lauantai 5. maaliskuuta 2011

Huili

Rakastamaltani Akateemisen kirjakaupan lehtiosastolta tarttui mukaan lupaavasti nimetty Huili-lehti. Lehden kannessa lukee Uusi lehti kestävään elämään ja sisäsivuilla Uusi ekologinen lifestylelehti. Kolmosnumerosta löytyy juttuja mm. mainosten ylivallasta, Reilusta kaupasta sekä ylisuurista keittiöistä, joissa ei juuri laiteta ruokaa.

Lehteä julkaisee tuuli- ja vesivoimalla tuotettua sähköä myyvä Kraft&Kultur, joten yhtiön asiakkaat saavat lehden ilmaiseksi kotiinsa. Asiakaslehdeksi Huili on harvinaisen sisältörikas ja huolellisesti toimitettu. En olisi edes tajunnut sen olevan (myös) asiakaslehti, jollei ystäväni olisi asiasta maininnut.

Lehden mukavin juttu oli näyttelijä Marja Packalénin haastattelu. Packalén asuu yksin 27 neliön yksiössä "hirveän tyytyväisenä". Erillinen makuuhuone tuntuisi kuulemma siltä, kuin ruumisarkkuun menisi nukkumaan. Minullakaan ei ole vuosikausiin ollut erillistä makuuhuonetta (vain parvi tai makuualkovi), mutta näin positiivisesti en ole asiaa osannut ajatella! Avarista tiloista näyttelijä käy nauttimassa taidemuseoiden korkeissa saleissa.

Kaiken kaikkiaan Huili on omaan makuuni ehkä aavistuksen liian urbaani. En osaa sanoa, mistä vaikutelma syntyy, mutta huomaan kaipaavani sisältöön ja ulkoasuun pehmeyttä. Tämä tietysti kertoo myös omasta asennoitumisestani: olen edelleen tilanteessa, jossa meijeri ja maaseutu edustavat rauhaa ja nimenomaan sitä huilimista, kaupunki hektisyyttä. Näin ainakin mielikuvien tasolla.

Markkinoilla olisi edelleen rako lehdelle, joka keskittyisi hyvinvoinnin ja kestävämmän elämäntavan teemoihin tavalla, joka ei tuntuisi huuhaalta mutta ei myöskään antaisi kipakan kriittisyyden talloa muita sävyjä alleen. Joka ei saarnaisi, syyllistäisi eikä teeskentelisi. Joka ei olisi niin voimakkaasti kallellaan vaihtoehtohoitojen ja new agen suuntaan kuin Voi hyvin, eikä niin kiiltävän kaupallinen ja ulkonäkökeskeinen kuin Bonnier-kustantamon Evita. Joka ei olisi niin kaupunkilainen kuin Voima eikä niin maalainen kuin Kodin Pellervo. Pitäisikö perustaa?

32 kommenttia:

Anu ja Ninja kirjoitti...

Huili kuulostaa kiinnostavalta tuttavuudelta.

Ehkä hidastaminen liittyy nimenomaan urbaaniin life styleen, siksi ne jotka sitä maalla tekevät vaikkapa kokoaikaisesti, eivät ajattele hidastavansa. (Ajattelen tässä ystäväperhettä, joka kaupungissa opiskeltuaan palasi juurilleen, tekevät sellaisia töitä joita paikallisesti on tarjolla ja syövät lähiruokaa, enkä silti usko, että se on "tietoinen valinta" ja että he olisivat "päättäneet hidastaa".) Mä siis luulen, että jo tämä Huili-lehti ja sen mahdollisesti pehmeämpi sisko ovat todella pienen kohderyhmän lehtiä. Siis olisi ihanaa, jos Suomessa voitaisiin kustantaa lehtiä pienillekin kohderyhmälle, mutta valitettavasti lähes kaiken julkaisutoiminnankin takana on voitontavoittelu.

Ja voi, olisi ihanaa perustaa oma lehti!

anu

Liisa kirjoitti...

