torstai 31. maaliskuuta 2011

Tuleeko blogimaailma uniinne?

Minun uniini se joskus tulee. Ei aluksi, mutta nykyään.

Eilen päiväunilla etsin Facebookista yhtä bloggaria nimellä Leena Mohring. Ei löytynyt. Kyseessä oli kyllä ihan todellinen blogiystävä, jonka kaiken lisäksi tiedän olevan myös Facebookissa, mutta en usko että hänen oikea nimensä on Leena Mohring.

Muistan myös toisen unen, jossa olin bloggaajien konferenssissa (!). Olin itse vasta aloittanut bloggaamisen ja paikalla oli varsinaisia blogimaailman konkareita. Sieltä jäi mieleeni erityisesti yksi bloggaaja (todellinen henkilö hänkin), joka oli tosi sympaattinen, joskin aika erilainen kuin olin kuvitellut.

Vielä yhden unen muistan. Siinä tutustuin yhteen sellaiseen bloggaajaan, jonka kanssa en täällä virtuaalimaailmassa ole juurikaan ystävystynyt. Mutta unimaailmassa meillä synkkasi. Ajattelin saaneeni henkilöstä turhan yksipuolisen kuvan täällä.

Todellisuuden tai todellisen käsite menee muuten aika monikerroksiseksi, kun puhutaan samassa yhteydessä sekä unimaailmasta että virtuaalimaailmasta että reaalimaailmasta. Melkein kursivoin nuo todelliset (virtuaalimaailmasta tutut henkilöt ja blogiystävät) erotukseksi unimaailman hahmoista. Vai korostaakseni eroa reaalimaailman todellisiin?

Yhtä uniinkin tunkevan Facebookin Relationship Status-vaihtoehtoa lainaten: It's complicated.

Tämän postauksen tunnisteeksi sopisi hyvin se Pienen mökin emännän väläyttämä metablogistiset tekstit, mutta menköön nyt tuolla tylsällä bloggaus-tunnisteella.

15 kommenttia:

wihtori kirjoitti...

Todellakin, joskus bloggaamiset tulee uniin. Tämä onkin mielenkiintoista, minkälaisia mielikuvia sitä omassa päässään näistä kaikista eri maailmojen ihmisistä tekeekään. Ja onko niillä mitään yhtymäkohtia todellisuuteen. Tuon pienen profiilikuvan perusteella, joka monella on omakuva, tekee jo huimia johtopäätöksiä henkilön luonteesta ja persoonallisuudesta. Ja tietysti tekstit muovaavat kuvaa enemmänkin.
Sitten vielä joskus näkee unta jostakin, ja sekin vaikuttaa siihen, minkälaisen habituksen ja luonteen virtuaaliystävä saa.
Ja loppujenlopuksi näillä omilla mielikuvilla ei välttämättä ole mitään tekemistä reaalimaailman totuuden kanssa.
Mutta en pelkäisi tavata blogituttuja f to f. Joskus on niin käynytkin, ja se se vasta hauskaa onkin muuttaa ja oikaista niitä omia vääriä mielikuvia toisesta.

Katja kirjoitti...

Juu, muutaman kerran on tullut. Joku on kertonut jostakin epäkohdasta elämässään, ja minä olen mennyt unessa auttamaan häntä. Olen myös seisoskellut jonkun bloggajan kotipihassa odottamassa bussia ja pelännyt, suuttuuko bloggaaja kun annan bussin ajaa hänen kukkapenkkinsä päältä.

Sirkku kirjoitti...

Joskus aamulla on lähes naurattanut, kun yöllä on nähnyt unta, joka on ollut kuin jatkoa omalle blogitekstille, jota joku on hyvin kommentoinut ja sitten unessa alan keskustella asiasta lisää tuon kommentoijan kanssa..
Kovin syvällisiä blogikirjoituksia ei minun kannata lukea ennen nukkumaanmenoa, koska selvästi ne joskus "elävät omaa elämäänsä" omassa unimaailmassa.

Jenni kirjoitti...

Hauskoja unia! :) Minä olen muistaakseni vain nähnyt unta blogin kirjoittamisesta. Jossain vaiheessa en saanut vähään aikaan kirjoitettua päivisin kirjablogiini, mutta öisin kirjoitin sitä kovasti. :D Ja ai niin, kerran näin bloggaajan painajaista: unessa avasin Bloggerin hallintapaneelin ja näin, kuinka kaikki lukijani katosivat hetkessä, rekistöröityneiden lukijoiden määrä vain hupeni ja hupeni...

