lauantai 30. huhtikuuta 2011

Ruotsi-Britannia 6-0

Katen ja Williamin vihkimistä katsellessani en voinut olla muistelematta Victorian ja Danielin viimekesäisiä häitä. Ruotsalaispari hehkui rakastuneisuutta ja onnea, mutta samaa en huomannut eilen vihityistä. Ei liikutuksen kyyneleitä, ei pitkiä katseita, ei helliä hipaisuja.

Ehkä tiukan protokollan säätelemä tilanne oli nuorelle parille niin kauhistuttava, että kaikki huomio oli keskitettävä siitä kunnialla selviytymiseen. Ainakin itse vihkiminen oli niin jäykän muodollinen, ettei se varmaankaan kannustanut tunteiden näyttämiseen. Tuomiopäivästä muistutettiin ja jumalanpelkoon kehotettiin, mutta rakkaudesta vihkipappi ei tainnut puhua halaistua sanaa.

Kyllä Vickanin ja Danielin häissä oli suurta tunnetta, iloa ja spontaanisuutta monin verroin enemmän kuin näissä eilisissä juhlallisuuksissa. Jos kuninkaalliset häät olisivat maaotteluita, sanoisin että Ruotsi voitti Englannin kuusnolla.

Vappua en tänä(kään) vuonna juhli mitenkään, mutta toivottelen aurinkoisia päiviä niille, jotka suomalaista työtä, ylioppiluutta tai kevään alkamista juhlivat!

23 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä olen ihan samaa mieltä. Katsoin tosin vain vajaan tunnin koostetta illalla, mutta se jätti minut ihan kylmäksi. Kesällä olin suorastaan hupsusti haltioissani naapurimaan häistä, pari oli niin rakastuneen oloinen. Nyt en tavoittanut mitään sellaista Englannin parista. No, ehkä he tosiaan vain jännittivät muodollista tilannetta niin paljon. Minä olisin ainakin ollut kuin seipään niellyt.

Iloa viikonloppuusi!

Lumikko kirjoitti...

Kirjailijatar, juu aivan sama fiilis. En ole mikään häähullu, mutta ruotsalaispari oli jotenkin niin vilpitön tunteissaan, että olin nimenomaan "hupsusti haltioissani", kuten hyvin sanoit (vähän omaksikin yllätyksekseni). Nyt toivoin kokevani taas jotain samantapaista, mutta ei. Etenkin sulho vaikutti siltä, kuin olisi ollut hädin tuskin läsnä (henkisesti) koko tilanteessa. Morsiankin oli kovin pidättyväinen, suorastaan viileä. Toivottavasti kyse oli vain jännityksestä.

Mukavaa viikonloppua sinnekin!

Nonna kirjoitti...

Mulla tuli sellainen fiilis, että näissä häissä näkyivät kulttuurierot. Ei ole helppo syntyä brittimonarkiaan! Jäykkää ja paatoksellista. Tuo "kirkkosaarna" oli minunkin mielestäni todella hurja!

Mutta kyllä minun mielestäni nuorten katseissa oli lämpöä ja rakkautta, ja siellä "parvekkeellahan" pusuteltiin ihan useamman kerran (vaikka lehdistössä verrattiinkin ekan pusun lyhyyttä Dianan pusuun kauan sitten).

Mukavaa vappuviikonloppua teille, vaikka ette sitä juhlistakaan. Me lähdetään synttäreille!

Troijan Helena kirjoitti...

Tack det samma.

Lumikko kirjoitti...

Nonna, samaa mietin minäkin, että kuinkakohan paljon oli kyse niistä. Ainakin ne kirkonmenot poikkesivat ankaruudessaan aika suuresti pohjoismaisesta tyylistä. Ja onhan briteillä kansakuntanakin (tai ainakin yläluokalla) sellainen jäykkä ja pidättyväinen maine.

Eka pusu oli kyllä aikamoinen pikamoisku, mutta niin se taisi olla ruotsalaisillakin. En seurannut sitä parvekekohtausta enää niin tarkasti, mutta jotenkin etäällä vihityt toisistaan olivat, jos vertaa Victoriaan ja Danieliin, jotka olivat fyysisestikin lähekkäin koko ajan. Nyt tuli sellainen tunne, ettei pari oikein saanut tukea toisiltaan, jäivät vähän yksin haastavassa tilanteessa. Vickan taas tuki ja kannatteli kokemattomampaa puolisoaan ihanasti, klaarasivat tilanteen nimenomaan parina ja yhdessä.

