torstai 16. kesäkuuta 2011

Keittiöhaaveita, osa 7

Deko 8/2010.
Annika Huett ja Ulf Huett Nilsson: Detaljer hemma.
Talo & Koti 1-2/2006
Annika Huett ja Ulf Huett Nilsson: Detaljer hemma.
Mikähän siinäkin on, että sisustuslehtiä tai -kirjoja selaillessani miellyn aina eniten keittiökuviin? Siis silloin kun miellyn, useimmiten en. Lehdissä esitellään paljon sellaisia virtaviivaisia, laitosmaisia ja kiiltäviä keittiöitä, jotka ehkä tarjoavat runsaasti kokkauspinta-alaa ja -tekniikkaa, mutta jotka muuten tuovat lähinnä mieleen ruumishuoneen. Otan mieluummin ahtauden ja epäkäytännöllisyyden kuin niitä loputtomia terästasoja.

17 kommenttia:

Hippokampustaja kirjoitti...

Itselläni tulee monesta keittiöartikkelista ihan leikkaussalifiilis, niin steriiliä, niin steriiliä. Ehkä pikkutavaroiden ja värin rakastaja minussa haluaa jotakin ihan muuta ja ehkä siksi nautin oman keittiömme interiööristä...

Lumikko kirjoitti...

Hippokampustaja, etenkin uusien talojen ja loftien keittiöt tuppaavat usein muistuttamaan leikkaussalia tai sitä dekkareista tuttua ruumiinavaustilaa. Ja myös: mitä isommalla rahalla asunto on laitettu, sitä kalseampi keittiö monesti. Sen sijaan pienten asuntojen ja vanhojen talojen keittiöistä löytyy usein kekseliäisyyttä ja kodikkuutta.

Minä pidän kyllä valkoisesta(kin) keittiössä, mutta en puhtaanvalkoisesta vaan luonnonvalkoisesta tai sitäkin kellertävämmästä sävystä.

jaana kirjoitti...

Tämäpä hauska sattuma! Juuri siivoilin keittiötä ja vähän karsin kaikkea pikkusälää (mulla on viikon kirpputoripöytä ja sinne kannan kamaa), mutta vieläkään meidän keittiö ei ole lähelläkään sitä leikkaussalifiilistä. Hyvä niin, koska en itsekään sellaisesta pidä.

Katja kirjoitti...

Samaa mieltä. Pelkistetyssä tilassa voisi varmaan toimia suoraviivaisemmin, arvelen että kaikki olisi eksaktimpaa. Minun kasaava luonteeni ei sovi sellaisiin tiloihin. Saan äkkiä aikaan kaaosta.

Valokuvaaja Ullamaija Hännisen torpan keittiö (näkyvillä esim. kirjassa Kauhalla ja vasaralla) on minusta aika ihana. Keittiön ykköskriteereitäni on kodikkuus, toimivuus pitäisi kai olla sitä ennen. (Meiltä muuten irtoilevat keittiön seinälaatat, luultavasti katseestani johtuvaa, saisivatkin lähteä, rumat ovat. Nuo yläkuvan valkoiset (lasitetut?) tiilet olisivat aika hienot!)

Lumikko kirjoitti...

jaana, varmaan toimivin keittiö myös pikkusälän ystävälle on sellainen kompromissi, jossa on sitä kodikasta tilpehööriä mutta myös tilaa kokkailla.

Kirpparipöytä on mullakin suunnitelmissa, eilen just harvensin vaatekaappia!

Katja, Ullamaija Hännisen Kauhalla ja vasaralla on yksi lempisisustuskirjoistani! Vaikka onhan siinä paljon muutakin kuin sisustusta. Hänen makunsa on hyvin lähellä omaani.

Minustakin kodikkuus menee funktionaalisuuden edelle, aina. Olisikohan toisin, jos olisin ahkerampi kokkaaja? Tuskin.

Leena Lumi kirjoitti...

Sama täällä!!!

En tiedä, huomasitko, kun oikeassa sivupalkissani oli yli puoli vuotta Ilonan (Sateenkaarentaa) keittiö. Hän käytti sitä kuvaa myös yhdessä sisustuskirjassaan ja lisäksi Maalla lehden jutussa heidän kodistaan oli KOKO SIVUN kuva aivan samasta seinästä. Vasta muutama viikko sitten vaihdoin Villa Charmen myötä kuvaa.

Meidän Saunaremontti ja Keittiöremontti on julkaistu blogissani. Jutut ovat varsin hauskojakin ja ne ovat pyörineet ainakin Suomelan nettisivuilla. Meidän keittiönvälitilan laatta tuskin tulee vastaan muualla kuin meillä ja eräässä toisessa kodissa. Aluneperin sen piti tosin olla vanhaa tiiltä, kuten Ilonalla on, mutta sitten löysimme mieleisen.

