keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Paikka auringossa

Tänään on taas tuntunut siltä, ettei elämältä voisi enää enempää toivoa. Sain vihdoin hankittua pihalle puutarhatuolit ja pöydän (äidin vanhat). Meijerillä on valtava piha, ja asukkailla on omia kesäkeitaitaan vähän siellä sun täällä. Siitä huolimatta piha on "alikäytössä"; ilmeisesti monilla on myös mökki jossain muualla.

Meilläkin on mökki (tai suvulla on), mutta tänä kesänä siellä tulee todennäköisesti oleskeltua vähemmän. Iskää ei voi jättää päiväkausiksi oman onnensa nojaan, eikä meillä edelleenkään ole omaa autoa, jolla mökille pääsisi hurauttamaan tuosta noin vaan.

Mutta nyt meillä on siis oma kesäkeidas tässä pihalla! Siellä voi käydä nauttimassa aamukahvit, pitämässä taukoa työnteosta ja tankkaamassa päivän D-vitamiiniannoksen.

Halusin mööpelit tähän oman asuntomme edustalle, jotta voin ihailla niitä myös ikkunasta. Tuntuu niin kivalta, kun pihalla on oma paikka auringossa.

Omakotitaloasujat varmaan kummastelevat tätä innostustani parista kulahtaneesta klaffituolista nurmikolla, mutta kerrostaloasujat ehkä ymmärtävät, kuinka ihanaa on saada laajentaa asumistaan yhteisen pihan puolelle.

19 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Ymmärrän ja nautin samasta tunteesta itsekin pikkupihallamme .Tuo lehti näyttää lukemaan houkuttelevalta...ensi viikolla on palkkapäivä:D
Hyviä pihakaffe -hetkiä sinulle!

Sanuliini kirjoitti...

Minäkin niin ymmärrän ja olen iloinen puolestasi. Pienikin pala puutarhaa on kuin taivas!

On ollut koskettavaa, hauskaa ja välillä viiltävän kipeääkin olla mukana "elämässäsi". Lukea sinusta ja iskästäsi. Siitä, mikä minullakin on edessä.

Aurinkoa ja hyvää mieltä!

maiju kirjoitti...

Minä ymmärrän, tosi somat ovat tuolit ja pöytä, mitä sitä muuta tarvitsee ihanaa kahvihetkeen, teetuokioon tai virkistävään juomaan omalla pihalla. Tuohan on sinun paikkasi oma piha :)
Mekin asumme pienssä kerrostalossa ja pihalla on kiva käydä pknikillä filtin kera ja lukea kirjaa, vaikka viikonloput suuntaan Männikölle, tarvitsen minäkin kerrostalossa pienen hetken vihressä luonnossa.

Absolutely white kirjoitti...

Kyllä, kerrostaloasujana ymmärrän täysin ilosi ja innostuksesi omasta paikasta auringossa. Ihastuttava!

Hannah kirjoitti...

Ihana oma paikka:) Nautinnollisia keidashetkiä!! Voi hyvin♥

Rita kirjoitti...

Terve ilmiö iloita pihaelämästä.
Kyllä meistä monelle taitaa olla tärkeää saada nauttia luonnon helmassa oleskelusta. Itse en malta olla sisällä, kun ulkona houkutteleva sää.

Lumikko kirjoitti...

Maria, lehden ostin tänään kirppikseltä -se on viimevuotinen, mutta mitäpä tuo haittaa :)

Sanuliini, voi miten ihana kuulla. Kiitos kovasti kommentistasi ja toivotuksista, samaa toivottelen sinulle!

maiju, minä aluksi vähän arkailin ottaa tätä pihaa haltuun, mutta pikku hiljaa olen rohkaistunut :) Viime kesänä istuttiin usein viltillä, mutta täällä on niin pirusti muurahaisia ja muita öttiäisiä, että viltillä ei oikein saanut olla rauhassa...

Absolutely white, olen asunut kerrostalossa koko aikuisikäni, eikä ikinä ole ollut edes parveketta -sen takia tällainen pieni "oma pläntti" tuntuu ihan luksukselta!

Hannah, kiitos, voi sinä myös!

Rita, on se tärkeää. Tänään taas oikein mietin sitä, kun muistelin kaikkia niitä taloja, joissa olen asunut ja joissa on ollut ainoastaan asfalttipiha.

Nyt varsinkin tulee varmaan oltua enemmän pihalla, kun tuohon oman pöydän ääreen on niin helppo istahtaa vaikka vain hetkeksikin :)

Karenina Unska kirjoitti...

Tuo on ihana, ihmisenkokoinen puutarhaunelma. Ymmärrän kyllä vailla omaa viherpihaa olevana, miten pienikin vihreä humahdus vie kesään ja onneen.

Ihanaa kesää!

Lumikko kirjoitti...

Karenina, ihmisenkokoinen nimenomaan, aivan riittävä mulle just nyt. Ihanaista kesää sillekin suunnalle!

Pienen mökin emäntä kirjoitti...

Samankaltaisessa keitaassa nautiskelin tänään lukemisesta pihallamme, joka on suurimmaksi osaksi aikamoista ryteikköä vielä "autiotalovuosien" jäljiltä(pihan vallanneet vuohenputket kasvavat aina takaisin) - onneksi etupiha on nurmikkoa, jonne voi parkkeerata pari "ilmoja nähnyttä" mummolta perittyä puutarhatuolia ja alunperin sisäkäytössä olleen kulahtaneen pöydän. :)

Lumikko kirjoitti...

Pienen mökin emäntä, hihii, tutulta kuulostaa :) Tämä meidänkin piha oli vielä viime viikolla aikamoista viidakkoa, mutta viikonloppuna naapuri ajeli koko nurmen istuttavalla ruohonleikkurillaan.