Huh, innostuinpa kyökkipsykologisoimaan! Sen sanon vielä, että Kate ja William saattavat myös olla ihmisinä ujoja, mikä ehkä korostuu tällaisessa tilanteessa. Dianahan oli hyvin ujo nuorempana. Ujoutta monesti tulkitaan väärin, juuri viileydeksi tai välinpitämättömyydeksi, vaikka kyse ei olisi siitä.

Hauskoja vappusynttäreitä teille!

Pilvitarha kirjoitti...

Minua ei lähtökohtaisesti suuresti kuninkaalliset häät ole kiinnostaneet, mutta viime kesänä satuin kanavalle kun tuli kooste noista Ruotsin häistä eikä mennyt kauaakaan kun tunsin palan kurkussa ja aitoa liikutusta.

Kyllä siinä oli kaiken loiston lisäksi jotain koskettavaa ja ilahduttavan maanläheistä (?) kuitenkin. Nyyhkimiseksi meni silloin, mutta nämä Brittihäät menivät nyt kyllä ihan ohi :)

Lumikko kirjoitti...

Troijan Helena, :)

Pilvitarha, no eivät minuakaan, siksi vähän yllätyinkin siitä, kuinka täpinöissäni sitten olinkin ruotsalaishäistä. Jotain aseistariisuvan aitoa ja rakkaudellista niissä oli.

Clarissa kirjoitti...

Luulen, että osuit asian ytimeen tuossa väärin tulkinnassa. Ei ole helppoa olla kuninkaallinen britti ja brittiläinen jäykkyys yhdistettynä ujouteen tulkitaan usein viileydeksi tai välinpitämättömyydeksi,kuten kommentoit. Ujoja ovat molemmat, mikäli Mail Onlineen on luottamista:)
Eipä ole helppoa olla kuninkaallinen Ruotsissakaan tällä hetkellä, onhan siellä tullut julki skandaali skandaalin perään. Victoria taitaa kuitenkin olla aivan omaa luokkaansa.

Ihmetteellistä kun löysin itseni jälleen näitä kuninkaallisia häitä tuijottamasta. Jopa muutaman tunnin siinä istuin ja kudoin samalla Kiertin hamppulangasta tiskirättiä (siis jotain hyödyllistäkin samalla). Voitto meni kyllä Ruotsiin minunkin mielestäni.
En ole häähullu ollenkaan (omatkin olivat vain käväisy maistraatissa ja sen jälkeen hääaterialle viereiseen ravintolaan kaikkien kahden vieraan kanssa), mutta Victorian ja Danielin häissä olimmekin mukana suuremmalla joukolla. http://luovaapuuhastelua.blogspot.com/2010/06/prinsessa-ruusu-linnassa.html

Vappua vietän nähtävästi puutarhaa siivoten.

Liisa kirjoitti...

Samaa mieltä, kyllä Ruotsin häät oli ihan toista, eiliset ei jaksanut niin kiinnostakaan minua.

elina kirjoitti...

Enpä minäkään ole noista häistä kiinnostunut. Lähikaupassa luin lööpeistä, että sellaiset ovat tulossa, mutta päiväkin meni kokonaan ohi. Toivotan kuitenkin onnea, kuten kaikille nuorille avioon uskaltautuville.
Olen ollut tuon asian suhteen kokonaan pimennossa, koska minulla ei ole telkkaria ja lehteäkään ei tule, nyt vielä kauniit ilmat ovat pitäneet pihapuuhissa, joten radion kuuntelukin on jäänyt liian vähälle.
Yleensä julkimoiden tekoset eivät juurikaan kiinnosta, ne kun ovat usein negatiivisia ja pahaa mieltä tuovia ja täysin turhia edes julkistettaviksi. Häät sentään ovat positiivinen asia, varsinkin jos on kyse rakkaushäistä.

Pienen mökin emäntä kirjoitti...

Minunkin mielestäni Victoria ja Daniel ovat liikkiksiä ja heidän tunteensä välittyivät myös häissä. Katen ja Williamin häät menivät minulta vähän ohi, vaikka sivukorvalla ja silmällä niitä vilkuilinkin. Kovasti tsemppiä molemmille nuorille pareille, kovat paineet varmasti noilla kruununperijöillä ja heidän siipoillaan.