Keittiö on kodin sydän. Keittiöremonttimme teki pienestä '70-luvun keittiöstä tilavan ja sinne mahtuu nyt iso ruokapöytä. Kukaan ei enää käytä olkkarin ruokapöytää, jolla nyt kasaantuvat ne kirjat, jotka eivät muualle mahdu.

Jos haluat nähdä sen Ilonan keittiön, laita mulle vinkki, niin meilaan sen kuvan sulle privaattikäyttöön ja ihailtavaksi.

Sesse kirjoitti...

Sama täällä. Pidän kodikkaista, hieman boheemeista keittiöistä :)

Aura kirjoitti...

Tästä on tainnut olla ennenkin puhetta täällä, jonkun leffa-kirjoituksen yhteydessä, mutta keittiömakumme taitavat käydä yksiin. Tuo puuliesi-leivinuunikuva oli kuin suoraan unelmistani. Keittiö on kodin sydän, kyllä sen pitää olla lämmin ja tunnelmallinen, ja tunnelmoi siinä sitten kodikkaasti rosteripinnan loisteessa... Aitoa (ehkä vähän kulahtanutta) puuta, valkoiseksi rapattu puuliesi/leivinuuni ja englantilaisen maalaistalon tiskiallas, siinä minun keittiöunelmani.

himalainen kirjoitti...

Nuo ovat ihanat kuvat! Samoilla linjoilla valkoisten kliinisten keittiöiden kanssa, ehkä aluksi oikeastaan ihailin niitä, mutta ajatukset ovat muuttuneet, tuntuu, että toista keittiötä ei erota toisesta lehtijutuista kun kaikki valkoiset keittiöt tuntuvat näyttävän samoilta. Meille sellainen keittiö ei taitaisi sopia, kun kaikki jää aina lojumaan, kupit tiskaamatta ja sellaista. Se ei oikein sopisi kliinisyyteen. Meidän kyllä pitäisi tehdä keittiöremonttia, monta vuotta on pitänyt, kun laatikotkaan ei enää aukea... mutta kun tämä 70-luvun räjähtänyt keittiö on jotenkin niin sympaattinen, karmea ruskea muovimattokin on kuitenkin jotenkin hassun nätti siinä kaappien välitilassa :) En oikein raaski kuitenkaan luopua tästä.

piilomaja kirjoitti...

Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi kun mulla ei ole niin kerta kaikkiaan mitään mielipidetää keittiöistä, johtuisko siitä että olen aina kokkaillut vain näissä komeroissa joissa tuskin mahtuu kaksi seisomaan samaan aikaan;-)Olen vähän semmonen että kunhan siellä on liesi ja jääkaappi niin hyvä on.

Mutta joo, itsepä valitsin viimeksikin kun mielipidettä kysyttiin. Sanoin että mieluummin tämä asunto missä on persläven kokoinen "keittiö" ja suuri terassi kuin se yksi toinen jossa oli melkein oikea keittiö muttei edes parveketta.

Lumikko kirjoitti...

Leena Lumi, en huomannut sivupalkissasi ollutta keittiötä, mutta kävin vilkuilemassa tuota Sateenkaarentaa-blogia, ja nyt täytyy kyllä tunnustaa, että se edusti juuri sitä sisustustyyliä, jonka koen ehkä kaikkein vieraimmaksi: maalaisromantiikkaa, (liikaa) valkoista ja krumeluuria, tekovanhaa... Ei vaan ole mun juttu! Vaikka vanhat tiilet keittiönseinässä kuulostavat kyllä hyviltä :)

Sesse, juu ei saa olla liian tiptop, vähän boheemisuutta täytyy löytyä :) Sellainen keittiökalustevalmistajakin taitaa muuten olla (tai on ainakin ollut) kuin Tiptop-keittiöt..?

Aura, sinä sen kuvailit, unelmien keittiön. Nimenomaan tuo englantilaisen maalaistalon tiskiallas! Ja sen edessä ikkuna, josta voi tiskatessa katsella puutarhaan.

himalainen, kliininen keittiö varmaan edellyttäisi vähän sellaista kliinistä luonnetta..? Tai ainakin järjestelmällistä. Ja siistiä.

