Suuri ja mahtava sängynpeitto on maannut milloin minkäkin tuolin päällä odottamassa käyttöönottoa. Sitä on siirrelty paikasta toiseen, mutta sänkyyn asti se on päässyt vain kerran pari viikossa.
Petaaminen luonnistuisi meiltä ehkä paremmin, jos sängynpeitto olisi oikean kokoinen. Mutta se on leveän parivuoteen peitto ja sänkymme on vain 120 cm leveä. Sängynpeiton kanssa joutuu siis joka kerta taistelemaan eikä petauksen lopputulos hivele silmää, kun puolet peitosta laahaa lattialla.
Sopivan levyistä peittoa ei tietenkään ole voinut ostaa, koska vanha on periaatteessa mieleinen ja haaveissa on myös leveämpi sänky, jolloin sängynpeitto on sitten just passeli. Siispä sitä ei myöskään ole kannattanut kaventaa.
Nyt on tehty radikaali ratkaisu. Sängynpeitto on pakattu pois tuolien päältä kuljeksimasta ja petausvelvoite rajattu täkkien oikomiseen. Siihen menee ehkä pari sekuntia, joten laiskimmankin luulisi selviytyvän toimenpiteestä päivittäin.
Uusi systeemi pakottaa suosimaan kauneimpia pussilakanoita. Ihan hyvä niin. Opiskelu-aikoina ostetut joutavatkin mökille.
23 kommenttia:
Ihania pilviä!
Meillä tehtiin sama ratkaisu; päiväpeitto meni lapsen ristiäisten jälkeen kesäkuussa varastoon ja on pysynyt siellä. Kun se oli käytössä vain muutaman kerran vuodessa:D Saas nähdä, pitääkö se hakea sieltä kun lapsen 1-v juhlia pidetään. Vaikka mitäpä niiden vieraiden sinne makkariin tarvitsee mennä:)
Ja tuo makkari on tosi houkuttelevan näköinen! Tosi kiva! (tositositosi, heh)
Tuota kuosia ei kannatakaan piilottaa. Komppaan!
Hei, pistetäänpä vielä kolmaskin kommentti. Millä olet tehnyt nuo pyöreät reunat valokuvaan? Olen halunnut tehdä samanlaisia, mutta en Photarista tiedä, miten ne tehdään.
Kiva kun olet tullut kirjoittelemaan!
Edellisessä postauksessa pohdit hyvän elämän merkitystä. Se onkin mielenkiintoinen teema. Miten kukin määritteleekään, minkälainen elämä on hyvä elämä? Edellyttääkö se terveyttä, vaurautta, parisuhdetta esim? Vai voiko näitäkin ilman tuntea olevansa tyytyväinen elämäänsä?
Sinua voisi kiinnostaa Merete Mazzarellan kirja Hyvä kosketus. Tunnetko kirjan?
lainasin sen joskus, mutta silloin se jäi kunnolla lukematta. Vaikutti hyvältä.
Sitten asiasta aivan toisaalle - Oletko nähnyt elokuvan Toisten elämä (Das Leben der Anderen)? Näin sen muutama päivä sitten ja se kosketti aivan valtavasti. HIENO elokuva.
Kiki, kiitos kehuista! Järkeilin että jos pussilakanat on kivat, niin kehtaa kai sitä makkaria vieraillekin vilauttaa vaikka ei oliskaan sängynpeittoa. Meidän makkarihan ei ole erillinen huone vaan alkovi, joten näkyy vieraille väkisinkin... Meillä ei kyllä kauheasti käy vieraita täällä meijerillä, kun suurin osa kavereista asuu Helsingissä.
Kuvien kulmia pyöristelen Picnik-nimisellä kuvankäsittelyohjelmalla. Picnik.com ja sieltä Create-yläotsikon alta Frames-> Rounded edges.
Sanuliini, joo pilvikuosi on lempparini. Se on ruotsalaisen Gunila Axénin 60-luvulla suunnittelema Moln.