Karenina Unska kirjoitti...

Mitä kummaa näenkään tuossa yllä, blogispämmiä?

Itsekin ihmettelin häissä morsiamen epäliikuttuneisuutta, mutta sen huomasin, että raasu vihkimisen aikana huojui näkyvästi, niinpä keskityin jännäämään, pyörtyykö hän. Luulen, että pari oli varmasti siinä hetkessä absoluuttisen kauhuissaan. Uskon ja toivon, että he kuitenkin ovat hyvin rakastuneita.

milla kirjoitti...

Ihan sattumalta olen seurannut kumpiakin häitä pikku pätkän, mutta kyllä tuon eron tosiaan huomasi. Eiliset oli melko jäykät. En kyllä kummemmin seuraa näiden kuninkaalisten elämää. En ole kamalan kiinnostunut, mutta tunnen ihmisiä jotka todella ovat ja se tietomäärä on jotain uskomatonta. Kuka teki mitä ja kenen kanssa ja kenellä on lapsia ja lapsien nimet yms.

Ei täälläkään kummemmin vappua juhlita. Tavallista olemista vain ja pari lasia kuohuviiniä.

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Elisa kirjoitti...

Victorian ja Danielin häissä joka hetki aisti parin välisen syvän ja aidon rakkauden sekä kemian. He eivät epäröineet yhtään näyttää tunteitaan.

Williamin häissä morsian näytti jännittyneeltä ja sulhanen hetkittäin hiukan poissaolevalta sekä lisäksi epävarmalta. Jännitystäkö?

anja kirjoitti...

Olet oikeassa, ei sitä rakkauden säihkettä silmissä mitä Victorialla ja Danielilla. Mutta ehkäpä hovin ilmapiiri on niin paljon ankarampi, vanhoillisempi ja aristokraattisempi brittihovissa. Toivon kuitenkin nuorelle parille onnea ja päivänpaistetta, uskon heillä siihen olevan hyvät edellytykset kaikesta huolimatta. Ja onhan hienoa, että "tavallinen" tyttö nousee prinssin puolisoksi ja kenties kuningattareksi, toivottavasti. Voisivat hyvin jättää yhden sukupolven välistä ja siirtyä suoraan Williamin ja Katherinen aikakauteen.

Maria kirjoitti...

Voi kiitos Lumikko!Ihan samaa olen täällä "paasannut":D
Olet ihan oikeassa:D

Lumikko kirjoitti...

Clarissa, ei varmasti ole helppoa. Ja Victoria onkin kyllä aivan poikkeuksellisen avoimen ja reippaan oloinen kuninkaalliseksi, sosiaalisesti lahjakas neito.

Teillähän on ollut oikein kunnon kotikatsomo!

Liisa, minultakin nämä eiliset häät meinasivat mennä sivu suun, muistin näpsäyttää telkkarin päälle vasta kun lähetystä oli mennyt jo tunnin verran :)

elina, onnea minäkin toivo(ta)n, tietysti. Nyt kannattaakin kapsutella pihalla, ehtiihän sitä radiota sitten taas kuunnella!

Pienen mökin emäntä, paineet ovat varmasti kovat, ei käy kateeksi vaikka moni (pikkutyttö?) prinsessahäistä haaveileekin :)

Lumikko kirjoitti...

Karenina, juu se oli blogispämmiä, sama "Raimo" on ollut asialla kerran aikaisemminkin. Poistin kommentin. Toivottavasti "Raimo" lopettaa, en millään haluaisi ottaa kommenttien hyväksyntää käyttöön.

Minä en huomannut huojumista (hänhän on ilmeisesti laihtunut aika lailla häiden alla -paineiden takia?) mutta sen huomasin, että kirkkoon astuttuaan hän hiukan tärisi jännityksissään. Eikä mikään ihme, huh!

milla, käytiin illansuussa äitini kanssa ulkona syömässä ja kotiin ajellessa näin traktorin pellolla kyntämässä. Hymyilytti: sitä niin helposti kuvittelee, että _kaikki_ juhlivat vappua, mutta todellisuudessa aika monelle tämäkin ilta on ihan tavallinen lauantai-ilta. Vappuhan on loppujen lopuksi hyvin kaupunkilainen juhla, maalla sitä ei kai koskaan ole niin näkyvästi juhlittu.