Kiinnostava lehti, vaikken ole sitä koskaan livenä nähnytkään! Pitäisikin tehdä retki sinne Akateemisen lehtiosastolle (siunatkoon, ihan Helsinkiin?...siis Espoosta...) Mutta mitä siis tulee hidastamisen sijaintiin, niin viime päivien pohdiskeluissa olen huomannut hitauden yksinkertaisesti usein tuntuvan toisaalla. Jos en onnistu saattelemaan hitautta korvieni väliin niin ei sitä ole missään. Näin omakohtaisesti sanottuna, vaikka uskon kyllä monella muulla olevan samoin.

Oma lehti... yksi täällä istuu tiukasti käsiensä päällä. Olen ollut aikomassa jo useammankin kerran.

Liisa kirjoitti...

...siis hidastamisen tuntuvan OLEVAN toisaalla...
Sana- ja lausesokeus pahenee viikko viikolta!

Lumikko kirjoitti...

Anu, noin(kin) se varmaan on. Toisaalta on myös kaltaisiani ihmisiä, jotka muuttavat/palaavat kaupungista maalle hidastamaan. Työntävinä syinä kaupunkielämän kalleus ja hektisyys, vetävinä asumisen ja elämisen edullisuus, rauhallisuus ja luonto, ehkä myös "paluu juurille", lähemmäs vanhenevia vanhempia tms. Minulle hidastaminen ei siis ole urbaanin lifestylen ilmiö, vaan nimenomaan tiettyä pakoa kaupunkilaisesta elämäntavasta!

Kyllähän Suomessa on aika paljon pienten kohderyhmien lehtiä; tiedän sen, koska kirjoitan itsekin useampaan. Valitettavan usein lehdet eivät saavuta sitä pientäkään kohderyhmäänsä tai jäävät lyhytikäisiksi. Toisaalta on myös todella pitkäikäisiä ja tasokkaita "pieniä" lehtiä, kuten (nyt tulee mainos!) Suomen Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri, johon arvostelen dekkareita ja jännityselokuvia.

Blogit tietysti korvaavat näitä lehtimaailman markkinarakoja ja hyvin korvaavatkin. Ammattikirjoittajien kannalta blogeissa on vain se huono puoli, että niiden pitämisestä harvemmin maksetaan... ;)

Liisa, hidastaminen niin kuin melkein kaikki muutkin asiat ovat tosiaan pitkälti korvien välissä. Omalla kohdallani olen kuitenkin huomannut, että täällä maalla/meijerillä jo pelkkä ympäristö jotenkin rauhoittaa, vaikka olisikin liikaa tekemistä ja ajattelemista. Siedän stressiä paremmin tässä melko vähävirikkeisessä ympäristössä.

Hihih, Espoosta voi tosiaan olla pitkä matka Helsinkiin ja toisin päin ;) Jos sinulla on pääomaa, niin tulen ilomielin perustamaan kanssasi lehteä! :D Se olisi huippuhauskaa, mutta en tiedä miten ja millä rahalla sellaisen hankkeen käynnistäisi...

Liisa kirjoitti...

Totta, kyllä ympäristöllä on merkitystä. Täällä pääkaupunkiseutulaisittain tosi landella (kolmen hevostallin Bermudan kolmiossa) esimerkiksi lasten pukeutumispaineet ja sitä myötä rahantarpeet ovat todella paljon vähäisemmät kuin ns hienommilla alueilla. Eipä täällä kyllä kukaan laskeskele aikuistenkaan tuulipukujen vuosimallia. Ja tämä tietenkin vähentää pingotusta siellä korvien välissäkin.

Pääomaa... hm, mitä jos nyt toistaiseksi kuitenkin jatketaan tätä bloggailua :-) Mutta mistä sitä ikinä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Nonna kirjoitti...