Minä olen vähän sellainen "mitäänhän ei remontoida/uutta osteta, ennen kuin on ihan pakko"-tyyppi. Se tuntuu tuhlaukselta, jos vanhallakin pärjää. Kännykkänikin on niin aataminaikuinen, että välillä melkein nolottaa... mutta kun se toimii ihan hyvin!

piilomaja, meilläkin on aina sähelletty niin pienissä keittokopperoissa, että siitä nämä keittiöhaaveilut just varmaan kumpuavatkin. Nykyään on sentään jääkaapin mahduttava keittiö, yhdessä asunnossa se oli eteisessä.

Mutta ilman muuta terassi päihittäisi ison keittiön, jos niiden väliltä joutuisi valitsemaan!

Pilvitarha kirjoitti...

Juu ei oikein sovi minunkaan luonteelleni korkeakiiltoiset vetimettömät tyhjätasoiset superkeittiöt. Mutta mieluummin ottaisin sellaisen kuin sen kristalli-maalaisromantiikka-valkoista maalia+kulutetut reunat -keittiön.

Viikon jälkeen se näyttäisi kotoisan sotkuiselta ja kaikilla tasoilla olisi tiskiä.

Tykkään hirveästi kaikista kekseliäistä ratkaisuista jotka olisivat ehkä jääneet tekemättä jos olisi ollut paljon rahaa käytössä.

Katselen keittiökuvat hyvin tarkkaan lehdistä ja blogeista, mutta viime ajat olen huomannut tuijottelevani terasseja ja lautaseiniä :)

Ansku kirjoitti...

Minä olen ristiriidassa keittiömielipiteitteni kanssa. Toisaalta rakastan pikkuruisia mummonmökkikeittiöitä puuhelloineen, mutta käytännössä olen huomannut kaipaavani jotain muuta. Olemme mieheni kanssa molemmat innokkaita ruuanlaittajia ja itse leivon paljon, joten nykyinenkin omakotitalon peruskeittiö käy väistämättä usein pieneksi. Ja on hetkessä täynnä sotkua.

Kompromissina kai tarvitsisin vanhan maalaistalon, jossa on tupakeittiö yhtenä suurena avoimena tilana. Siihenhän sitä mahtuisi, tasoa ja kaappia, eikä olisi silti liian kliinistä. :)

Clarissa kirjoitti...

Tuo kakkoskuva vastaa tätä meidän keittiötämme silloin kun se on siivottu eikä meillä tietenkään ole tuollaista hienoa tiskiallasta ja minäkin haluaisin sen ikkunan siihen eteen. Ah!
Tällä hetkellä on pääni täynnä pieniä uudistamisideoita kesäpaikkamme tupakeittiötä varten. Eilen sai puulieden kansi hienon värin ja kiillon liesimustalla vedettynä, seuraava vaihe on maalata peltikuoret valkoiseksi ja luukut mustiksi.Maalit on jo hankittu. Perinnemestarin Remonttikirja on myös hankintalistalla,sillä jotain osviittaahan on oltava, että ei pilata vanhaa ja siinä mielessä arvokasta. Kirjan sivuilta satuinkin näkemään kuvan tuollaisesta puuhellasta täällä: http://parolanasema.blogspot.com/2010/12/korjaajan-ohjeet.html
En todellakaan osaa sanoa, kumpi keittiöistämme on minulle mieluisampi, kun ovat niin erilaisia.

Lumikko kirjoitti...

Pilvitarha, jos noista kahdesta joutuisi valitsemaan, niin kyllä kai minunkin olisi otettava se leikkaussali-keittiö. Ehkä siitä saisi tuunaamalla ja sotkemalla kotoisan :)

Ansku, käytännöllisiähän pikkuruiset keittiöt eivät ole, eivätkä erityisemmin innosta ruoanlaittoon, leipomisesta puhumattakaan.

Clarissa, teillähän on sitten ihana keittiö! Aika mukavaa varmaan, kun saa sisustaa ja laittaa kahta täysin erilaista keittiötä.

Petriina kirjoitti...

Täällä myös yksi rosoisemman linjan kannattaja ! Ylin laittamasi kuva on oikein kiva. Harmi vain, että meillä on niin pieni keittiö, etteivät avohyllyt tuossa mittakaavassa käy millään. Olisi oikein kiva, jos yläkaappeja ei tarvittaisi.

Nauratti tuo ruumishuonevertaus. Itse olisin puhunut ennemmin leikkaussalista, mutta meneehän se tuokin. ;-)

Lumikko kirjoitti...

Petriina, heh, ruumishuonevertaus tuli varmaan siitä, kun luen aika paljon dekkareita ja niissä ruumiinavaukset suoritetaan aina ruumishuoneella, kliinisissä ja teräksisissä tiloissa. Mielleyhtymäni oli siis oikeastaan sama kuin leikkaussali, minulle vain tuli mieleen nimenomaan kuolleiden leikkely :)