Meinasin mennä katsomaan
tämän, mutta päätinkin lukea kirjan ensin. Se kun löytyy omasta hyllystä ja pitkään olen ollut aikeissa lukea. Tiedän kokemuksesta, että jos aion
sekä lukea kirjan
että katsoa elokuvan, sen on tapahduttava nimenomaan tässä järjestyksessä. En tule kirjaa enää lukeneeksi, jos olen nähnyt elokuvan. No, ei ehkä koske maailmankirjallisuuden klassikoita.
Tässä tapauksessa elokuvakin on ennen pitkää katsottava, sillä siinä on ihana
Noomi Rapace. Ja yhtä ihana
Ola Rapace. Tulin melkein vähän surulliseksi, kun kuulin että ovat eronneet. Vaikuttivat niin yhteensopivilta. Vaikka mitä minä kenenkään yhteensopivuuksista tiedän, kunhan toivon ja arvailen.
 |
| Ihanat Rapacet elokuvassa Sovinto (2010). |
22 kommenttia:
Minulla onkin pivossani kaksi elokuvalippua, joiden kohdetta en ollut vielä päättänyt, mutta tämä vaikuttaisi erinomaiselta.
Rapacet näyttävät kyllä hyvin kauniilta yhdessä, yhteensopivilta, kuten sanoit. Yhteensopiviksi luonnehdittiin joskus minua ja puolisoanikin - "ihannepari", mutta niin vain kävi meillekin Rapacesti.
.. ja Outi Mäenpää, mie tykkään siitäkin!
Karenina, se on kyllä kurjaa, että ihannepareillekin voi käydä Rapacet. Jos ihanneparius on vain katsojien silmässä, on tietysti ihan hyvä, että ihmiset eroavat muiden mielipiteistä huolimatta. Joskus kuitenkin tuntuu, että sitä käy myös ihan oikeille ihannepareille. Siis sellaisille, joilla kyllä olisi kaikki onnistumisen edellytykset, jos vain malttaisivat selvittää vaikeudet. Kaikki erot eivät ehkä olisi välttämättömiä. Mutta tämä on tietysti sellaista teoreettista jälkiviisautta ja jossittelua, yleensä asiat kai menevät niin kuin ovat mennäkseen.
milla, joo niin mäkin! Vaikka en yhtä paljon kuin Noomista. Tosin en ole ihan varma, fanitanko niinkään Noomia vai Lisbeth Salanderia..? Ehkä se selviää tämän uuden elokuvan myötä :)
Ai niin tämä Noomi on Lisbeth Salander! Joo, ihana! :)
Sivusta; olen nähnyt parin kuukauden sisällä kolme uutta, hyvää leffaa - Susanne Bierin Kosto, Sofia Coppolan Somewhere ja Javier Bardemin tähdittämä (ohjaajaa en muista) Biutiful.
En osaisi laittaa niitä paremmuusjärjestykseen.
Sitten kun Sikala on nähty!
Huvittavaa(kin) kuinka jotkut parit vaan näyttää ja tuntuu ihannepareilta, vaikka ei edes tiedä niistä mitään. Muistan yhden lähellä asuneen pariskunnan, jota en tuntenut yhtään ja silti ne vaan vaikutti musta niin täydellisen hyviltä yhteen. Olin kamalan pettynyt, kun jossain vaiheessa tajusin, että ne oli eronneet. Ja varmasti löytyy pilvin pimein "ihannepareja", joita ei tule vaan ajatelleeksi ihanteellisena parina.
Juu ja kirja kannattaa lukea ennen elokuvaa. (Klassikoissa voimme joskus tehdä poikkeuksen)
Huh, en tiedä uskallanko lukea kirjaa saatikka käydä katsomassa ? Olen Leena ja äidilläni oli a-ongelma, enkä tiedä missä vaiheessa itse olen...
Kiitos kun postasit tämän.
Minä en oikein tiedä, mitä olen mieltä kirja-elokuva-asioista. Tv:stä on nyt tullut Helene Turstenin dekkareihin perustuvia leffoja, ekaa katsoin vähän alkua ja en tiedä miksi, laitoin tv:n kiinni. Pidin niistä kirjoista kyllä. Moni leffa on kirjan lukemisen jälkeen ollut pettymys, esim. Henry & June.
Tuo Sikalat kyllä pitäis lukea. Hassua, Rapaceista ajattelin ihan samaa, että ovat kuin luotuja toisilleen, jotenkin olivat ihan samannäköisiäkin. Mutta ehkä juuri siksi erosivat, taisivat jossain sanoa, että olivat kuin sisko ja veli. Juu, tutustuin Naomin asiohin, kun olin katsonut tv:stä nuo Salander-leffat, ihana nainen!
No, nyt voikin sitten hyvällä omallatunnolla mennä Ruotsiin kyyläämään Ola Rapacea ja kutsua hänet vaikka kahville. Hah, en usko itsekään, että kirjoitin tuon lauseen! Tätä se on, kun bloggaa töissä ja ajatukset ovat mitä ovat.
