sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Se meni nyt näin

Matalan profiilin joulu. Ruokaa riittämiin, suklaata ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Aattoaamuna siivottiin ja kuunneltiin jouluisilta syystä tai toisesta kuulostavia kappaleita, tätä ja tätä ja tätäkin. Jippua ja Samuli Edelmannia myös, tykkään kovasti levystään. Oikeita joululaulujakin vähän, Pientä rumpalipoikaa ja Varpusta jouluaamuna.

Televisio on pysynyt enimmäkseen kiinni, mutta tänään olen tuijottanut Teemalta Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ties kuinka monetta kertaa. Eilisen tein töitä, oli pakko, olisin sen halunnut hoitaa aikaisemmin alta pois mutta se meni nyt näin.

Pari havaintoa ensimmäisestä blogijoulustani. Monissa blogeissa on laitettu luukut kiinni joulun ajaksi, rauhoituttu perheen pariin ja jätetty elämän reaaliaikainen dokumentoiminen sikseen. Toisaalla on kuvattu täydellistä joulunviettoa, etukäteenkin jo, lapsia ja äitejä juhlamekoissaan. Huomaan taas pohtivani, millaisia hyvän elämän, naiseuden ja äitiyden ihanteita täällä luodaan, me luomme.

Veikkaan, että joukossanne on myös niitä, joiden joulu ei ole mennyt niin kuin Strömsössä. Asioita on jäänyt viime tippaan tai kokonaan tekemättä, koti ei ole ollut aattoaamuna tiptop-kunnossa ja joulumieli on antanut odotuttaa itseään. Älkää välittäkö. Elämä on epätäydellistä, joulutkin joskus.

22 kommenttia:

Hippokampustaja kirjoitti...

Ilman epätäydellisyyttä ei jotkut ihanat täydelliset hetket olisi mitään...

Marie Elisabeth's rum kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
junikan kirjoitti...

Hyvä huomio tämä: "millaisia hyvän elämän, naiseuden ja äitiyden ihanteita täällä luodaan, me luomme".

Jokaiselle mietittäväksi oman ja muidenkin blogien äärellä.

Hyvää uutta vuotta!

Hannah kirjoitti...

Virkkaat viisaasti! Itsehän me odotukset ja paineet itsellemme asetamme ja kasaamme. Minäkin stressasin vielä nuorempana kovin joulusta, mutta onneksi elämä on opettanut tätäkin kulkijaa - ollut tarve karsia nimenomaan ulkoista turhaketta ja "kiiltokuvaa". On pitänyt arvottaa, mikä todella on merkityksellistä, mistä haluaa luopua, mikä jääköönkin rauhassa vaikka sitten kesken tai toteutumatta..
Keskeneräisin, levollisin terveisin Hannah

Lumikko kirjoitti...

Hippokampustaja, niinhän se on :)

junikan, olen tätä asiaa pohtinut ennenkin, mutta tämä blogi+joulu-yhdistelmä on oikein erityisesti askarruttanut pieniä harmaita aivosolujani :) Nyt ensimmäistä kertaa blogimaailman jouluvalmistelukautta seuranneena en ole voinut välttyä ajattelemasta, että lähes kokopäivätyöstä tuntuu monen perheenäidin joulupuuhastelu käyvän.

Piipahdin muuten sinunkin blogissasi ja luin sen "Hamsteripyörässä"-jutun, siinä oli minuakin mietityttänyt aihe ja hyviä pointteja.

Hyvää uutta vuotta myös sinulle!

Hannah, viisaita puhut sinäkin :) Meillä joulunvietto on ollut kaukana kiiltokuvasta (vaikka ihan mukavasti menikin), mutta niin se on ollut monella muullakin, siitä tavallaan halusin muistuttaa itseäni ja niitä lukijoitani, joilla jäi jotain joulusta uupumaan, ulkoisesti tai tunnelman puolesta.

sanna kirjoitti...

Jotkut blogijoulut (tai lehtijutut ja muut vastaavat) vaikuttaa poseeraukseltakin, kiiltokuvajoulun uskottelulta, muille tai itselle. Tää ehkä menee vähän vierestä, tai ei liity (pelkästään) "täydellisiin jouluihin" blogeissa; mä oon jouluihminen, enkä stressa joulua laisinkaan. Ja ihmiset viettäköön ihan sen näköistä joulua kuin haluavat. Silti mä en ymmärrä (tai ymmärrän tosi hyvin kyökkipsykologisoiden;)),kun jotkut ihmiset höyryävät joulua ja ryntäilevät ja sänteilevät ja stressaavat, jotta jouluna kaikki olisi valmista ja kaikki olisi täydellistä ja mikään ei olisi keskeneräistä ja sitten jouluna voi rauhoittua ja vaan olla. Ja sitten nämä samaiset ihmiset on viimeistään toisena joulupäivänä on ihan hermo kireellä kaikesta siitä "rauhasta". Sitten se vähintään puoli kuukautta valmisteltu joulu pitää äkkiä raivata pois nurkista. Vaikka jouluhan oikeesti kestää loppiaiseen, jopa nuuttiin saakka. No, voihan se olla jonkun tapa viettää joulua..

