 |
| Country Living 10/2010 |
En silti voinut olla hymyilemättä nähtyäni mainoksen. Ajattelin sitä, miltä tämä elannon keräily monesta eri lähteestä mahtaa paikallisten silmissä näyttää. Vuoden sisällä olen mm. kirjoittanut kolumneja paikallislehteen, pitänyt kurssia kansalaisopistossa ja luennoinut Martoille hidastamisesta. Nyt olen elokuvakriitikko. Mitäköhän seuraavaksi, saattaa joku ajatella ja vähän hymähtääkin ehkä. Toivottavasti hyväntahtoisesti.
11 kommenttia:
Monitoiminainen siis olet! Sehän on hieno juttu. Tosin voipi olla, että herätät hämmennystä paikallisten keskuudessa, vai miten itse koet?
Täällä toinen, joka miettii tulevaisuuden ammatikseen nimikettä "käsityöyrittäjä"!
Mielestäni se, että voit tehdä monipuolisesti kaikenlaista, on upeaa ! Itse asiassa vähän kadehdinkin kaikkia, joilla siihen on mahdollisuus. Oma tutkintoni laajudestaan huolimatta antaa pätevyyden aika suppealle alalle.
Mukavaa lauantai-iltaa sinne !
Minusta on hienoa, että voi noukkia leipänsä eri lähteistä. Ei se varmasti aina ole helppoa, mutta ehkäpä kuitenkin mielekästä. Nyt menen kurkkaamaan sinne toiseen blogiin!
Nonna, en oikeastaan tiedä, mitä paikalliset ajattelevat moisesta monitoimijuudesta. Toisaalta tähänkin juttuun minut pyydettiin, samoin sinne Martta-iltaan. Kivahan se on, että taidoilleni/tiedoilleni on jotain käyttöä, etenkin kun niin mieluusti täältä (maalta) sen elantoni edes osittain hankkisin.
Käsityöyrittäjähän kuulostaa ihan kunnialliselta ammatilta :)
Petriina, näinhän se on ajateltava. Mutta kyllä huvitti, kun Hesarin toimittaja pysäytti minut yhtenä päivänä kadulla ja kysyi mielipidettäni yhteen juttuun ja nimen lisäksi tietysti ammattia. En keksinyt siihen hätään mitään! A-P vitsaili, että seuraavalla kerralla voisin vastata olevani renessanssi-ihminen ;)
Kivaa lauantain jatkoa sinnekin!
Kirjailijatar, helppoa se ei varmaankaan aina tule olemaan (eikä leipä leveä!) mutta ehkä se mielekkyys tosiaan kompensoi. Vaikuttaa ainakin ihan lupaavalta :)
Pieninä palasina on minunkin leipäni maailmalla! Teen kanttorin sijaisuuksia, hoidan toimistosihteerin lomituksia, vedän kansalaisopistossa kehitysvammaisten laulupiiriä, annan yksityistunteja pianonsoitossa, kirjoittelen tekstejä vähän sinne sun tänne. Ammattinimikkeen kanssa aina pitää pähkäillä...
Hippokampustaja, no sinähän varsinainen monitoiminainen olet! Ammattinimike on tosiaan välillä vähän hakusessa minullakin... Vaikka eniten kyllä kirjoitan, joten kaitpa voisin kutsua itseäni freelance-toimittajaksi.
Sinulle on onnea saada tehdä monenlaista ja monelta näkökulmalta katsoen.Ihailen ja seuraan mielläni!
Kivahan se on, että osaa kaikenlaista, mistä voi elantoa hankkia.
Saa nähdä mitä minä keksin, kun tämänhetkinen työ loppuu parin kuukauden päästä ja ollaan muutettu maalle, niin olis kiva löytää työtä lähempää :)
Maria ja Sesse, kyllä siinä on ehdottomasti puolensa. Maalla ei ehkä aina ole töitä, mutta onneksi niitä voi keksiä ja kehittää, kun käyttää vähän mielikuvitustaan :)
Minä nostan hattua niille, jotka kykenevät hankkimaan elantonsa monesta eri lähteestä. Minusta se kertoo luovuudesta ja ylipäätään elämäntavasta, jota arvostan.
Täytyy olla rohkea, jotta uskaltaa tarjota ja pyydettäessä antaa osaamistaan, vaikka ei vakituista virkasuhdetta olisikaan tarjolla.
Olisi mahtavaa, jos olisi ylipäätään mahdollista tehdä yksittäisiä työkeikkoja sinne ja tänne ilman, että se vaatisi hillitöntä lippuslappussirkusta ja verottajan tarttumista heti siihen äkkirikastumislähteeseen ;-).
-junika-
junika, rohkeutta se ideoidensa tarjoaminen tosiaan vaatii, alussa varsinkin. Onnistumisten myötä se rohkeus sitten lisääntyy :)
Lähetä kommentti