Onpa mukavan näköinen tila sekä pilvet :) Meillä minä olen sängynpetausnatsi, muuten tuntuu että kaikki on hyrskynmyrskyn. Mies ei niin välitä. Petaa varmaan vain minun mieliksi...
Hyviä pohdintoja ja asioita kahdessa edellisessä!
Inabeda, taisin pohtia siinä lähinnä omaa (hyvää) elämääni, sellaisena kuin se on nyt. Taloudelliselta kannalta lähinnä. Ilman muuta jokaisella on omansa: määritelmänsä, hyvänsä, elämänsä. Tulee mieleen se Pentti Saarikosken runo, "jokaisella on tämänsä".
Sen tiedän varmuudella, että ilman parisuhdetta ja vaurautta voi elää hyvää elämää. Toimivin parisuhteeni (tämä nykyinen siis) sai alkunsa tilanteessa, jossa olin niin mieltynyt yksinelämiseen ja etenkin -asumiseen, että en ajatellut siitä enää hevillä luopuvani. No, luovuinkin siitä sitten aika helposti, mutta en siksi, ettenkö olisi tykännyt elämästäni siihenkin asti.
Luulen kyllä, että sairaanakin on mahdollista elää hyvää elämää; riippuu varmaan vähän sairauden luonteesta. Nyt kun lähipiirissä on sairas, jonka elämänlaatu on melko kaukana hyvästä, asiasta ajattelee tietysti aika pessimistisesti.
Tuosta Mazzarellan kirjasta en ole kuullutkaan, pitääpä katsoa kirjastosta. Olen nähnyt Muiden elämän, siitä on tosin jo aikaa. Muistan kyllä pitäneeni sitä hyvänä.
Eikun siellä oli lehmäkarkit välissä :) , siis tarkoitin nuita köyhyyteen liittyviä juttuja!
milla, toivoisin olevani sängynpetausnatsi (koska kärsin kyllä epäjärjestyksestä ja sotkusta) mutta kun en vain ole. Me ollaan molemmat ihan liian lepsuja näissä huushollausasioissa. Välillä sitten ryhdistäydytään ja toivotaan että ryhtiliike olisi pysyvä :)
milla, hih, en ajatellutkaan että pidit lehmäkarkkipohdintojani erityisen mielenkiintoisina.. ;)
Olet oikeassa, liian iso päiväpeite on tosi rasittava, siitä minullakin on kokemusta. Mutta oletko huomannut, että huonekaluliikkeissä ja muuallakin pedataan nykyään sängyt niin, että lakanat ovat pääroolissa ja sitten vain jalkopäähän pedataan pienempi, "puolikas" päiväpeite. Ja siihen vielä huopa koristeeksi ;) Voisi toimia kotonakin, etenkin kun pussilakanat ovat tosiaankin niin kauniita (ja jopa niin kalliita, että niitä voisi katsella päivänvalollakin).
Alkovissanne on niin mukava sinivalkoinen Suomi-tunnelma!
Tuulella, joo se meidän jättipeitto ainakin oli niin rasittava, että olen suorastaan helpottunut nyt kun se on sullottu yläkaappiin :) Huonekaluliikkeissä en ole aikoihin käynyt, mutta sisustuslehdistä olen huomannut tuon puolipetausmuodin. Se on kodikas ja kutsuva, mutta edellyttää tosiaan sitä, että lakanat sopivat muuhun sisustukseen (meillä läheskään kaikki eivät väriensä puolesta mätsää, joten ne jäävät nyt sitten vähemmälle käytölle).
Nyt on tosiaan aika sinivalkoista, vaikka pussilakanat ovatkin ruotsalaiset ;)
Kiva lämmin tunnelma alkovissanne ja kirjat käden ulottuvilla, kätevää. Helenen sieltä ainakin erotin. Meillä on päiväpeitto taiteltuna sängyn päädyssä olevan jakkaran päälle. Sängyn päällä se ei ole oikeastaan koskaan. Sängyt ovat useimmiten petaamatta, mutta kun makuuhuone on yläkerrassa, ei sitä kukaan vieras näe:) Sitä paitsi ne tuulettuvat nyt paremmin kuin silloin, kun asuimme asunnossa,jossa sängyt oli pakko petata.
