tiistai 21. joulukuuta 2010

Punaisella viltillä kaikki näyttää kauniimmalta

Ostetaan/vaihdetaan yksi joulutunnelma, myydään jotain muuta. Väsymys viivoittaa silmänympärykset. Yöllä pidän vahtia, epäröin antautua unelle, ikään kuin voisin valvomalla pitää ihmisiä hengissä. En voi.

Vielä on katsottava saksalainen mykkäelokuva, luettava lisää Berliinistä. Se lienee Euroopan metropoleista koviakokenein, niin kajottu ja runneltu. Sain jutulle lisäaikaa Tapaninpäivän iltaan, joten roikotan Berliiniä mukanani koko joulun.

Kuvissa Country Living 12/2010.

11 kommenttia:

eve kirjoitti...

Voimia ja halaus.

Inabeda kirjoitti...

Kiitos kortista!

En ihmettele ettet ole juuri malttanut lähteä Helsinkiin..

Leppoisaa joulua sinulle ja läheisillesi.

Vuorovettä kirjoitti...

Voisiko ajatella, että sinulla on Berliinin joulu ja joulu Berliinissä eikä tarvi lähteä edes? Minä googlasin sinulle siihen liityen hyvää mieltä: "-- eikä se (Berliini) tuota pettymystä joulun allakaan.", "Se oli mukava joulu. Eli menkää jouluna Berliiniin --" Levollisempiä öitä silti ja mahdollisimman vähän huolta!

Downshifter Molly kirjoitti...

Lähetän sinulle näin virtuaalisesti ilta-auringon viimeiset säteet, pian ne sukeltavat vuorten taakse. Joulurauhaa!

himalainen kirjoitti...

Roikotan Berliiniä mukanani koko joulun... ymmärrän. Roikotan pitkää tekstiä myös uudenvuoden aattoon asti, olisin voinut tehdä sen ajoissa, mutta näin aina käy. Silti on joulu. Toivottavasti ehdit antaa ajatusten mennä välillä toisiakin jouluisia reittejä, vaikka Berliini on kyllä upea kaupunki.
Hyvää kaunista iltaa, oliko tämä vuoden pimein päivä jo... valoa tulossa :)

Pellon pientareella kirjoitti...

Jännä ristiriita kuvien ja tekstin välillä... Jos osaisimme säilyttää sen sisäisen rauhan vaikka vaikeita asioita pohtisimme tai kohtaisimmekin. Hyvää joulunaikaa!

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita kotoisia kuvia ja sitten teksti, jonka luettuaan tekee mieli toivottaa voimia. Löysin blogiisi vasta äskettäin ja luin kiinnostavaa keskustelua hidastamisesta, downshiftaamisesta, kävin "hidastamisen haastajat" -keskustelua kommentoimassakin vielä.
Kiitos blogista, toivon että saan joskus itsekin perustettua...
t. Anna-anonyymi :-)

Anonyymi kirjoitti...

PS. Jäi askarruttamaan tuo "Hidastamisen haastajat". Ehkä siksi, että haluaisin vähentää palkkatyötä (on kolme lasta), mutta silloin mm. matkustaminen (kerran vuodessa) jäisi haaveeksi. Minulla ei ole isotuloista puolisoa, joka maksaisi matkani. Minulle hehkutti vähän aikaa sitten oravanpyörästä hyppäämistä ihminen, joka on kotona (kouluikäiset lapset) ja jota mies elättää. Matkustavat miehen rahoilla. Huomasin, että tulin aika kitkeräksi ja pahantuuliseksi tuosta, teki mieli sanoa että kaikki eivät halua / voi elää miehen siivellä. En tietenkään sanonut, kiltti kun olen. Siitä tuli tunne, että hän kritisoi minun elämäntapaani (vai kuulinko asian vain niin?) mutta minulla ei ollut oikeutta kritisoida häntä, koska hidastaminen (vaikka sitten toisen töissä puurtavan tuloilla!) näyttää hyvältä ja on muodikasta.

Blogissasi käydään hyvää keskustelua, "hidastamisen haastajat" poiki paljon ajatuksia! t. sama Anna (joskus vielä minullakin on blogi...)

Lumikko kirjoitti...

eve, kiitos.

Inabeda, eipä kestä, samoin sinulle!

Vuorovettä, voisi ajatella :) Se on aika hauskaa miten ajat ja paikat elävät mielissämme, aina ei tarvitse matkustaa matkustaakseen, riittää kun kuljettaa katsetta rivillä. Kiitos kannustavista googletuksista ja hyvien öiden toivotuksista!

Molly, kiitos auringonsäteistä, niitä täällä totisesti kaivataankin, en edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt auringon, ehkä jonkun hennon kajon silloin tällöin. Joulurauhaa ja -iloa myös sinulle sinne!

himalainen, tiedät siis mistä puhun :) No, eiköhän Berliini tee tilaa joulullekin. Ulkonakin niin mielettömän kauniit puut. Uskon, että joulumieli tulee vielä. Ja se valo. Levollista joulua sinulle!

Pellon pientareella, taisi tosiaan olla pieni ristiriita, kuvat olivat ensin ja päätin sitten lisätä vielä pari riviä kuulumisia... Mutta sellaistahan se on, vaikka olisi huolta ja väsymystä, niin on myös kaikenlaista pientä ja kaunista, johon tarttua -kodikkaat kuvat lehdessä tai huurteiset puut ikkunan takana.

Hyvää joulua!

Anonyymi Anna, kiva kun löysit tänne ja tervetuloa mukaan keskusteluihin, ne ovat mulle eräänlainen henkireikä, joten kovasti iloitsen kaikista kommenteista.

vaarihiiri@gmail.com kirjoitti...

Anonyymi ... ei mun mielestä "hidastaminen" ole kenenkään rahoilla porskuttelemista, ei puolison eikä omien. Eikä mullakaan ole sitä puolisoa :)
Mun mielestä hidastaminen on sitä, että pysähtyy miettimään omaa elämää, ajan käyttöä ja miten oikeasti haluaa elää. Siihen sisältyy myös rahan käyttö eli kuluttaminen.

Voisko kuluttaa vähemmän, elää taloudellisemmin, tulla vähemmällä toimeen ja käyttää sen työssä käytetyn ajan johonkin muuhun, esimerkiksi lapsiin ja omiin läheisiin ja itselle. Näitä siis minä lasken. En halua käyttää kaikkea aikaani täysin ansiotyöhön koska haluan jakaa aikaa enemmän kasvavien lasteni kanssa, he lentävät kohta pois pesästänsä ... voin taas sitten tehdä työtä tauotta jos haluan jne ...

Lumikko kirjoitti...

vaarihiiri, totta puhut, viime aikoina hidastamiskeskustelussa on korostettu melkein yksinomaan tuota raha-asiaa (tuloja ja tienaamista tai niiden puutetta), ja se vie minusta huomion tärkeimmästä. Hidastamista on monenlaista ja sitä voi toteuttaa monella eri tasolla (ja myös nimittää ihan miksi tahtoo). Omalla kohdallani hidastaminen on merkinnyt ensisijaisesti juuri "sitä, että pysähtyy miettimään omaa elämää, ajan käyttöä ja miten oikeasti haluaa elää. Siihen sisältyy myös rahan käyttö eli kuluttaminen." Kuten siis viisaasti totesit.