olen ollut tosi ahkera kirjastonkäyttäjä koko lapsuuden ja nuoren aikuisuuden. Nyt olen työn kautta ollut niin paljon kirjojen kanssa tekemisissä, että oman kirjahyllyn sisältö on hurjasti päässyt paisumaan, ja kirjasossa tulee käytyä aniharvoin. Harmittaa oikeastaan, etteivät lapsetkaan ole tottuneita kirjastossakävijöitä. Kesällä yritetään käyttää suvilakunnan kirjastoa ahkerasti, ettei sitä suljettaisi.

anu

Kiki kirjoitti...

Voi kun kuulostaa ihanalta kirjastolta!

Itse olin myös aiemmin tosi kova kirjaston käyttäjä! Tänne nykyiselle paikkakunnalle neljä vuotta sitten muutettuani suhde kirjastoon muuttui kun paikallinen kirjasto on tosi suppea ja aukioloajat vähän hankalasti muistettavat. Mutta käyn edelleen - valitettavasti vaan paljon vähemmän.

vaarihiiri@gmail.com kirjoitti...

Niin, ajatella kuinka pienistä asioista ihmismieli ilahtuu :) Eikä maksa paljoa.

Meillä on lapsesta saakka käytetty kirjastoa ahkerasti. Perheeseen kuuluu kirjastossa työskentelevä, joten kirjasto on meille melkein aina avoinna ja jos ei itse ehdi käydä voi soittaa niin kirjat tulee kotiin saakka :)

En tilaa mitään naistenlehtiä lainkaan kotiin vaan tarvittaessa haen niitä nipun kotiin ja luen kiintiöni parissa illassa vähäksi aikaa täyteen. Samoin toimin joskus paikallislehden kanssa. Lehtikauppiaiden on tätä joskus vaikea ymmärtää :)

Onneksi meillä on kirjastot. Ja onneksi on lapsuudessa jo oppinut niitä käyttämään.

Sanni kirjoitti...

Tiedän yhden paikan, missä kirjasto on joen rannalla. Onkohan se se?

Niina kirjoitti...

Opin lukemaan koulussa ja meidät vietiin sieltä kirjastoon. Minusta tuli heti vakioasiakas. Siitä saakka olen ollut ahkera kirjaston käyttäjä. Täällä uudella paikkakunnalla en ole pahemmin käynyt kirjastossa, koska en ole ehtinyt lukea. Omassa hyllysssä on paljon lukemattomia kirjoja, joten luen niitä nyt. Minua harmittaa aika tavalla että lukeminen on jäänyt, koska se on aina ollut minulle tärkeää. Mutta uskon vakaasti että sen aika tulee vielä.

luminen kirjoitti...

Kirjasto on hyvin tärkeä. Luulenpa että olisin suorastaan eri ihminen ilman kirjastojen vaikutusta elämääni.

Kun olin lapsi, sivukirjasto oli lähellä. Kävin lainaamassa kirjoja ja kuuntelemassa satuja. On suorastaan järkyttävää ajatella, miten paljon köyhempää mun elämä olisi ilman sitä pientä kirjastoa ollut. Vanhempani tuskin olisivat kirjaston täyttä merkitystä ymmärtäneet, ja vaikka olisivatkin, ei heillä olisi ollut mahdollisuuksia kuljettaa mua jatkuvasti pääkirjastoon lainaamaan. Siksi surettaa nykylasten puolesta sivukirjastojen sulkeminen. Hirveä vääryys.

Enpä muista semmoista, ettei mulla olisi ollut mitään lainassa. Voisin kyllä hyödyntää kirjastoa monipuolisemmin kuin mitä nyt teen.

Tuo/vie -systeemistä en ollutkaan kuullut. Mainio juttu. Olispa täälläkin.

Minna kirjoitti...

Olen aina ollut sitä mieltä, että kirjasto on niitä harvoja kulttuurikohteita, jossa verorahat eivät mene hukkaan!

Kouluikäisenä vietin lähes kaiken vapaa-aikani lukien kirjaston kirjoja, joita saimme lainata viikoittain kyläkoululla käyvästä kirjastoautosta. En voi ajatellakaan, millainen maailma minulta olisi jäänyt kokematta ilman kirjastoa! Lukeminen on mieluisimpia harrastuksiani vieläkin, mutta neljän lapsen äitinä arjen pyöritys vie harmittavan paljon aikaa siltä.

Minulla on jatkuvasti lainassa valtavat kasat kirjoja, joita en kunnolla ehdi lukemaan. Uusin lainoja niin kauan kuin pystyy ja kun se viimeinen palautuspäivä uhkaavasti lähestyy, luen urakalla ne "tärkeimmät" kirjat pois alta ja loput joudun palauttamaan vain selailtuani niitä, ehkä lainatakseni ne taas joskus uudestaan.