Kivaahan tuollaisen lehden toimittaminen olisi, mutta olisikohan se Suomessa kannattavaa? Tuo tekeminen ja jakelu ovat kuitenkin sen verran kallista touhua... Pitäisi olla iso kustantaja taustalla. Tai sitten olen vaan pessimisti, höh.

Täältä Espoosta on muuten julmetun pitkä matka Helsingin keskustaan! =)

Lumikko kirjoitti...

Liisa, tuosta pukeutumisesta tuli mieleen yksi juttu, jota mietin taannoin. Kun olin puhumassa niille Martoille muutama viikko sitten, eräs pk-seudulta tänne paluumuuttanut nainen kertoi, kuinka Helsingissä hän aina tälläytyi töihin ja muutenkin, kun taas landella ei ole tullut ostettua uusia vaatteita tai muutenkaan laittauduttua miesmuistiin. Sama on totta minunkin kohdallani (tosin meikkaan kyllä aina vähän ihmisten ilmoille lähtiessäni, mutta pukeutumiseen en hirveästi jaksa kiinnittää täällä huomiota, kuten ei moni muukaan). Huomaan kuitenkin ajattelevani, että välillä tekee hyvää (ainakin minulle) panostaa vähän ulkonäköönkin. Jotenkin se piristää, kun ei aina hiihtele samoissa rönttövaatteissa, niin vapauttavaa kuin se omalla tavallaan onkin.

Senkin takia on mukava piipahtaa välillä Helsingissä, että siellä huomaan nauttivani pukeutumisesta eri tavalla. En ihan tarkkaan tiedä, mistä se johtuu, mutta pidän ilmiötä ihan positiivisena. Ulkonäön laiminlyöminen on kuitenkin jotenkin sukua masentuneisuudelle tai itseen kohdistuvalle välinpitämättömyydelle, joten en halua, että siitä tulee pysyvä olotila, vaikka välillä onkin ihanaa saada näyttää variksenpelättimeltä. Tälläytyminen ei tietenkään vaadi kaupunkireissua, onhan täällä maallakin kaikenlaista sosiaalista aktiviteettia, joka ehkä innostaa vähän laittautumaan! (sinun kommenttiisi tämä ei nyt tainnut liittyä oikein mitenkään...)

Nonna, ei sillä rikastumaan pääsisi, mutta kyllä monet pienlehdet ihan kannattavia ovat, siis siinä mielessä, ettei toiminnasta tule takkiin. Pienlehdet saavat myös erilaisia valtiontukia, ilmoitustuloja yms. Eli ei se mahdoton haave ole!

Tiedän, että matka on julmetun pitkä: kävin vuoden ajan Helsingin Kruununhaasta Espoon Tapiolassa töissä ja matka vaihtoineen kesti vähän vuorokaudenajasta ja tuurista riippuen n. 40-90 min. :)

Liisa kirjoitti...

Minä nyt vielä vähän. Nimittäin en oikeastaan ajattele, että täällä ei tarvitsisi välittää ulkonäöstään, vaan että tuntuu että varsinkin nämä teinit voivat suhtautua asiaan paljon rennommalla ja varsinkin vähemmän merkki- ja hintaluokkatietoisella otteella. Olen samaa mieltä kyllä, että jos ei enää yhtään kiinnosta miltä näyttää, niin siinä voi olla muutakin alakuloa jo mukana. Mutta täällä tuntuu olevan varaa pukeutua aika lailla niinkuin tahtoo, eikä ole toisaalta ihan pienen kylän sosiaalista kontrolliakaan. Sikäli ihan mukavaa tämä takimmainen Espoo.

metsienmamma kirjoitti...

Perustaa oma lehti, tai sitten lukea noita kaikkia mainittuja valikoiden? :)

Tunnen täältä maaseutukyliltä erään ihanan tyypin (on niitä muitakin), jotka pukeutuvat kylän kissanristiäisiin (hirvipeijaisiin ja sellaisiin) ihan kuin lähtisi teatteriin Helsinkiin. Se on asenteesta kiinni. Paikalliseen kapakkaan voi ihan hienosti pukeutua oikein hyvin! Olen niin tehnytkin. Ja nauttinut siitä, eikä kukaan ole tullut kitisemään (humalassa suomalainenkin uskaltaa sanoa heti eikä viikon päästä selän takana).