Muuten, suurimpia nautintoja on mennä illalla sänkyyn silloin kun on juuri vaihtanut uudet raikkaat (ja nätit) lakanat.
Clarissa, joo kirjoja pitää aina olla käden ulottuvilla! Meilläkin sängyn annetaan tuulettua ennen petaamista; ongelmana on vain ollut se, että se on helposti jäänyt tuulettumaan koko päiväksi ;) Mikä ei tosiaan haittaisikaan, jos makkari olisi jossain poissa silmistä.
Niin on, yksi suurimmista nautinnoista minustakin! Etenkin saunan jälkeen.
Isäsi tilanne on tietysti vakava ja siihen on vaikea suhtautua hyväksyvästi, se on ymmärrettävää.
Luulen että toimivan ihmissuhteen melkeinpä perusedellytys on se, että joskus on kokenut yksinolon. Ja ehkä vielä parempi jos on omalla tavallaan jopa viihtynyt siinä olotilassa.
Hyvää viikkoa!
Inabeda, joku toinen ehkä osaisikin suhtautua hyväksyvästi, mutta isä ei. Tietysti olo on tukala koko ajan, eikä mistään ole tuntuvaa apua. Luulen, että edessä on vielä (henkisestikin) aika kovia paikkoja, kun vointi tuosta edelleen huononee.
Ei siitä ainakaan haittaa ole (parisuhteelle), nykymaailmassa varsinkaan. Vaikka onhan olemassa myös onnellisia vanhoja pareja, jotka ovat menneet naimisiin hyvin nuorina ja hypänneet sen yksinasumisvaiheen yli kokonaan.
Voisin tulla vihdoin käymään museolla ensi viikolla, katsomaan Turakka-Purhosta ja sinua. Laitan viestiä!
Sama juttu täällä, että päiväpeite lojuu milloin missäkin!
Tosin kiva makkari!
Ihana pilvipeitto!
Meillä on Pekingistä tuotu tilkkupeitto lojuskelemassa tuolien päällä. Arkioloissa täkit oiotaan ja saavat sitten olla siinä. Jos vieraita tulossa tai muuten siivouspuuska, silloin tilkkupeitto leväytetään sängylle ja viskataan koristetyynyt päälle. Laiskuus on hyvä lahja ja miksi veivaisikaan sänkypeittoa aamuin illoin, paitsi jos perfektionisti. Mikä en todellakaan ole.
Nonna, kiva kuulla että muidenkin päiväpeitot ovat lojuvaista sorttia :)
anja, no sitähän minäkin, että mitä sitä veivaamaan ees taas aamuin illoin. Voi senkin ajan käyttää, no, vaikka siihen laiskotteluun ;)
Me kokeiltiin tuota lakanapeittoa vuosia, tosi kätevää. Sitten alkoi harmittaa, kun ne kaikkein parhaimmalta tuntuvat lakanat ovat ne kaikkein kauhtuneimmat. Sitten investoitiin nättiin päiväpeittoon, joka laitetaan nykyisin joskus sänkyyn ja tykätään. Useimmiten uusi päiväpeitto lojuu kuitenkin tuolin selkämyksellä ... Jos joku löytää paikan, mistä saisi pientä jämäkkyyttä, niin kertokoon. :-)
Kaksi vuotta odotin mieheni oppivan päiväpeiton levittämisen, sitten luovutin. Nyt on hyvä syy ostaa ja käyttää vain kauniita pussilakanoita.
Kaunis makuuhuone teillä.
Tiina, kumma miten kiintyneitä päiväpeitot tuntuvat olevan tuolin selkämyksiin... Yksi selitys tuleekin tuossa Heljän kommentissa ;)
Heljä, meillä sitä ei ole oppinut oikein kumpikaan sukupuoli... Kiitos makkarikehuista!
Lähetä kommentti