keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Elämää köyhänä

Kuvat Country Living (3/2011).
Katsoin TV2:n Silminnäkijä-ohjelmapaikalla maanantaina esitetyn Elämää köyhänä-ohjelman. Siinä tehdyssä köyhyyskokeessa projektipäällikkö, piispa ja life coach yrittivät pärjätä viikon ajan köyhän tuloilla. Tuloista oli vähennetty asumiskulut, tv-lupamaksu, puhelin ja netti.

Projektipäällikön tuli pärjätä osa-aikaisen kaupan kassan palkalla eli 110 eurolla/viikko. Piispa eläytyi toimeentulotukea saavan arkeen: elämiseen jäi 78 euroa/viikko. Life coachilla oli käytettävissään takuueläkkeestä käteen jäävä summa eli 95 euroa/viikko. Mikäli oikein ymmärsin, kaikki kokeeseen osallistuneet asuivat yksin. Puolison tuloista ei siis ollut apua.

Ohjelmaan osallistuvilla oli tietysti sikäli onnellinen tilanne, että heillä "oli jo kaikkea": rahalla ei siis ollut välttämätöntä ostaa esimerkiksi vaatteita, vaan sen pystyi käyttämään enimmäkseen ruokaan ja paikasta toiseen liikkumiseen. Tukanleikkuun saattoi lykätä seuraavaan viikkoon, samoin kosmetiikkaostot.

Ohjelma herätti minussa -taas kerran!- ristiriitaisia tunteita. On toki hienoa, että nämä ihmiset lähtivät kokeiluun mukaan, siitäkin huolimatta että viikonhan nyt seisoisi vaikka aidanseipäänä. Se ei siis vielä vaadi kovin kummoisia uhrauksia.

Viikon kituuttaminen ei kuitenkaan riitä kertomaan todellisesta köyhyydestä tai köyhyyden todellisuudesta. Etenkään kun kaksi kolmesta koehenkilöstä ei lopulta pystynyt elämään kokonaista viikkoa annetulla summalla. Piispa ja life coach ylittivät sallitun budjetin reippaasti. Pakko ei ollut todellinen.

Kaikki koehenkilöt havahtuivat kyllä pohtimaan asioita, joita kaikki tilapäisesti tai pysyvästi köyhtyneet joutuvat kohtaamaan. Ruokavaliota uhkaa yksipuolistuminen. Sairastuminen tulee kalliiksi. Matkoja tai mitään muutakaan varten on vaikea saada säästetyksi. Kaupunkioloissa sosiaaliset suhteet saattavat kärsiä, jos ei ole varaa käydä ystävien kanssa kahvilla, baarissa tai harrastuksissa. Liikkuminen hankaloituu. Spontaanisuus vähenee.

Aloin miettiä omaa köyhäilyäni, sen ehtoja ja edellytyksiä. Sitäkin, että laskennallinen ja kokemuksellinen köyhyys eivät aina kulje käsi kädessä. Nämä pohdinnat ansaitsevat oman postauksensa, jota olenkin muhitellut jo tämän katsomisesta lähtien.

Elämää köyhänä on katsottavissa YLE Areenassa vielä 29 päivän ajan.

*edit* Tarkkaavainen lukija/ohjelman katsoja huomasi, että piispa ylitti annetun budjetin vain parilla eurolla eikä parilla sadalla eurolla, jollaisen kuvan itse olin saanut keskityttyäni enemmän kuuntelemaan kuin katsomaan ohjelmaa. Piispa siis pärjäsi koehenkilöistä parhaiten, ts. pienimmällä summalla.

20 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Katson, kiinnostaa nähdä mihin nuo rahat menivät (maksoivatko laskuja esimerkiksi) ja miksi oli vaikeaa. 110 e/vk olisi minulle kyllä iso raha, jos sen voisi käyttää vain omaan ruokaan ja paikasta toiseen siirtymiseen.

Lumikko kirjoitti...