Nautin rönttöilystä, mutta sanotaanko että jos en laita ripsiväriä ja tukkaa, velourhousujen lisäksi, tiedän olevani hyvin alakuloinen. Maaliskuun alettua olen alkanut taas meikata sen minimin ja hyvä niin. Minusta meikattuna (perus) ja tukka laitettuna siististi voi mennä vähän huonommissakin vaatteissa menemään. Tai sellaiseen itse kiinnitän huomiota. Että jos on pää kunnossa, kaulasta alaspäin saa sitten olla melkein mitä vaan :)

Lumikko kirjoitti...

Liisa, tuo on varmasti ihan totta, vaikka en nykyteineistä paljon mitään tiedäkään. Muistan omasta nuoruudestani sen, kuinka tärkeitä merkit olivat monille (minulle eivät, koska olin "erilainen nuori", ts. onnistunut kääntämään suhteellisen köyhyytemme vapaaehtoiseksi kieltäytymiseksi merkkivaatteista). Siihen aikaan yläasteikäisen uniformu oli: purjehduskengät, leviksen vaaleat farkut ja college-paita, jossa luki kissankokoisilla kirjaimilla Levi's. Huvittavaa on se, että niin henkeen ja vereen kuin leviksiä ja kaikkea merkkivouhotusta vastustinkin, olin kuitenkin lapsellisen iloinen omista, ensimmäisistä leviksistäni, jotka sain lukio-ikäisenä. Siinä siis sitten kuitenkin nosti päätään joku vaillejääminen, jonka olemassaoloa en aikaisemmin ollut tiedostanut/myöntänyt. Sellaista se teini-ikäisyys on, yhdenmukaisuuden ja joukkoonkuulumisen paineet ovat kovat ja mieliteot myötäilevät niitä.

Ja minäkin nyt vielä vähän... Minusta täällä meillä päin ei ihan oikeasti tarvitse välittää ulkonäöstään (en tarkoita, etteivätkö monet silti välittäisi). Luulen, että oma tunteeni siitä selittyy myös kontrastilla, joka mielestäni vallitsee pk-seudun ja maaseudun välillä. Toisaalta esim. äitini, joka on aina asunut tällä seudulla, on aina sellainen peruslaittautunut lähtiessään ihmisten ilmoille; hänelle siinä ei ole eroa, ollaanko maalla vai kaupungissa. Mutta minulle on. Olen nauttinut täällä vapaudesta olla välittämättä, mutta en halua kokonaan antautua sille edellä mainituista syistä ja ehkä myös jonkinlaisen luonteeseen liittyvän turhamaisuuden takia.

Teinit kyllä näyttävät (minun silmiini) aika samanlaisilta kaikkialla, aika muotitietoisia ovat täälläkin.

Lumikko kirjoitti...

Tämähän on melkein kuin chättäilyä, niin reaaliaikaista... en malta lähteä täältä nyt ollenkaan!

metsienmamma, minä haahuilen kotona aina ihan au naturel ja aika hurjissakin vaateyhdistelmissä, mutta huomaan kyllä, että jos sellaista jatkuu yhteen menoon useamman päivän, niin alakulo iskee. Tai sitten se on toisin päin, että useamman päivän rönttöhaahuilu on merkki alakuloisuudesta?

Minulla on ihan samalla tavoin, että kaulasta ylöspäin on (täällä maalla varsinkin) tärkein ja niillä vaatteilla ei sitten olekaan niin väliä. Ihana tuo hirvepeijaisiin laittautuva tuttusi, niin sitä pitää, sellainen haluaisin olla itsekin! Ja monet ovatkin. Miksei hirvipeijaisiin voisi laittautua ihan samalla tarmolla kuin teatteriinkin :)

junikan kirjoitti...