Mitään lehtiä en koskaan ole tilannut itselleni, 2 X viikossa ilmestyvää paikallislehteä lukuunottamatta, koska kaikki lehdet joita voisin koskaan haluta lukea, löytyvät kirjastosta lainattavaksi ihan ilmaiseksi. Se on myös ekologisuutta parhaimmillaan!

DVD-levyjäkin lainaan silloin tällöin.

Seutulaina on todellakin huippujuttu, jos ei omasta kirjastosta löydy jotain, löytyy kyllä yleensä sitten maakunnan jostain toisesta kirjastosta. Seutulainaa olen käyttänyt paljon!

Todellakin: Kiitos kirjastoista!

Lumikko kirjoitti...

Anu, mulla myös oma kirjahylly pullistelee, mutta en silti malta pysyä poissa kirjastosta. Ehkä ihan hyvä niin. Lainaan kyllä aika paljon nimenomaan dvd-elokuvia ja lehtiä, just sen takia kun kirjoja on niin paljon omasta takaa.

Kiki, se on ihana ja kätevästi isäni asuinkaupungissa, joten pääsen käymään usein :) Voisiko olla että teidänkin kirjastossa olisi seutulainausmahdollisuus..? Silloin pääsisit käsiksi naapurikuntienkin valikoimiin.

vaarihiiri, olispa tosiaan kätevää jos löytyisi kirjastosisäpiiriläinen omasta huushollista! Helsingissä onnistuin tutustumaan eniten käyttämäni kirjaston virkailijoihin sen verran, että katsoivat joskus läpi sormien jotain juttuja... Mulla sama juttu naistenlehtien kanssa, ja olen myös käynyt absurdeja keskusteluja lehtimyyjien kanssa aiheesta :)

Sanni, on se varmaan se :) Eihän se virallisesti ole enää kaupunkikaan, vaan kaupunginosa. Pöh.

Niina, mulla sama juttu, lukeminen jäi kovin vähälle pitkäksi aikaa, ja nyt sitä olen palauttanut osaksi "päivärytmiä". Ei siksi, että se olisi joku pakko, vaan siksi että huomaan olevani onnellisempi silloin kun luen, siis silloin kun lukeminen kuuluu elämääni.

luminen, tuo hehkuttamani kirjasto sijaitsi melkein naapurissa silloin kun olin koululainen. Muistelen käyneeni siellä lähes päivittäin, useiden vuosien ajan. Se oli kyllä äärettömän tärkeä, sisällöllisesti tietysti (kaikki ne kirjat, ne maailmat) mutta myös jonkinlaisena turvapaikkana, tilana.

Mulla myös aina jotain lainassa, useista eri kirjastoista sekä maalta että Helsingistä. Vaikka merkkaan uusintapäivämäärät kalenteriin, olen silti maksanut satoja euroja myöhästymissakkoa erinäisille kirjastoille. Mutta ei se haittaa, se on pieni hinta siitä mitä olen saanut.

Minna, seutulaina on minustakin ihan huippukeksintö. Mulla myös tuo viimeisen palautuspäivän aiheuttama stressi aina silloin tällöin, joskus pidän kirjaa ihan laskelmoidusti yli sallitun ajan ja maksan pari euroa sakkoa saadakseni luettua kirjan loppuun -on se kuitenkin paljon halvempaa kuin kirjan ostaminen!

Pellon pientareella kirjoitti...

Kirjaston on minulle kuin kirkko, siellä on ollut ja on niin paljon kaikkea elintärkeää. Ilman kirjastoa en minäkään olisi mikä olen. Oli missä päin maailmaa vain, mutta kun löytää kirjaston tuntee olevansa kotona. Onneksi nykyisin pikkupaikkakuntani kirjasto on aika hyvä ja seutulainaus tosiaan toimii. Ja kirjathan voi uusia ainakin täällä netissä, joten ei tarvitse maksaa niitä myöhästymismaksujakaan.

Lumikko kirjoitti...

Pellon pientareella, kiinnostava ajatus: kirjasto kirkkona. Ehkä siinä tosiaan on jotain samaa (tai korvaavaa) minullekin. Matkoilla suuntaan aina kirjakauppoihin, ne ajavat minulle kyllä samaa asiaa, ainakin jos ovat viihtyisiä niin kuin ulkomailla usein ovat.

Juu, netissähän minäkin uusin, mutta jos lainasta on vaikka varaus tai uusimiskerrat on jo käytetty enkä saa lainoja uusittua ja olen "väärällä" paikkakunnalla palautusta ajatellen... sillä tavalla niitä sakkoja vaan kertyy maksettavakseni vähän väliä :)