Kivaa viikonlopun jatkoa sinnekin!

Elisa, nimenomaan tuota minäkin ihmettelin, kun sulho vaikutti hetkittäin melkein poissaolevalta. Minusta hän olisi voinut vähän enemmän huomioida ja tsempata jännittynyttä morsiantaan, joka ei kuitenkaan tämän suuruusluokan spektaakkeleihin ole tottunut. Olivathan ne pappien puheet ja lukuisat virret tietysti aika puuduttavia, ehkä siinä ajatus harhailee väkisinkin.

Lumikko kirjoitti...

anja, sillä oli varmasti vaikutusta, että brittihovi on vanhoillisempi. Ja koko maailman suurennuslasin alla, enemmän kuin Ruotsin hovi.

Juuri spekuloitiin uutisissa, että Ruotsin monarkialle tekisi hyvää, jos Kaarle Kustaa siirtyisi jossain vaiheessa eläkkeelle ja luovuttaisi kruunun Victorialle. Sama pätee varmasti Englantiinkin.

Maria, enpä ole tainnut koskaan "paasata" näin pitkään ja perusteellisesti kuninkaallisista! :D Mutta minua kiinnosti kuulla, että kuvittelinko vain vai oliko muilla samoja havaintoja.

milla kirjoitti...

Hih! Niinhän se tietysti on :) Tuo sai kyllä minutkin hymyilemään! Olen tässä nyt ja ennenkin näiden juhlapäivien aikaan potenut vähän ikävää oloa siitä, ettei mitään juhlia ole eikä yleensä niitä piknik-porukoitakaan. Mies ehdotti, että olisimme lähteneet mökille ja metsään keräämään puita pinoihin. Nyt se kuulostaa hyvältä. Ehkä ensi vappuna suosiolla siirrymme takavasemmalle ja lakkaan murehtimasta sitä, ettemme juhli niinkuin monet muut.

Omituisia ajatuksia.

Lumikko kirjoitti...

milla, ymmärrän tunteen :) Iän myötä ne sosiaaliset paineet tuntuvat onneksi vähän helpottavan, ja juhlapyhiäkin on helpompi viettää (tai olla viettämättä) omalla tyylillään, ilman sitä "ikävää oloa".

Tuo Clarissan kommenttikin nosti hymyn huulille: "Vappua vietän nähtävästi puutarhaa siivoten". Tapoja on monia!

Wikipediassakin muuten sanotaan, että monille suomalaisille vappu merkitsee mökkeilykauden aloittamista. Ehkä mökeille vetäydytään vähän pakoonkin, vappuhumua siis. Itse olin viime vappuna Madeiralla, missä sitä ei juhlittu lainkaan (ainakaan niin että olisin sitä huomannut).

milla kirjoitti...

Vielä tulin tänne jorisemaan.
Näin uskon minäkin! Minulla tämä tunne on vaivannut nyt uudelleen monen vuoden tauon jälkeen. Ehkä olemmekin olleet kaikki juhlat mökillä useampana vuonna ja nyt emme. Kolmekymppiä on lähellä niin minulle näköjään tulee tällaisia kummallisia vinksahduksia päähän ;)

Lumikko kirjoitti...

Tervetuloa vaan jorisemaan vaikka kuinka usein :) Joskus tulee vinksahduksia. Minusta tuntuu, että näin 34-vuotiaana alkaa jo ihan oikeasti olla niin "vanha", että täytyy saada vaikka vähän itsekkäästikin päättää omasta ajankäytöstään ja myös siitä, miten ja missä seurassa viettää juhlapyhät. Mutta jos päättää olla omissa oloissaan ja ohittaa koko juhlan, jostain saattaa kuitenkin hiipiä sellainen apea tunne, jota ei tavallisena iltana kokisi.

Sellainen tuli vielä mieleen, että Suomessahan on tämä aattoilmiö, eli kaikkea juhlitaan jo aattona (joulua, juhannusta, vappua). Luulen, että juuri nämä aattoillat ovat monesti vaikeita esim. yksineläjille, kun taas se varsinainen juhlapäivä (joulupäivä, juhannuspäivä, vappupäivä) on jo paljon helpompi. En tiedä, onko tässä perää, mutta jotenkin tuntuu siltä.