sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Paluu



Nick Draken (1948-1974) musiikki palauttaa minut aina perusasioiden äärelle. Lähemmäksi itseä, tärkeitä toisia, niitä oman elämän perusasioita. Perusasia on ruma sana, hengetön, mutta en keksi parempaa. Olennainen?

Ympärillä harmaa maisema kun Drakea tänään autossa kuuntelin, sisällä alakulo. Voimia ei riitä tänne. Jätän tämän blogin toistaiseksi näille sijoilleen, palaan jos ja kun koen taas jaksavani.

Voikaa hyvin.

25 kommenttia:

Downshifter Molly kirjoitti...

Olennainen. Se on juuri se sana. Toivottavasti pian kuullaan. Iloa ja valoa!

Hippokampustaja kirjoitti...

Kiitos, kun saan tutustua kauttasi Nick Draken maailmaan...
Palaa pian! Olet tärkeä.

maijja kirjoitti...

Voi hyvin sinä myös!

Katja Kaukonen kirjoitti...

Kevätvaloisaa sinne! Olen kuulolla minäkin.

Clarissa kirjoitti...

Linkitin tuon eilisen juttusi blogiini, koska se oli NIIN täyttä asiaa.

milla kirjoitti...

Voih. Parempaa vointia sinulle! Kuulolla olen.

Nick Drake, pidän paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Teet niin kuin sinusta tuntuu, nyt, mutta toivottavasti tulet pian takaisin. Hyviä lepohetkiä sinulle.

Tuulella kirjoitti...

Jään odottamaan paluutasi, sillä uskon, että palaat. Voimaannuttavaa ja valoisaa kevättä sinulle!

Nonna kirjoitti...

Keräile sinä energiaa! Älä lue liikaa uutisia, siitä sitä energiaa ei ainakaan tule lisää!

Auringonpaistetta kevätpäiviisi!

Maria kirjoitti...

Voi ystävä !Tule pian takaisin -itsekkäästi sanon -tarvitsen tätä Meijerielämää.
Voi sinäkin hyvin.Oikein hyvin.
Maria

Hannah kirjoitti...

Keräähän voimia ja pidä itsestäsi oikein, oikein hyvää huolta!

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Jaksamista sinulle, Lumikko!

Pääsky kirjoitti...

Muista, että olet kaunis- ja herkkäsieluinen ihana ihminen. Jotenkin aistin olosi; surun ja turhautuneisuuden, tympääntymisen ja vihankin (?) Ne ovat oikeutettuja tässä elämässä. Ei ole syyllisiä eikä syyllistäjiä, on vain inhimillisyys, herkkyys ja tunteet, joiden esiintulemiselle ei mahda kukaan mitään.
Ole olennaisten kanssa, itsesikin, juuri sinua tarvitaan, niin täällä kuin muuallakin. Mutta sinä olet se, joka päättää.
Rakkautta ja voimia !

Mirja kirjoitti...

Tämä on niin kaunis kappale, olin jo ehtinyt unohtaa tämän lauluntekijän ja tämän laulun olemassaolon. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Joskus tauko tekee hyvää, olen huomannut sen. Toivottavasti et lopeta kokonaan, sillä blogisi on ollut rehellinen, rohkea ja teeskentelemätön. Raikas poikkeus naisten kirjoittamien blogien joukossa, joissa monissa otetaan liikaa huomioon lukijat ja heidän mielipiteensä - "ettei kukaan vaan suuttuisi". Olen lukenut postaukset ja kaikki kiinnostavat keskustelut kommenttilaatikossa ja kiitän sinua viitseliäisyydestä vastata ja siten arvostaa kaikkien lukijoiden mielipiteitä. Toivon todella, että vielä joskus jatkat ja vieläpä samaan tyyliin. Älykkäästi, rohkeasti ja tyylillä.

Oikein hyviä kevätpäiviä sinulle maailman myllerryksen keskellä.

t. Tuike

Pellon pientareella kirjoitti...