Katja, se ei ihan täsmällisesti käynyt ilmi (mihin menivät). Life coach ainakin osti villapaidan ja naamarasvaa, piispa kävi (joka päivä?) lounaalla ravintolassa.

Minulle 110 €/vko olisi myös iso raha. Suunnilleen sillä rahalla tulin toimeen silloinkin, kun olin vielä hyväpalkkainen kaupunkilaissinkku. Loput palkastani käytin velkojen lyhentämiseen ja matkusteluun.

Kirjailijatar kirjoitti...

Totta, etteivät nuo summat niin kamalan pieniltä kuulosta. Mutta köyhyyttä Suomessa on varmasti ja moni elää kovin vähällä, on pakko. Ja ikuisessa taloudellisessa paineessa eläminen ei todellakaan ole hauskaa. Se huoli, kun laskuja ei saa koskaan ajallaan maksetuksi ja ruokakaupassa on pakko laskea tosi tarkkaan, mitä ostaa.

Sen vain unohtaa niin nopeasti. Olen elänyt vuosia kovin vähillä rahoilla. Silloin jäi muistaakseni noin 5 euroa päivässä ruokaan...mutta silläkin tuli toimeen. Ja ei se onni sitten ollut kuitenkaan siitä kiinni. Mutta silti olen kovin onnellinen, ettei tarvitse enää joka penniä laskea.

Liisa kirjoitti...

Kiitos vinkistä, minulla jäi tuo katsomatta, joten nyt katson netistä, jos netti ei takkua.

Ei viikossa kyllä näe köyhän todellista elämää ja minusta yhdelle henkilölle 100 euroa viikossa on ruhtinaallinen summa.

ja voi tosiaan karsia pois ei pakolliset menot, esim parturi ei ole tarpeellinen. Minä en esim ole 3-4 vuoteen käynyt parturissa, olen säästänyt ne laskut, joita aiemmin meni parturiin. Leikkaan itse tai tyttäreni leikkaa hiukseni ja nyt kun vielä muotia on epätasainen tukka, niin ei niin väliä miten sen leikkaa;)

Lumikko kirjoitti...

Kirjailijatar, köyhiä todellakin on, siitä ei ole epäilystä. Esimerkiksi kahden lapsen yksinhuoltajalle 78-110/viikko onkin jo aivan riittämätön summa.

Minä elän tällä hetkellä hyvin pienellä rahalla, mutta olen täysin tietoinen siitä, että olen monessa suhteessa etuoikeutettu. En kehtaisi nimittää itseäni köyhäksi, vaikka määritelmän laskennallisesti täyttäisinkin. Tästä on tarkoitus postata myöhemmin erikseen.

Liisa, olen huomannut että meillä Areena näkyy parhaiten myöhään illalla; alkuillasta takkuaa pahasti... Pitkät, "mallittomat" hiukset tulevat tosiaan halvoiksi: minä käyn nykyään ihan kampaajalla, mutta vain kerran pari vuodessa.

Petriina kirjoitti...

Vaikuttaa sellaiselta ohjelmalta, jonka voisin katsoa. Lähinnä siksi vain, että haluaisin jotenkin vähän paremmin ymmärtää ohjelman pointin. Ja mikäli nuo ihmiset tosiaan olivat tosissaan mukana, niin häpeän heidän puolestaan. Jos siis oli todella tarkoitus elää ko. summalla se viikko eikä elää kuten normaalisti ja katsoa, kuinka pitkälle rahat riittävät.

Odotan mielenkiinnolla pohdintaasi köyhyyden eri näkökulmista !

Lumikko kirjoitti...

Petriina, pointti oli kai saada hyvätuloiset ihmiset ymmärtämään vähävaraisten elämää omakohtaisen kokemuksen kautta. Mutta eihän se tosiaan oikein toiminut, kun käyttivät sitten kuitenkin enemmän sitä rahaa. Ja viikko on niin lyhyt aika.