Lumikko kirjoitti...

sanna, hih, hauskasti kuvattu tuota yhtä mahdollista lopputulemaa kaikesta höösäämisestä :) En haluaisi hirveästi arvostella toisten joulunlaittoa, oli se sitten kuinka perusteellista hyvänsä, mutta kyllä se vähän hirvittää lukea blogeja, joissa äiti herää öisin väsäämään lahjoja ja joulukalentereita ja koristeluja ja leipomuksia, jotta lapsilla (ja miehellä?) olisi täydellinen joulu sitten muutaman viikon päästä. Täytyy olla muitakin tapoja olla hyvä äiti ja jouluihminenkin vielä.

Noita poseerausjuttuja mietin usein, samoin sitä, että kamera on mukana kaikessa, lapset ovat mannekiineina ja elämä "kääntyy" blogiin lähes reaaliaikaisesti. Jollain tavalla blogit ja tosi-tv kuuluvat samaan ilmiökenttään, vaikkei sitä heti tulisi ajatelleeksi.

Toivottavasti en loukkaa ketään näitä (ääneenkin) pohtimalla. On tämä vaan niin mielenkiintoinen ilmiö!

Tuulella kirjoitti...

Tänä jouluna mekin vietimme matalan profiilin joulua, koska olimme koko perhe viruksen tainnuttamina viikon ajan. Ajattelin jo, että jääkö meillä tosiaan koti siivoamatta, kuusi hankkimatta ja jouluruuat laittamatta. Mutta ei jäänyt, sen sijaan pahin stressi jäi kokematta ;)

Olen lapsena oppinut, että joulu laitetaan vasta aatoksi. Minulla ei ole mitään jouluähkyä, vaan päin vastoin nautin esim. kuusesta täysillä juuri nyt. Ja varmasti pidän sen loppiaiseen saakka.

Mutta joulunvietossakin pätee "kukin tyylillään". Pääasia, ettei aja itseään piippuun tekemällä enempää kuin oikeasti ehtii tai on tarpeen. Ainakin minä nautin asioista enemmän, kun olen levännyt riittävästi.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoisia ajatuksia tänne tullut lisää.
Samoja asioita itse pitkään pohtineena, on ihan mukavaa lukea, että ei ole ihan yksin näiden ajatustensa kanssa.

Itse uskoisin blogien välittämän kiiltokuvaelämän olevan osaltaan sellaista aikuisten naisten leikkiä.

Blogin välityksellä on mahdollisuus kokeilla, leikitellä ja roolitella. Stailaamista, toimittamista... ja myöskin haavekuvanaan olemista ja siinä elämistä.

Se on ihan ok, ellei tuosta muodostu ansaa, johon kompastuu tai jää kiikkiin. Suurin osa kuitenkin varmaan ymmärtää pelin hengen, mutta siitä huolimatta näiden muiden tarjoamien kiiltokuvien välityksellä saattaa muodostua lukijakunnalle myös alitajuntaan saavutettavia tasoja ja lisää paineita, mikä taasen ei olekaan enää ihan "ok".

Blogikierroksella jäin kaipaamaan vaihtoehtoisia joulunviettotapoja ja niiden kuvaamista...

Itse omien "joulufiilis ei saavuttanut minua" -postausteni kanssa tunsin oloni ilonpilaajaksi, joten jätin aiheen sikseen.

-junika-

Lumikko kirjoitti...

Tuulella, aika monet ovat olleet tänä jouluna kipeinä. Siinä on tosiaan se hyvä puoli, että ei tarvitse turhia stressata, kun on ihan luvallinen syy keskittyä olennaiseen eli paranemiseen. Mulla myös entisestä ammatistani johtuen joulu alkanut vasta aatosta; (kirja)kaupan alalla joulukuu on niin kiireistä aikaa, ettei omalle joululle välttämättä ehdi/jaksa uhrata ajatustakaan ennen aattoa...

junika, ihan samoja ajatuksia ollut minullakin, kirjoitinkin tuosta/tästä aikuisten naisten leikistä Sävyt-postaukseni kommenteissa:
http://meijerielamaa.blogspot.com/2010/11/savyt.html

Tästä aiheesta voisi jutella pitkät pätkät... Kiinnostavaa on mm. se, voiko leikki mennä elämän edelle, aletaanko vaikkapa nyt joulua "lavastaa" blogileikkiä silmällä pitäen, vai olisiko se (joulu) ihan samannäköinen ja yhtä huolellisesti rakennettu ilman julkista jakamista?