Tämä Drake on jostain syystä minulle ihan uusi tuttavuus, hieno!

Aina välillä lepohetki, tauko, etäännytys asioista voi tehdä hyvää. Kun ihmisellä on älyä, herkkyyttä ja vahvojakin mielipiteitä, niin siitä syntyy keskustelua, ja hyvä niin. Aina kaikesta ei olla samaa mieltä. Ei tarvitsekaan. Joskus sanat vain ymmärretään väärin, tai eri tavalla kuin kirjoittaja ne kirjoittaessaan tarkoitti.

Blogimaailma on opettanut minua monella tapaa, luulen että se on yksi sen tärkein puoli. Opettanut mm. ymmärtämään erilaisuutta, antamaan anteeksi (itselle ja muille), ottamaan etäisyyttä. Ehkä hymyilemäänkin itselleen ja näkemään mittakaavoja. Että ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole.

Tämä on monelle, myös minulle, rakas ja tärkeä, upea ja kaunis viisas blogi. Toivottavasti palaat. Sitten kun sinusta (ei meistä!) tuntuu siltä. Iloisia vilkutuksia täältä! :)

Karenina Unska kirjoitti...

Minä myös toivon, että jaksat vielä palata takaisin. Ihailen paitsi tapaasi kirjoittaa, myös rohkeuttasi. Senkin tiedän, että aina ei vain jaksa, ja silloin kannattaa pitää vain istua jakkaralle ja painaa hetkeksi pää käsien varaan ja puhaltaa.

Askel kerrallaan.

Lumikko kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistanne, kaikki te ihanat.

Pellon pientareelle haluaisin erikseen sanoa, että olen monesti kiitellyt blogimaailmaa mm. juuri sen opettavaisuudesta. Elämä kuitenkin opettaa kaikilla rintamillaan, koko ajan -joskus siinä on tekemistä ilman blogimaailman opetuksiakin. Varmastikaan tämä ei ole niin vakavaa, mutta moni muu asia on, ja joskus liika on yksinkertaisesti liikaa.

Minusta tuntuu, että täällä käydyt keskustelut ovat olleet positiivinen ilmiö tässä nimenomaisessa blogimaailman genressä (mikä se sitten onkaan, ei ainakaan ns. asiablogi). Vaikka koen keskustelun emännöinnin vievän tällä hetkellä liikaa voimia, toivon sen jatkuvan (jossain muualla), hyvässä hengessä.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi eilen jotakin kautta ja kahlasin läpi kaikki sivusi!!!!!
En voinut jättää kesken.
Mielenkiintoista ja löysin palasia itsestäni ja ajatuksistani.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja uskon että palaat takaisin piankin.....
Kiitos! Toit paljon iloa ja lohtua ja uskoa ja ideoita elämääni....
-Anne

outi kirjoitti...

sitä vaan että erittäin hyvä postaus tuo edellinen, ja mielenkiintoista keskustelua se tuntuikin synnyttävän.
vaikeaahan tämä kommunikoiminen näin netissä on, mutta niin.

voi hyvin siellä myös!

Hannele/Omenaminttu kirjoitti...

Oli jotenkin tutun oloinen kappale, pidin.

Voimia sinulle toivotan ja hyviä kevätpäiviä!

Taru kirjoitti...

Auringon säteitä sinulle Lumikko! Välillä on ihan hyvä pitää paussia, vetää henkeä, tuijotella taivaanrantaa - luopuminen voi avartaa elämää.

Minäkin toivon sydämestäni, että palaat, sitten kun siltä tuntuu.

Pirkko kirjoitti...

Kaikkea hyvää sinulle, uusia voimia ja iloja!
Paluutasi odotetaan.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Voimia - ja palaa kun aika on!

Lumikko kirjoitti...

Kiitos vielä kaikille ihanista kommenteistanne! Eihän täältä malta pysyä poissa :)

Erityiskiitos Annelle: et uskokaan kuinka paljon kommenttisi motivoi :)