Tykkäsin siitä taannoisesta Kukkaron herraksi-ohjelmasarjasta, jossa seurattiin ylivelkaantuneiden elämänmuutosta puolen vuoden (vai vuoden?) ajan. Sen sanomakin oli jotenkin positiivisempi: että vähemmälläkin voi elää hyvää elämää.

MaiFuud kirjoitti...

Tuota ohjelmaa en ole vielä ehtinyt katsoa, mutta vastaavan muistaakseni saksalaisdokkarin joskus olen nähnyt. Viikko on kovin lyhyt aika köyhäillä - kuukausi kertoisi jo enemmän.

Minunkin suosikkini oli Kukkaron herraksi -sarja. Hienosti tehty ohjelma, ja oli niin kiva nähdä, miten ihmiset oikeasti oppivat hallitsemaan elämäänsä ja ostohimojaan. Vähemmän on enemmän...

Clarissa kirjoitti...

Olen nyt katsonut molemmat ohjelmat. Kiitos linkeistä. Pitäisi aina lukea lehdestä ohjelmatiedot, jää niin paljon hyviäkin ohjelmia näkemättä. No toimiihan se näinkin, kun Areena on olemassa.
Heidemarie oli minusta jotenkin sympaattinen. Minusta on hienoa, kun joku vielä hiukan iäkkäämpänä uskaltaa kokeilla toisenlaista elämisen muotoa. Hän ei sanonut, että eläisi noin lopun elämäänsä ja olikin jo alkanut lipsua hiukan. En usko, että ohjelma toi koko totuuden esille enkä missään tapauksessa pidä häntä toisia hyväksi käyttävänä kulkurina. Kun ihmetellään, miksi Heidemarie tuohon ryhtyi, ajoiko siihen joku henkilökohtainen trauma, on hänen vastauksensa, että se trauma on toisenlainen - se johtuu mm. siitä, kun maailmassa kuolee nälkään satoja tuhansia ihmisiä ja toisaalla taas tuhlataan, heitetään suuria määriä ruokaa pois, että hintataso pysyisi vakaana.Toisaalla virtaa raha niin, että ei tiedetä, mihin sen käyttäisi, toisaalla eletään suuressa köyhyydessä. Siitä maailmasta hän tahtoi ulos ja haluaa toimia ei provokaattorina, vaan rohkaisijana. Köyhyyshän vain lisääntyy, hyvä, kun joku näyttää esimerkillään, että jotain voi konkreettisesti tehdäkin. Ei tarvitse liittyä mihinkään "Anna Ja Ota"-renkaaseen, mutta jonkinlaisena herättäjänä voisi Heidemariet ja muut hänen kaltaisensa nähdä. Huono omatuntoko meitä vaivaa, kun tuomitsemme ja aliarvioimme heidän panoksensa.
Tuo Elämää köyhänä-ohjelma oli mielestäni farssi. Todella kaukana todellisuudesta. Toivotaan kuitenkin, että myös se antoi joillekin ajattelemisen aihetta, kuten esimerkiksi minulle: en tiedä, mitä maitolitra maksaa:( Nyt kyllä hävettää.

Nonna kirjoitti...

Tuon Heidemarien ohjelman katsoin, mutta tämä Elämää köyhänä jäi katsomatta. Enkä tiedä tekeekö mielikään katsoa. Jotenkin suututtaa kertomasi perusteella, että miksi henkilöt lähtevät ohjelmaan, eivätkä edes viitsi yrittää.

Aihe on varmasti useankin postauksen arvoinen, mutta nyt oikeasti tuli murinaolo!

Aihetta liippaa läheltä "henkinen köyhyys", joka varmasti nousee esiin sinunkin tulevassa postauksessasi. Jään siis odottelemaan keskustelunavausta!

Mukavaa päivää! Täällä paistaa ihana kevätaurinko!

Sude kirjoitti...