Sama täällä, minustakin olisi hauska lukea erilaisista joulunvietoista ja viettämättä jättämisistä. Nyt tuntuu siltä, että ne joiden jouluissa ei ole mitään "esiteltävää" helposti vaikenevat, ehkä jo joulua edeltäväksi ajaksi. Minäkin mietin joulua edeltävällä viikolla, että onko tämä nyt ihan omituista kirjoitella asioista, joilla ei ole mitään tekemistä lähestyvän joulun kanssa.

Ilonpilaajaksi tunsin minäkin itseni tämän postaukseni kanssa, mutta toisaalta olen ihan varma, että täällä blogimaailmassakin on vaikka kuinka paljon ihmisiä, joiden joulu ei ollut ihan niin täydellinen kuin he ehkä olisivat toivoneet. Enkä tarkoita pelkästään ulkoisia seikkoja vaan sitä fiilistä myös. Itse olen esimerkiksi ollut niin väsynyt koko joulun, että se on väkisinkin vaikuttanut omaan ja varmaan läheistenkin tunnelmaan. Mutta sellaistakin se voi joskus olla.

Marikki kirjoitti...

Kiinnostava postaus ja kiinnostava keskustelu!

Blogimaalmaan palaillessani mietin millaisia ovat joulun jälkitunnelmat, miten joulusta kerrotaan, vai kerrotaanko lainkaan, jätetäänkö pois särähdykset ja soradukset? Ajattelin, että itse ainakin yritän sanoa joulusta myös sitä epätäydellistä puolta... ettei tämä sen kummempaa kuin elämää kuitenkaan, edes jouluna.

Tuulella kommentoi, että heillä joulu laitettiin vasta aatoksi. Niin meilläkin. Se oli oikein dogmi, mitään joulukoristetta ei saanut laittaa etukäteen. Valmasti vähentää joulustressiä, jos koko joulukuun ei tarvitse olla joulutapahtumapuiston järjestämistä perheelle :-)

Oman perheen kanssa olen kuitenkin myös oivaltanut, että minulle joulu on sen odotuksessa :-) ja siksi olen lieventänyt jouluntulokynnystä ja nautin suosiolla ajoissa niistä valmistelujutuista, joista nautin :-). Muut tehdään sellaisella selviytymistasolla. Tapaninpäivän puolessavälissä minun jouluinnostukseni alkaa olla jo aikalailla loppuunkulutettu joka tapauksessa, joten venytän sitä sitten vähän etupäästä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos linkistä aikausempaan postaukseesi. Olen pohtinut blogien äärellä samantapaisia asioita kuin sinä siinä ja joskus varmaan sivuuttanutkin em. ajatuksiani omassani. Mielenkiintoinen maailma tämä blogimaailma.

-junika-

Marikka kirjoitti...

Kiinnostava aihe. Pohdin tätä samaa näytelmällisyyttä jo edellisen blogijouluni kohdalla. Blogeissa on genrejä, ihmiset bloggaavat eri aiheista. Bloggaajille, joille tyyli tai käsillä tekeminen on blogin aihe, joulu on tietysti huippusesonkia ja niin pitää ollakin. Mutta samaan hössötykseen helposti tempautuvat mukaan nekin, jotka bloggaavat ihan muista aiheista. No, meillä ei ainakaan mennyt joulu putkeen, kuten juuri kirjoitinkin.:)

Kun joulu on niin leimallisesti sukujuhla, se voi erityisesti täällä Suomessa olla hyvinkin ahdistavaa aikaa niille, joille suku ei tarkoita hauskoja sukukekkereitä. Esimerkiksi omat vanhempani kärsivät pahasta päihdeongelmasta, ja siksi kaikki juhlapyhät merkitsevät minulle yleensä huolta ja surua. Tarpeeksi hyvä joulu on siis meillä jo suuri saavutus, "joulumieli" on bonus, joka tulee jos tulee.

Omenaminttu kirjoitti...

Viisaastipa sanoit: millaisia hyvän elämän, naiseuden ja äitiyden ihanteita täällä luodaan tai luomme. Ei tarvitse tehdä kuin pieni kierros "sisustus"blogeissa, niin paineet kyllä nousevat. Mutta onneksi kaikki ei ole sitä miltä näyttää!

pääpä kirjoitti...