Minä en välittänyt tuosta Sikalat kirjasta, ihmettelin suuresti, että siitä meuhkattiin aikanaan niin paljon. Joitakin palkintojakin se sai. Innolla odotan arvioitasi kirjasta =)
Mutta juu tuo leffa on nähtävä, ihan jo Rapacen takia, mikä upea näyttelijä! Ja Outi Mäenpään vuoksi myös.
Näin taannoin aamuteeveessä Outi Mäenpään ja Ville Virtasen tuon elokuvan tiimoilta. Mielenkiintoa herätti. Muistan kuulleeni myös kirjasta kehuja.
Minulla ihan sama, että kirja on luettava ensin. No, tuon kirjan olen lukenut jo, joten voin mennä leffaan, koska sekin kiinnostaa. Vain aniharvoin leffa on minusta ollut parempi kuin kirja...yritän muistella, milloin niin olisi. No, ainakin Olemisen sietämätön keveys oli leffana parempi, minusta siis.
milla, Lisbeth on huippu!
Hoo Moilanen, Somewhere ja Kosto olivat joo hyviä, Inarritun Biutifulia en ole nähnyt.
sanna, jotkut ei tosiaan vaikuta yhtään ihanneparilta tai edes yhteensopivilta (kuten nyt vaikkapa Satu Silvo ja Reidar Palmgren) mutta saattavatkin sitten olla just sitä.
Klassikoista on yleensä niin paljon filmatisointeja, ettei senkään takia tule sellaista kirja vs. elokuva-asetelmaa. Vaikka luulen kyllä, että jos joskus lukisin Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon, kuvittelisin Mr. Darcyksi Colin Firthin ja Elizabeth Bennetiksi Jennifer Ehlen :)
wihtori, voisihan se olla jotenkin terapoivaakin lukea/katsoa samankaltaista tarinaa kuin itsellä..? En osaa sanoa.
Pellon pientareella, dekkarien kohdalla se on mulle joko-tai: jos juoni on jo tiedossa, en jaksa stooria toista kertaa lukea/katsoa. Niin kai se yleensä menee, että jos on lukenut kirjan ensin, elokuva tuppaa olemaan pettymys.
Liina, hih, Ola kyllä varmaan kelpaisi treffiseuraksi yhdelle jos toisellekin :)
Elisa, joo se sai Ruotsin "Finlandian" eli August-palkinnon. Olen vielä niin alussa, etten osaa sanoa, mitä tykkään.
Rita, joo kirjaa kyllä kovasti kehuttiin silloin muutama vuosi sitten.
Kirjailijatar, minäkään en äkkiseltään muista, milloin (jos koskaan?) leffa olisi ollut minusta kirjaa parempi. Tietysti suuri osa hyvistä leffoista perustuu kirjoihin, joita en ole lukenut. Esim. upea Precious; vaikea uskoa, että kirja olisi parempi. Ehkä on turhaa vertailla kirjaa ja elokuvaa keskenään, ovat kuitenkin niin erilaiset taidemuodot.
Pitää vielä palata tähän, kun tuli mieleen yksi tapaus missä elokuva on ollut mykistävän hieno ja kirja jäi sen varjoon (tai varjoon & varjoon, mutta pidin elokuvasta enemmän!). Eli tapaus: Perhonen lasikuvussa. Tiedät varmaan, mutta silti linkki: http://www.youtube.com/watch?v=t4Ek4ZBpshs&feature=related
milla, joo Perhonen lasikuvussa on kyllä tuttu, en ole lukenut kirjaa mutta voin hyvin kuvitella, että siinä ei tavoiteta samalla tavalla päähenkilön kokemusmaailmaa kuin elokuvassa.
Sikalat olen lukenut. Se muistutti jotenkin Jonas Gardellin Kummajainen astuu kehiin -kirjaa. Tykkäsin ja en tykännyt. Oli se kirjana hieno, mutta aika rankka.
Ja Ola Rapace on ihan katsottava... Katsoin niitä ruotsalaisia Wallandereja ihan hänenkin takiaan. Ja ei Noomissakaan vikaa ole. (Rapace on muuten heidän tai Olan taiteilijanimi...)
anu
Anu, ai se on taitelijanimi? Höh, luulin että ihan oikea. Mullekin oli pettymys, kun Olan hahmo teki itsarin ja se jäi pois Wallandereista. Aika hurjaa, että Linda Wallanderia esittänyt näyttelijä teki sitten ihan oikeastikin itsemurhan, vain vähän sen jälkeen kun kuvaukset oli saatu purkkiin.
Pär Ola Norell - oli pakko tarkistaa. Joo Wallander ja siihen liittyvät kohtalot olivat tosi koskettavat. En malttanut olla niitä miettimättä, kun sarjaa katsoin.
a
Eli Ola Rapace onkin Pär Norell :) Sama täällä, jotenkin Linda W:n hahmokin tuntui aina niin masentuneelta, mietin myöhemmin että puskiko näyttelijän paha olo läpi? Varmaankin. Surullista, häneltähän jäi (silloin 5-vuotias) lapsikin, hirveä kohtalo lapsella.
Täh! Linda Wallanderin näyttelijän siis Johanna Sällströmin itsemurha.. En tiennytkään. Jotenkin tykkäsin hänestä näyttelijänä. Surullista tosiaan...
milla, tuli mullekin järkytyksenä silloin kun asiasta luin... :(
Lähetä kommentti