Minua suorastaan suututti koko ohjelma. Sekö muka köyhäilyä. Kaikki oli valmiina kotiin ostettuna ja vielä oli rahaa runsaasti koko viikoksi. Minä laskin juuri tuloni EU-paketin hakemista varten ja tuloni miinus vuokra on kuukaudessa 277€. Sillä ostetaan ruoat, vaatteet y.m. kuukaudeksi kahdelle ihmiselle. Yrittäisivätpä sillä elää kuukauden. Onneksi on olemassa sosiaalihuolto, josta voi apua hakea kaikista tiukimpaan tilanteeseen,kuten sairastumisiin, mutta ei sieltäkään hevillä rahaa jaeta. Ja sitä haluan korostaa, että vaikka rahapussi on tyhjä, niin päässä voi olla sitäkin enemmän :)

Hoo Moilanen kirjoitti...

En osaa oikein paremminkaan muotoilla, mutta piispan ja life coachin reputtaminen (eli haasteeseen sitoutumisen puute) on kuin märkä rätti pienituloisen naamalle.

Se ei varmaankaan ollut tarkoitus, mutta tuntuu kuin he sillä suunnilleen mitätöisivät pienellä rahalla elävien ihmisten elämän.

(En ole katsonut ohjelmaa.)

Katjusha kirjoitti...

Eikä tuommoinen köyhän elämää-kokeilu kerro sitä, millaisessa elämässä oikeasti köyhät ihmiset elävät siis jo ihan jokapäiväisten ajatusten kanssa. Ja mahdollisesti ahdistuksen joka kulkee mukana aina, kun joudutaan ostamaan ruokaa elämiseen vähistä rahoista.

Lumikko kirjoitti...

MaiFuud, kuukausi tosiaan kertoisi jo vähän enemmän. Kukkaron herraksi antoi varmaan toivoa monille taloudelliseen umpikujaan ajautuneille, joten se oli sikälikin ihan jees. En tosin aina tykännyt tavasta, jolla velkaneuvoja tylytti aikuisia ihmisiä.

Clarissa, Heidemarien tapaus herätti monenlaisia ajatuksia (minussa ja muissa) joten herättäjänä hän totisesti toimii! Varmasti myös esimerkkinä toisintekemisestä, sen mahdollisuudesta.

Nonna, luulisi tosiaan että jos tuollaiseen ohjelmaan lähtee, yrittäisi sitten ihan tosissaan (piispallekin tuli yli 200 euroa miinusta...). Toisaalta, ehkä budjetinylityksillä haluttiin osoittaa, että annetuilla summilla _ei_ pysty elämään normaalia elämää, tiedä häntä.

Täällä on ollut räntämyräkkä mutta myös aurinko on pilkahdellut :)

Sude, minustakin ohjelman ja koko idean kompastuskivi oli se, että koehenkilöt olivat niin "hyvinvarusteltuja" ja asuivat niin mukavasti, ettei luulisi sen olleen temppu eikä mikään elää viikko 78-110 eurolla. Yhtään mitään ei tosiaan olisi ollut pakko ostaa (tuskin sitä naamarasvaakaan, villapaidasta puhumattakaan), paitsi ruokaa.

Hoo Moilanen, vähän oli joo yrityksen puutetta...

Katjusha, eihän se kerro, eikä etenkään niistä vaikutuksista, joita köyhyydellä on pitkittyessään.

Anonyymi kirjoitti...

Piti ihan tarkistaa tuo piispan loppusaldo, kun oma mielikuvani ei ihan noin paha ollut. Löytyy noin 26 minuutin kieppeiltä. Miinusta tuli 2,jotakin, ei 200 ja jotakin. Tarkistakoon vielä joku, joka viitsii.
..jottei nyt turhaan tulisi herraa haukuttua yrityksen puutteesta.
Jos on koko ikänsä elänyt suht' hyvätuloisena, on köyhän tai pienituloisen maailma niin kaukana, ettei sitä viikon raapaisulla saavuta. Kyllä tässä minusta oli silti hyvää ajatusta ja yritystä. Ohjelmaan olisi ollut huomattavasti vaikeampi saada "koehenkilöitä", jos vaatimuksena olisi ollut kokonainen kuukausi. Harva vapaaehtoisesti tekee elämästään vaikeaa, vaikka onhan meitäkin.:o)
t.paula

