Syy tähän jokseenkin masokistiseen kesäretkeen kuukauden kenties kuumimpana päivänä oli se, että Mäntyharjulla vietettiin Taidekeskus Salmelan avajaisia. Itse en kyseisestä seurapiiritapahtumasta ole koskaan ollut erityisen innostunut, mutta isällä on omat syynsä siellä käydä.
Luin muutama vuosi sitten Krohnin omaelämäkerrallisen romaanin Musta ja muut värit, joka kertoo taideopiskelijoista 1960-luvun Helsingissä. Kirja oli kiinnostava ja kutkuttava kuvaus taiteilijaksi kasvamisesta ja opettelemisesta sekä Taideakatemian koulun värikkäistä henkilöhahmoista (joista monet tunnistin peitenimistä huolimatta) ja ihmissuhteista. Hesarin arvostelu kirjasta täällä.
Isän seuralaisen kommentti, kun pari halasi toisiaan hyvästiksi: "Olemme kohta pelkkiä luurankoja molemmat".
9 kommenttia:
Just tänään juteltiin, tai lähinnä mainittiin, Inari Krohn! Kiitos kirjavinkistä, en ees tiennyt tuommosesta. Vaikuttaa hyvältä ja kiinnostavalta.
Äh, kyllähän mä tiesin tuon kirjan. Löytyy varmaan jostain mun hyvin pitkiltä lukulistoiltani. Olin vaan auttamattomasti unohtanut. Joten kiitos vinkistä ja muistutuksesta!
sanna, tää on itse asiassa jatko-osa Krohnin tai alter egonsa lapsuudesta kertovalle omaelämäkerralliselle romaanille, joka sijoittuu 50-luvulle. Sitä en ole lukenut, mutta ei haitannut kyllä millään tavalla tämän kirjan lukemista.
Voi että, jaksan ihastella isäsi asennetta, reippautta ja huumoria (jos kommentti oli huumorilla sanottu).
Kaunis tuo Inari Krohnin teos. Kiva nähdä luminen kuva tällaisena päivänä. :)
Aura, juu huumorilla toki :) Lausahdus oli kyllä hyvin todenmukainen, kun molemmat halaajat olivat/ovat sellaisia reippaasti alle 50-kiloisiksi kuihtuneita. "Luuta ja nahkaa", niin kuin lääkärikin totesi.
Ehkä tykästyinkin kuvaan juuri sen talvisuuden vuoksi, kuka tietää. Oli nimittäin aika kuumat oltavat siellä taidenäyttelyssä. Olen kyllä muutenkin talvimaisemien ystävä.
Taidekeskus Salmelassa käyminen kiinnostaa minua. Jokaisella kotiseutureissullamme (pääkaupunkiseudulta Savoon) ajamme Mäntyharjun ohi, mutta koskaan emme ole Salmelaan ajaneet. Ehkä syynä ovat takapenkin leikki-ikäiset sekä se, että olen sellainen suunnittelija, jolla suunnitelmat jäävät haaveiluasteelle. Mutta oli mukava lukea osallistumisestanne avajaisiin, etenkin isäsi kannalta.
Seuraavaksi surffaan tuonne Maria Laine-linkkiin. Kuvataide kiinnostaa aina.
Katja, käykää ihmeessä, jos muutenkin siitä ajatte ohi. Paikka on kaunis ja näyttelyissäkin on ihan kiva kierrellä, vaikka paikan henkeen kuuluva "kaupallisuus" kaltaistani puritaania vähän häiritseekin... Mutta yksityinen taidekeskus ei ehkä pärjäisi ilman sponsoreita.
Joo, isä halusi "vielä kerran" päästä avajaisiin. Kahden näyttelypaikan välillä hän tosin pysähtyi rollaattorinsa kanssa kysymään itseltään, "olenko minä todella näin kiinnostunut taiteesta". Lausahdus kumpusi tietysti siitä, että jäljellä oleva matka tuntui niin pitkältä ja vaivalloiselta, mutta taidemaalarin suusta se kuulosti jotenkin metafyysiseltä :)
Maria Laineen työt ovat tosiaan maalauksia, vaikka näyttävät valokuvilta.
Huh, olitte kyllä aika sissejä, isäsi varsinkin - mutta mitäpä sitä ei kärsisi taiteen ja vanhojen ystävien tähden ;). Me kävimme tänään poikkeuksellisesti vähän kauempana uimassa, ja huh sitä meidänkin ilman-ilmastointia -auton lämpötilaa, meinasi uinnin ja suihkun virkistys- ja puhdistuvaikutus valua hien mukana hukkaan jo paluumatkalla...
Pienen mökin emäntä, paluumatkalla oli aika hiljaista porukkaa autossa, kun kaikki olivat niin nääntyneitä :) Siitä ilmastoinnista haaveillessa... Nyt onkin sitten viilennyt melkein 20 asteella (täällä ainakin)!
Lähetä kommentti