keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Ei sitä kiertävää palloa kukaan näkemään sattunut oo

Vähiin on käynyt valo. 
Pimeällä maantiellä väistellään rekkoja ja kuunnellaan progea.
Tästä tulee poikkeuksellisen isänmaallinen olo, 
että näinkin hienoa musiikkia Suomessa tehdään.
Maiseman on pimeä piilottanut, mutta sen tietää kauniiksi.

Liian moni on vaarassa kadota pysyvästi pimeään.
 2 247 on se luku.

5 kommenttia:

vaarihiiri@gmail.com kirjoitti...

Ei oo näkyny, mutta ihana kuva sulla, taas :)

Lumikko kirjoitti...

Vois näyttäytyä joskus :) Kiitos, se on iskän talon pihalta otettu.

Kirjailijatar kirjoitti...

Noin monta uhanalaista, aika surullista. Ja kuinka paljon niitä maailmassa onkaan? Toki on sitten näitä lajeja, jotka eivät taida ikinä kuolla sukupuuttoon, kuten torakat. Eikös ne ole mestariselviytyjiä?

Evita kirjoitti...

On tosi surullista jos ilveskin on uhanalainen. Se on upea eläin. Mökillämme Kymen rannassa näin kerran männynkäkkärän latvuksissa tupsukorvaisen patsasmaisen ilveksen. Ihan pikkuriikkisen pelotti kun luulin sen hyppäävän kaaressa niskaani. Tässä kuitenkin vielä kommentoin elävänä.

Lumikko kirjoitti...

Kirjailijatar, niin, tässäkin selvityksessä huomattiin, että lutikoiden kannat ovat vahvistuneet. Eläimiä ei varmaan saisi arvottaa keskenään, mutta jotenkin se suruttaa, että perhoset katoavat ja lutikat sen kuin porskuttavat!

Evita, aika hienoa että olet nähnyt ilveksen lähietäisyydeltä, minä en ole nähnyt edes kaukaa koskaan. Onneksi kohtaamisenne oli rauhanomainen :)