Otankohan joskus bloggaamisen vähän liian vakavasti? ;)

Pienen mökin emäntä kirjoitti...

Ei tule ainakaan vielä (apua!)... Kun näin otsikon, niin ajattelin, että sieltähän sitä metablogistista tekstiä tulee :D.

Muuten katselen kyllä unia kuin paraskin leffafriikki, ja useimmiten käsittelen unissa juuri ihmissuhteita, myös sellaisia ihmisiä, joihin olen vasta tutustumassa.

Tuo pieni kuvake on kyllä tärkeä, pitäisi saada aikaiseksi itsellekin. Esimerkiksi Jennistä minulla on hyvin kissamainen kuva myös mielessäni ;)

Clarissa kirjoitti...

Mikä sattuma,kun otit tuon asian esille. Ensimmäisen kerran näin viime yönä unta blogista, mutta harmittaa kun en muista muuta kuin sen, että kuvia siinä käsittelin ja latasin blogiini. Tiedän, että oli muutakin ja palaan asiaan jos tulisi mieleen.
Oikeastaan haluaisin, että tämä virtuaalimaailma jättäisi minut rauhaan nukkuessani, riittää, että siinä liikkuminen vie melko paljon aikaa päivistäni. Mutta kun täällä on niin paljon mielenkiintoisia asioita ja henkilöitä, ei tätä viitsi jättääkään ja kaikkihan on hyvin niin kauan kun emme ala nähdä painajaisia virtuaalihenkilöistä.
Mielenkiintoinen aihe.

Lumikko kirjoitti...

wihtori, pikkuruisella profiilikuvalla on tosiaan ihmeen iso merkitys. Ja minä vielä näen enimmäkseen väärin mitä ne esittävät!

Jotenkin ihminen tarttuu niihin pieniin vihjeisiin, joita saa, ja alkaa rakentaa niistä. Tavallaan blogin kautta tutustuminen on sellaista jatkuvaa palapelin rakentamista. Vaikka niin kai kaikki tutustuminen on, myös IRL.

Ei minuakaan hirvittäisi tavata blogituttuja face to face. Itse asiassa joku yhteinen kokoontuminen olisi minusta tosi kiva. Sitä en sitten tiedä, miten se järjestyisi...

Katja, metka tuo kukkapenkkiuni, jäin oikein miettimään sitä mutta en keksinyt mitään "tulkintaa".

Sirkku, jännä, tuollaista minä taas en muista nähneeni, että keskustelu jatkuisi unessa. Ei hullumpaa :)

Jenni, eli painajaisiakin bloggaamisesta voi nähdä, hurjaa! Ja miksi ei tietysti voisi. Kyllähän minäkin tämän liian vakavasti joskus otan; itse asiassa luulen, että moni meistä ottaa vakavammin kuin kehtaisi myöntää.

Minäkin näen noita kirjoittamisunia, mutta ne eivät kyllä tähän mennessä ole liittyneet blogiin vaan työjuttuihin.

Pienen mökin emäntä, kissako siinä Jennin kuvassa onkin, minä katsoin että hevonen! Ja Karenina Unskan kissakuvaa luulin nenäapinaksi... Nämä ovat kuin jotain musteläiskätestejä :) pitäisi ehkä klikkailla kuvat isommiksi.

Lumikko kirjoitti...

Clarissa, on se kyllä jännä ilmiö, että virtuaalimaailma tunkee uniinkin. Kertoo tavallaan siitäkin, ettei tämä ole mitenkään "erillinen" elämän osa vaan tähän liittyy niitä samoja tunteita kuin muuhunkin elämään.

Se uneni, jossa "tutustuin" yhteen bloggaajaan paremmin, oli jotenkin tosi jännä. Se että meillä siinä oli jonkinlainen yhteys ja orastava ystävyyskin (vaikka täällä virtuaalimaailmassa oikestaan ei) tuntui hyvältä. Siis tuntui hyvältä nähdä sen virtuaalikuvan taakse ja kyetä alitajunnassaan lempeämpään suhtautumiseen kuin täällä.

Minna kirjoitti...