Itse en ole jaksanut lukea niitä kiiltokuvablogeja. Tietenkin on päivän virkistykseksi käytävä katsomassa että mitä Jokkemaassa on rakentunut! :D

Joulu on minulle parhaimmillaan leppoisaa lautapelien ääreen kokoontumista. Kuusi on hankkimatta ja joulupuunaus tekemättä mutta siitä huolimatta on ollut mukavaa napostella jotakin maukasta ohessa ja pelata ystävien kanssa pöydän ääressä, siinä on ihan eri tunnelma kuin tietokoneella tms pelatessa. Tänä jouluna on hauskutuksena ollut papupeli Bohnanza.

Lumikko kirjoitti...

Marikki, minuakin on aina kiinnostanut se, mistä ja miten puhutaan ja mistä taas vaietaan. Täällä blogimaailmassa on tietysti ihan luonnollista ja viisastakin vaieta asioista, joita ei halua tuntemattomien ihmisten kanssa jakaa. Itse pidän silti (ainakin omalla kohdallani) tärkeänä sitä, että touhu ei mene esittämiseksi tai lavastamiseksi. Se on yhteisölliseltä kannalta vapauttavaa, mutta se kannattaa minusta myös (terveen) itsekkäistä syistä. Kirjoitin siitä täällä: http://meijerielamaa.blogspot.com/2010/05/bloggaamisesta.html

Pointtini oli silloin (ja yhäkin) tämä: blogeihin pitää mahtua myös sadepäiviä ja nurjaa puolta. Muuten ne muuttuvat kulisseiksi ja lakkaavat voimaannuttamasta tekijöitään.

Tuo joulusysteeminne kuulostaa just hyvältä, että niistä jutuista nautitaan jo hyvissä ajoin, jotka oikeasti sitä iloa ja hyvää mieltä tuottavat :)

Lumikko kirjoitti...

junika, eipä kestä :) Mielenkiintoinen tämä tosiaan on!

Marikka, olen ehkä vähän harhaanjohtavastikin puhunut "vain" blogeista, kun genrejä tosiaan on. Blogi itsessäänhän on vain väline, ja monilla (miehillä varsinkin) on esim. hyvin tieto- tai asiapitoisia blogeja, joissa se yhteisöllisyys ei ole mikään juttu.

Tuo perhejuhlan (ahdistavakin) luonne ja myös juhlapyhiin usein liittyvä yksinäisyys on minusta juuri sellainen liian vaiettu aihe. Itsekin kirjoitin tuossa tekstissäni, että "monissa blogeissa on rauhoituttu perheen pariin" ja tajusin saman tien, että se ei ole totta kaikille: iso osa ihmisistä viettää joulun yksinään, toiset tahtomattaan. Ja toisaalta se perhejuhla ei tosiaan aina ja kaikille merkitse mitään rauhoittumista. Tuo sinun tilanteesi on varmasti aika yleinen tässä maassa, mutta ei siitä oikein puhuta. Hyvä että sinä puhut!

Omenaminttu, olen onneksi aika hyvä olemaan ottamatta paineita mistään siisteys-, sisustus- tms. jutuista, mutta kuten Junikakin tuossa ylempänä totesi, alitajuisesti saatamme silti vertailla itseämme tai vaikka nyt sitten joulunviettojamme toisten meininkiin. Senkin takia olisi hyvä, että monenlaisia elämisen, olemisen ja tekemisen malleja tuotaisiin esiin.

pääpä, kivalta kuulostaa joulunviettosi :) Minä kyllä auliisti myönnän lukevani tai ehkä pikemminkin katselevani blogeja, joissa elämä vaikuttaa alati harmoniselta ja arki on aina kaunista. Mutta en näköjään voi käydä niissä ilman että aivoni alkavat ruksuttaa :) Tykkään lueskella sisustuslehtiä, mutta niissä ja blogeissa on se ero, että lehtien idyllit ovat joko ammatilaisten rakentamia tai sitten yhtenä päivänä kuvattuja ja kuvausta varten stailattuja koteja, kun taas blogeissa sitä idylliä ylläpidetään joka päivä, ihan omin (perheen äidin) voimin. Se joskus mietityttää.

Marikki kirjoitti...