Pihakalusteisiin sopii minusta hyvin lievä kulahtaneisuus. Mieluummin otin nämä äidin vanhat ja haalistuneet kalusteet kuin kaupan upouudet.

jaana kirjoitti...

Muistan tuon tunteen. Muutama vuosi sitten sain itse ensi kertaa viedä puutarhakalusteet omalle (tosin myös naapureiden kanssa yhteiselle) pihalle ja nauttia siitä, että keidas on niin lähellä.

Tiinuliinu kirjoitti...

Suloinen kesäkeidas tosiaan! Köyhäilykirjoituksesikin ovat niin kivoja, kun itsekin olen melkoinen köyhäilijä ja arvostan aiheeseen liittyviä vinkkejä.

Autokin on nyt menossa myyntiin ja uutta ei tule. Sitä voi elää paljon yksinkertaisemminkin kuin on joskus ajatellut ja nauttia silti elostaan entistä enemmän. :)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Ihanaa, kun teidän piha jatkuu metsään eikä ole pilattu tarkasti rajatuin kukkapenkein!

Muuten, näytät kuvassasi papilta! Se mielikuva tuli heti kun näin profiilikuvasi. En tiedä mistä se johtuu - taustalla olevasta Tuomiokirkosta? Tausta saattaa tosin olla jotakin aivan muuta kuin Tuomiokirkon rappuset :)

Vaikutat sitä paitsi ihmiseltä, jolla on ominaisuuksia, jotka eivät olisi papille(kaan) pahitteeksi.

Aurinkoista päivää!

Lumikko kirjoitti...

jaana, tiedät siis mistä puhun :)

Tiinuliinu, kiva kuulla, että olet tykännyt :) Loppuviikosta on luvassa lisää matkailuun liittyviä köyhäilyvinkkejä!

Olen aivan samaa mieltä tuosta yksinkertaisuudesta. Istuessani eilen tuossa pihalla ajattelin, että mitään en vaihtaisi pois. Olin niin täydellisen tyytyväinen tähän (aineellisesti aika vaatimattomaan) elämääni. Minua onnellistaa ihan konkreettisesti jo sekin, että täällä on niin paljon luontoa ympärillä mutta vain vähän autoja.

Hoo Moilanen, sait minut hymyilemään oikein leveää hymyä :) Tein nimittäin yläasteella ammatinvalintatestin, ja arvaatkin varmaan mikä tuli ykköseksi? Pappi. Harmi vain, ettei tuo vakaumuspuoli ollut oikein synkassa näiden hyvien pappisominaisuuksien kanssa :)

Mutta paljastettakoon nyt tässä, että (pitkällisen haahuilun jälkeen) pääaineeni yliopistossa oli uskontotiede, siis humanistisena, kulttuurintutkimuksen oppiaineena.

Enpä ollut kyllä ikinä tullut ajatelleeksi, että näyttäisin kuvassa papilta! Tuomiokirkkohan siellä taustalla on. Kuvan voisi kyllä muutenkin pistää vaihtoon, se on niin ikivanhakin.

Juu, tämä piha on tosiaan aika luonnontilassa. Takapihalla on kasvimaa, mutta muita istutuksia täällä ei ole. Ja vierestä alkaa tosiaan metsä/ryteikkö, jonka toisella puolella on taas asutusta.

Mukavaa päivää sinnekin!

Leena Lumi kirjoitti...

Ymmärrän oikein hyvin innostuksesi pihakeitaaseen. Ison puutarhan pitäjä voi sitä välillä jopa kahdehtia;-)

Country Homes & Interiors on suosikkisisustuslehteni.

Hirveä helle jälleen Suomen Tahitilla. Mukavia aurinkohetkiä!

Clarissa kirjoitti...

Tuo sinun keitaasi on niin houkuttelevan raikas vehreydessään ja nuo puiden varjot!
Vaikka pidän puutarhastani, ei se anna samaa rauhaa rentoutumiseen kuin tuo sinun taukopaikkasi. Vaikka on tällainen 30 asteen helle, en kauaa istunut varjon alla, koska aina näen jonkun paikan, joka vaatii kitkemistä, nyppimistä, kastelemista ja muuta. No, istuinhan minä eilen illalla pitkän aikaa ulkona lukemassa. Pieni tuulenhenkäys vei hyttysetkin mukanaan, joten kyllä kelpasi.

milla kirjoitti...

Oi oi, ymmärrän ymmärrän! Oman pihan tai tuollaisen paikan kaipuu on joskus täällä kotona ollessa valtavan suuri. Oma piha tavallaan on, mutta tavallaan ei sitten olekaan. Rivitaloasunnon piha, joka on suoraan yleiselle parkkipaikalle. Vilkkaalle sellaiselle.

Onneksi pääsee vapaapäivinä mökille karkuun.

Kivat kalusteetkin! :)

Lumikko kirjoitti...

Leena Lumi, kiitos samoin! Isossa puutarhassa on varmasti paljon työtä. Toisaalta, eikös joku viisas ole sanonut, ettei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito ;)

Minäkin tykkään tuosta lehdestä, melkein yhtä paljon kuin Country Livingistä, joka on oma suosikkini!

Clarissa, tämä keitaani sopii hyvin tällaiselle laiskamadolle, ei ole mitään kitkettävää näköpiirissä :) Joutessaan voi jokusen voikukan kiskoa irti maasta. Tänään on kyllä kuumuus ollut sitä luokkaa, ettei raikkaudesta ole ollut tietoakaan...

milla, teillä onkin ihana mökki karkumatkoja varten :) Ehkä siihen rivitalon pihaan voisi rakentaa jonkun näköesteen niin ettei parkkipaikka näkyisi..?