Voi, minä niin kaipaisin myös lifestyle-lehteä, joka olisi Evitan, Voi Hyvin -lehden ja muutaman joogalehden risteytys.

Voi Hyvin hakee selkeästi linjaansa, välillä se on enemmän New Age -tyylisiin juttuihin kallellaan, välillä taas ei. Nykyisin siihen on alkanut tulemaan ihan liikaa mainoksia, niistä minä en pidä, koska niitä saa selata jo muissa lehdissä ihan riittävästi.

Evita on yllättänyt jutuillaan parin viimeisen lehden myötä. Mutta sen lehden mainokset, kiilto ja trendeillä laukkaaminen tuntuu vieraalta.

Minusta olisi ihanaa, jos siinä lehdessä olisi myös elämänmakuisia sisustusjuttuja. EIKÄ yhtään sellaisia stailattuja, joita kaikki sisustusjutut nykyisin tuntuvat olevan.

Pellon pientareella kirjoitti...

Minä olen miettinyt myös tuollaista lehteä, mutta itsellä siihen olisi ehkä enemmän sähköisempi lähtökohta. Että olisi vaikka joku netissä oleva sähköinen foorumi tai "yhteisö", joka voisi myös toteuttaa tai toimittaa lehteä paperimuodossa. Ehkä on-demand-tilauksena tai jotain. Tai että lehti olisi PDF:nä ja jokainen tulostaisi sen kotonaan (käyttäjätunnukset lehteen saa kun on maksanut tilauksen)? Lisähintaan saisi postissa kirjeenä lehden kotiin. Tai jotain sen tyyppistä - joku uusi fuusioformaatti, -konsepti? Siinä olisi siis myös lukijoiden välistä vuorovaikutusta keskustelupalstoilla ym. Se voisi kerätä "hidastajien" yms. tyyppinen blogeja sisuksiinsa tms. No, Uusi Musta on vähän sen tyyppinen ehkä formaattina, mutta että siitä vielä kehittäisiin lisää.

Mutta se rahoitus ja raha on tietysti aina se ongelma. Mainoksista ei pidetä, mutta muu rahavirta ei useinkaan riitä. Itsellä ei oikein vapaa-aika ja jaksaminen riitä tehdä palkantonta vapaaehtoistyötä, vaikka osaamista it-puolella löytyisikin. Mutta jos joku on lähdössä liikenteeseen, ilmoittaudun jossain muodossa kiinnostuneeksi :). Tässä nyt nopeasti sepustusta, jota tuli mieleen...

Lumikko kirjoitti...

junika, voi itku, kirjoitin piiitkän vastauksen, mutta bittiavaruus nielaisi sen :( No, ei auta kuin sanoa sama uudestaan mutta vähän lyhyemmin.

Niin siis Evitasta sen verran, että viimeisimpiä numeroita en ole lukenut, mutta aikaisemmissa minua on häirinnyt etenkin lehden alkupuolen ulkonäkö- ja mainoskeskeisyys, joka on aiheuttanut minussa sen, etten ole oikein päässyt tai halunnut lehden tunnelmaan sisään. Myös lehden "kallis ilme" (kiiltävä paperi, merkkikosmetiikan mainosten runsaus yms.) on jotenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä oletan lehden tavoittelevan sisältönsä puolesta. Tai ehkä se tavoitteleekin sellaista luxus-spa-ilmettä, voihan se olla. Joka tapauksessa lehdestä puuttuu kokonaan sellainen kumppariestetiikka, josta itse tykkään.

Toisaalta lehden päätoimittaja (entinen Kotivinkin pt) vaikuttaa minusta pätevältä ja fiksulta, ja tykkäsin Kotivinkistä eniten nimenomaan hänen kaudellaan, joten ehkä Evita voi vielä kehittyä siihen hiukan maanläheisempään suuntaan..?