Lumikko kirjoitti...

paula, kohta on tosiaan tuossa 26 minuutin kieppeillä. Minulle oli jäänyt mieleen piispan lausumat sanat: "78 tuli mutta 202 (kaksnollakaks) ei tullut vaan jäi miinukselle". Nyt kun katsoin tarkemmin kuvaa, jossa mies näyttää lukua paperilla, siinä ensimmäisen kakkosen perässä on tosiaan pilkku. Ilmeisesti kyse on siis parista eurosta eikä parista sadasta.

Hyvä että väärinkäsitys tuli korjattua, piispan suoritushan olikin sitten koko porukan paras :)

Lumikko kirjoitti...

Ai niin, se piti vielä sanomani, että varmasti olisi ollut helppo löytää koekaniinit myös kuukauden kokeiluun. Tuntuu siltä, että suomalaisia on aika helppo houkutella paljon vaativampiinkin kokeiluihin, joissa elämää pistetään joiltain osin uusiksi -on kyse sitten ravitsemuksesta, raitistumisesta, pariutumisesta, elämäntaparemontista tai talousasioista.

piilomaja kirjoitti...

Tämän tyyppisiä ohjelmia näkee Ranskan tv:ssäkin suht usein. Ne vetävät luultavasti hyvin katsojia.
Ymmärtäähän sen, jokaiselle jotakin: Hyvätuloiset saavat katsella miten jännää on yrittää selviytyä vähällä ja sitten he saavat huokailla että kaikilla ei tosiaan ole helppoa, voi voi.

Heikkotuloiset saavat tyydytystä siitä että rikkaat eivät onnistuneetkaan elämään vähemmällä ("pitihän se arvata").

Tuikkis kirjoitti...

Aina kun tänne tulee on jotakin mielenkiintoista keskusteltavaa, huh miten paljon keskustelijoitakin. Jos nyt miettisin vaikkapa niitä vaikutuksia, joita sillä köyhyydellä voi olla.

Elän kahden opintotuella kitkuttelevan taloudessa, meillä on auto, kaksi kissaa ja asumme vuokralla. Rahaa jää kuukaudessa molemmilta n. 100-80 euroa vuokranmaksun jälkeen.
Tuntuu että vuosien opintotuella eläminen on jo aiheuttanut sen, ettei siitä köyhyydestä jaksa edes vouhkata, ei jaksa kiinnostua nostamaan kättään kun kysytään pitäisikö opintorahaa nostaa. Siitäkin rahasummasta on aina jotenkin syyllinen olo, että elää toisten rahoilla. Ei välttämättä tunne itseään merkitykselliseksi osaksi yhteiskuntaa, kun vain opiskelee.

Tähän tottuneena, se että JOS pääsee kesäksi töihin ja saa enemmän kuin 100 euroa kuukaudessa käytettäväkseen on luksusta ja sitä tahtoo laittaa säästöön sitä seuraavaa vuotta varten, josta ei sitten taaskaan tiedä mitä tuleman pitää.

Surulliseksi köyhän ihmisen tekee se, jos siitä joutuu puhumaan tai köyhyyttä jollain tavoin edustamaan. Minä olen onnellinen aina siihen asti kun pitää alkaa miettimään rahojaan.

Lumikko kirjoitti...

piilomaja, Suomen telkkarissa en muista ihan tällaista ennen nähneeni.

Tuikkis, teillä on tosiaan jo aika minimaalinen budjetti käytössä. Auton ylläpito on niin kallista, että arastelen sellaisen hankkimista.

Uskon, että köyhyyden edustaminen tuntuu surulliselta. Minullekin tulee joskus apea olo, kun löydän itseni Siwan hyllyjen välistä vertailemasta niiden halvimpien ruisleipien hintoja. Toisaalta tein samaa silloinkin kun olin vielä paremmissa varoissa -olen aina ollut hintatietoinen ja nuukaillut ruokakaupassa.