Niin, blogia pitäessä ja lukiessa lienee erityisen hedelmällistä miettiä sanomisen ja vakenemisen suhdetta. Minulle blogin kirjoittaminen on monessa pyrkimystä sanoittaa itselle(kin) jotakin sellaista, jonka hahmo on aluksi epämääräinen. Itsensä pettäminen olisi silloin epäviisasta. Silti blogi tavallaan elää omaa elämäänsä ja tuottaa omia rajojaa, kuvaamisen tapojaan jne. Jotain jää aina sanomatta ja niin pitää ollakin. Itse en lue pelkästään sisustus tai lifestyle blogeja, koska en ole sellaisesta kiinnostunut. Pidän kauniista kuvista, mutta ne eivät jaksa houkuttaa minua tiettyyn blogiin montaa kertaa. Ehkä kauniista kuvista on jo jonkinlaista ylitarjontaa. Etsin elämän jakamista, kirjoittajan omaa ääntä ja ajatuksia.

Lumikko kirjoitti...

Marikki, tuota on sosiologiassa jonkun verran tutkittukin, mutta lehtijuttujen (ehkä nykyään jo blogienkin?) osalta: paljastamisen ja peittämisen, sanomisen ja vaikenemisen keskinäistä suhdetta. Se on kyllä kiinnostavaa, etenkin nyt kun oman blogin kautta joutuu sitä rajanvetoa miettimään. Samaa mieltä olen kanssasi: jotain jää sanomatta ja niin pitää ollakin. Vähän sama juttu kuin kaunokirjallisuudessa. Tai niissä lehtijutuissa, tai kirjeissä -kaikessa kirjoittamisessa oikeastaan.

Sellaisenkin hassun jutun olen huomannut, että joskus sitä kuvittelee kirjoittavansa niille "tutuille" lukijoille, jotka kommentoivat tai joiden blogeissa itse käy. Heille olisi valmis olemaan rehellisempikin kuin on, sanomaan enemmän. Mutta oikeasti blogia kuitenkin lukevat monet, monet muutkin, eikä voi tietää kuinka "hyväntahtoisia" he ovat. Kommentointi tuo tietysti liikkumavaraa tähänkin.

Minullakin on tapahtunut joku käänne tuossa kuva-asiassa. Kuvat ovat kyllä edelleenkin tärkeitä minulle (siis yleensä, eivät välttämättä blogeissa), mutta en esim. jaksa jatkuvasti käydä sellaista blogikeskustelua, missä vain kehutaan jotain värisävyä tai kangasta tai valoa. En ehkä ole riittävän esteetikko, jotta sellainen keskustelu olisi pidemmän päälle kiinnostavaa. Etsin samoja asioita kuin sinäkin. Kauneutta myös, mutta enimmäkseen muualta kuin blogeista.

Lumikko kirjoitti...

Vielä lisäys tuohon edelliseen: en siis tarkoita sitä, etteikö olisi ihan paikallaan ja mukavaa joskus vain huikata, että joku väri tai valo tai kuosi on kaunis, nehän ovat kauniita, eikä aina ole muuta sanottavaakaan ja haluaa kuitenkin sanoa jotain, moikata tavallaan. Tarkoitin vain sitä, että joissain blogeissa kommenttiboksit täyttyvät näistä ihasteluista päivästä, jopa vuodesta toiseen, ja sellainen ei tunnu kauhean kiinnostavalta keskustelulta. Mutta ei kai se ole niissä se pointtikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Genrejä: on kuvablogeja. Joissain blogeissa käydään ihailemassa kauniita kuvia.

Koskahan tulee eka sosiologinen tutkimus blogeista? Onko jo? Musta olisi kiinnostava tutkia, _mikä_ saa ihmisen raportoimaan esim. perhe-elämäänsä netissä (siis kaikille avoimessa, ei vaan sukulaisille tai ystäville rajatussa blogissa). Lasten kuvia ym., tekemisten kertomista? Tulee (perheettömälle) mieleen, että itse perhe-elämä ei tyydytä ja blogissa halutaan sitten luoda ihannoitua kuvaa, joka helpottaa jaksamista? Ymmärrän muistiinmerkitsemisen halun (päiväkirjan), mutta mikä saa avaamaan niinkin yksityisen asian kuin perheen, kodin, kaikelle kansalle nettiin?

Kirsi kirjoitti...

Heips, hieno kirjoitus taas. Joulu on kyllä yksi voimakkaimmin latautuneita ajankohtia länsimaisen ihmisen elämässä. Itsellä ainakin mennyt monta vuotta "purkaa" jouluun liittyvät käsitysrakennelmat, jotta ei tarvitse enää mennä siihen ns. "joulupsykoosiin". Tänä vuonna skippasin joulun kokonaan. Että näinkin voi tehdä. Vau. Tähän on ollut pitkä matka...

PS. Ylpeys ja ennakkoluulo... aahhhhh!