torstai 7. huhtikuuta 2011

Pieni hei

Country Living 3/2011
Helsingin hulinassa. Vastasin eilen kolme kertaa samaan kysymykseen. Tai ei se ollut joka kerta ihan sama, sanasta sanaan, mutta oli se kuitenkin. Eikö siellä maalla ole tylsää?, minulta kysyttiin. Kysymystä seurasi tai sitä edelsi katse, joka sisälsi epäuskoa ja ihmetystä. Kyllä siellä maalla on pakko olla aivan kuolettavan tylsää. Miten se on itsensä sinne haudannut, nuori ihminen.

Kävin katsomassa tämän. Loppuviikko menee täällä.

8 kommenttia:

Pienen mökin emäntä kirjoitti...

Hei! Hauskoja elokuvahetkiä sinulle!
P.S. Minusta on ihanaa, kun on tylsää ;)

Clarissa kirjoitti...

No hei! Mitä kysymyksiä! Ensiksikin on kai niin, että jos ei viihdy itsensä kanssa, ei viihdy maalla, jos sitten muuallakaan. Toiseksi, vastasit itse aika tyhjentävästi, kun kerroit käyneesi katsomassa "tätä" ja loppuviikko menee "tuolla". Eipä oikein tylsältä näytä ja kuulosta.
Ehkä on eri asia ,jos _joutuu_ asumaan kaukana korvessa, vaikeiden kulkuyhteyksien takana, mitä sinä et nähtävästi tee ja sen nuo kysyjät varmaan tiesivätkin.
Tietenkin on helppo puhua ei-tylsyyden puolesta, kun on itse valinnut tällaisen maalla-asumisen elämänmuodokseen. Vaikea tietää, kuinka paljon maasudulla asuu niitä, joilla on kuolettavan tylsää. Luulen, että he eivät tänne kirjoittele. Sama pätee kaupunkeihin hautautuneisiin tylsyyden kanssa kamppaileviin ihmisiin.

milla kirjoitti...

Ja siellä maallahan sitä tekemistä vasta onkin! Riippunee siitä mitä pitää mielekkäänä tekemisenä ;) Mukavia elokuvahetkiä!

Maarit kirjoitti...

Luin Artisokasta, varmasti kiinnostavaa! Parasta kaupunkiretkissä on, että niissä saa maistaa kaupunkielämän parhaita puolia ja sitten saa palata maaseudun rauhaan keskelle omaa touhua ja hyörinää mutta myös sen rauhallisen elämän äärelle jossa uskaltaa pysähtyä keskellä kaikkea.

Pellon pientareella kirjoitti...

Miten kukin asian näkee :). Minusta täällä on ihanan rauhallista. Ei tylsää. Ja kaunistakin on. Ja hiljaista. Eikö tylsyys ole päänsisäistä eikä ulkoapäin tulevaa, ennen kaikkea?

Lumikko kirjoitti...

Hei kaikille!

Pienen mökin emäntä, minustakin "tylsyys" on ihanaa. Tosin minulla ei yleensä ole koskaan tylsää. Mutta voin hyvin kuvitella, että jonkun toisen näkövinkkelistä se näyttäisi nimenomaan siltä, siis tylsältä.

Elokuvahetket ovat olleet antoisia, hauskojakin. Huomenna jatkuu :)

Clarissa, niinpä, jos ei viihdy itsensä kanssa niin elo maalla voi helposti käydä tylsäksi. Kaupungissa se viihtymättömyys on ehkä helpompi hukuttaa johonkin.

milla, mielekkyydestähän siinä viihtymisessä tai toisaalta tylsistymisessä lienee kyse. Mulla on onneksi sellainen pää, että sen kanssa on harvemmin tylsää missään :)

Maarit, näin on :) Olen huomannut kuljettavani sitä omaa, rauhallista ja hiljaista arkeani mukanani: metelin ja hulinan keskelläkin saatan kuvitella itseni meijerin keittiönpöydän ääreen istumaan, radion siihen ikkunalaudalle puhelemaan omiaan, puut ikkunan taakse, lukulampun lempeän valon.

Teillä on kyllä niin ihanan oloista siellä saaristossa!

Pellon pientareella, kaitpa maaseutuun yhdistetään helposti joku mitääntapahtumattomuus, joka puolestaan yhdistetään tylsyyteen. Mitääntapahtumattomuushan ei tietenkään pidä paikkaansa (kun jo pelkästään oman pään sisällä voi tapahtua vaikka mitä!), ei liioin se että vähäisempi (ulkoinen) tapahtuminen merkitsisi automaattisesti tylsyyttä.

Rita kirjoitti...

Kiitos virkistävästä taidenäyttelystä! Vaikuttipa mielenkiintoiselta ja tosi laadukkaalta tuo Ole luonani aina-elokuva.

Ei kai voi aivan poiskaan sulkea tylsän ympäristön vaikutusta ihmiseen. Asuuko sitten maalla vai kaupungissa. Ikäni maalla asuneena en tunne tylsyyttä eikä käy aika pitkäksi. Noh`joskus kun tekee itselleen väärin ja jää väsyneenä vain TV.tä tuijottamaan ja jotain typerää viihdettä seuraamaan, niin siitä kyllä huokuu kauhea tylsyys. Maalaisena tykkään vastapainoksi muutaman kerran vuodessa päästä kaupunkilaiselämään. Aloitin työelämäni parikymppisenä kaupungissa. Sittemmin työ piti täällä omalla kylällä. Nyt sain mahdollisuuden siirtyä taas kaupuunkiin työhön. Koen vaihdon piristävänä.

Mukavaa on olla ihmisten parissa, mutta niin myös itse valittuna yksin ollenkin.
Muutama vuosi sitten vetäydyin pariksi yöksi haavojani nuolemaan yksinäiselle majakkasaarelle. Tuntui hyvältä.

Lumikko kirjoitti...

Rita, samanlaisia kokemuksia minullakin. Tykkään muutenkin siitä, että elämä on sekä-että eikä joko-tai. Joskus on siis todella virkistävää päästä isoon kaupunkiin hummailemaan (Suomessa tai ulkomailla), joskus taas vetäytyä omaan seuraansa, vaikkapa sitten majakkasaarelle (kuulostaa muuten jännältä)!

Ja kyllä ympäristö voi olla ihan oikeasti tylsäkin. Minulle tylsin kuviteltavissa oleva ympäristö olisi betonilähiö. Toiset kuitenkin tuntevat olonsa kotoisaksi niissäkin, meitä on niin moneen lähtöön. Ja tärkein on kuitenkin siellä korvien välissä.