Elän kaksoiselämää ja vilkkainta on yleensä öisin. :D
Näen kummallisia, makaabereja ja aivan päättömiä unia. Fakta ja fiktio sekoittuu iloisesti sillisalaatiksi ja usein unen jälkeen olen hämmästynyt, että mistä tuokin oikein tuli mieleeni/uniini.
Tämän alustuksen jälkeen on aika selvää, että näen unia bloggaamisesta, blogitutuista ja kaikesta bloggaamiseen liittyvästä. Luulen, että olisi aivan sama, että mitä tahansa elämässäni tekisinkin/teen, niin se tulisi/tulee uniini.

Hämmästyttävintä näissä unissa on se, että muistan ne (suurimman osan) täysin kristallin kirkkaasti, kaikki yksityiskohdatkin, vielä vuosienkin päästä. Muista vieläkin unia, joita olen nähnyt melkein 40 vuotta sitten (alle kouluikäisenä). Ihan hölmöä, kun unohdan kaikki työasiat samantien jos en laita niitä muistilapulle. :o

Palatakseni vielä tuohon arpajaispostaukseen ja kommenttiini siihen: Vastasit näin: jos tosiaan onnistuisinkin kirjoittamaan "lempeästi, mutta terävästi ja kaikkia kunnioittaen", voisin tosiaan olla tyytyväinen.
Voit olla tyytyväinen jo nyt. Nautin suunnattomasti siitä, että kirjoitat juuri noin. Ja jos et itsekriittisesti niin ajattele, niin olet jo hyvin pitkällä sillä tiellä mielestäni. En tietysti tiedä ammatikseen kirjoittavan omasta sielunmaailmasta tuon taivaallista, mutta näin "sunnuntailukijana" olen vaikuttunut.

Ja aina se jaksaa yllättää, että kirjoituksesti kirvoittavat oman kommentointini lähes aina maratonimittoihin asti! :D

milla kirjoitti...

Heh, minulla tuli ihan vasta muutama yö sitten blogi-ihmiset uniini. Vielä en ole nähnyt blogin pitämisestä unta, enkä oikein muustakaan tähän liittyvästä. Paitsi nyt muutama yö sitten ja onneksi kyseessä ei ollut todellakaan painajainen vaan oikein mukava kohtaaminen unessa :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Ihan hassua. Minäkin olen nähnyt pari unta blogituttavista. Ja tässä kohtaa juuri sellaisista, joita en ole livenä tavannut. Olen saanut "täältä" myös ihan todellisia kavereita, joita tapaan ja jotka eivät olekaan enää totta vain virtuaalitodellisuudessa. Mutta noissa unissa blogiystävät ovat järjestään olleet jotenkin erilaisia kuin olin kuvitellut.

Mukava kirjoitus. Näin ne todellisuudet sekoittuu.

piilomaja kirjoitti...

No justiin viime yönä kävin chocolate circus -blogin Minjan luona kahvilla! Meillä oli oikein hilpeää.

Lumikko kirjoitti...

Minna, minullakin on vilkas unimaailma, on aina ollut. Mutta tuota muistiasi kadehdin, minulla unet vaipuvat melko helposti unholaan. Joitakin yksittäisiä unia muistan vuosienkin takaa, mutta valitettavasti ne ovat enimmäkseen painajaisia.

Maratonkommentit ovat yleensä kivoja, joten jatka vaan samaa rataa!

milla, no hyvä että oli hyvä kohtaaminen!

Kirjailijatar ja piilomaja, tämähän taitaakin sitten olla aika yleinen ilmiö :)

Kiki kirjoitti...

Joo, minäkin kirjoitan unissani tai jotain muuta bloggaamiseen liittyvää. Mulla on myös joskus sellainen koominen aivojen alasajo ennen kuin nukahdan, että saatan tavallaan sanella jotain uutta juttua ja samalla näen käteni edessäni painelemassa niitä nappuloita. Ja tietenkin ne liikkuvat ihan sen tekstin mukaan. Vähän sama ilmiö kun opiskeluaikaan siivosin toimistoja ja joskus nukkumaanmennessä näin vain sen mopin heilumassa edessäni:D

Lumikko kirjoitti...

Kiki, minäkin kirjoitan unen ja valveen rajamailla, mutta en ihan noin konkreettisesti. Ja matemaatikkopoikaystäväni laskee unissaan, joskus koko yön :)