Lumikko kirjoitti...

Kahdessa erässä, varmuuden vuoksi...

junika, edelleen: Voi hyvin-lehti oli kovastikin mieleeni yhdessä vaiheessa ("uuden" pt:n Krista Launosen kaudella) mutta ilmeisesti kriittisen lukijapalautteen vuoksi new age-elementit ovat taas vallanneet sen liiaksi (omaan makuuni siis). Oletko muuten lukenut lehden entisen päätoimittajan Jaana-Mirjam Mustavuoren omasta sapattivuodestaan ja hidastamisestaan kirjoittaman kirjan Olemisen talossa? Kirjasta saa sellaisen kuvan, että Vh-lehteä tehtiin aika niukoilla resursseilla, joten mainostulot lienevät lehdelle elinehto.

Lumikko kirjoitti...

Pellon pientareella, tuo ehdottamasi on kyllä varmasti tulevaisuutta (ja osin nykyisyyttäkin). Itseäni epäilyttää lähinnä se, olisiko kuvailemasi kaltainen systeemi liian työläs tai vaivalloinen lukijoille..? Lehti on kuitenkin usein heräteostos, joka on helppo poimia kaupan hyllyltä ostoskoriin. Sillä myös palkitaan itseä, haetaan sellaista helppoa ja halpaa arkiluksusta. Pdf:n tulostaminen vaatii jo vähän enemmän eforttia, eikä siinä ehkä ole niin sitä "luksustakaan"..?

Mutta hauskaa, että tälle lehti-idealle löytyy kannatusta! Ties mitä tässä vielä keksitään... :D

Elisa kirjoitti...

Minä kyllä voisin kokeeksi ostaa Voi hyvin lehden ja Evitan risteytyksen =). Tykkään kyllä molemmista, mutta en niin paljon että tilaisin niitä. (Evitan tilasin kokeeksi, mutta lopetin). Ostan molemmista verkkaisesti irtonumeroita, jos niitä on tarjouksessa tai jos niissä on jokin super mielenkiintoinen juttu.

Nonna kirjoitti...

Täytyykin lähteä tutustumaan tuohon Evitaan, kun se on mulle vielä tuntematon. Olisinkohan joskus jonkun numeron selannut. (Onko se näitä 30-kymppisille suunnattuja, joita yhteen aikaan putkahti?)

Mielenkiintoinen myös tämä keskustelu vaatteista. Mekin asumme Espoossa vähän kauempana hienostoalueista. Olen kyllä huomannut tuon eron nuorison pukeutumisessa. Tokihan täälläkin pissikset sipsuttaa vähissä vaatteissa, mutta oman kokemuksen mukaan henkkamaukallakin pärjää. Ja itsellekin tekisi terää hiihdellä välillä muissakin kamoissa kuin toppavaatteissa... Jospa vaikka meikkaisi vaihteeksi tänään!

Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

pisama kirjoitti...

Lumikko, joku Covent Garden –nettilehden (http://covetgarden.com/) tyyppinen ratkaisu voisi olla toimiva. Sähköpostiin tulee aina ilmoitus uudesta lehdestä, joka pääsee ruudulta lukemaan ja luonto kiittää paperiroskan minimoinnista :) CG:n muoto ei ole minusta paras mahdollinen, mutta potentiaalinen ja sopivan blogimainen lehti.

Niina kirjoitti...

Kun viime vuonna muutin tänne maalle, ensimmäisiä asioita joihin kiinnitin kaupassa huomiota oli ihmisten pukeutuminen. En olisi Porissa koskaan kehdannut mennä mihinkään sellaisissa vermeissä kuin täällä kuljetaan, ei nyt sentään kaikki ihmiset. Eipä tarvinnut pahemmin tuntea vaatepaineita, kun remonttikamppeissa välillä poikkesin kaupassa. En minä edelleenkään kehtaa mennä rönttövaatteissa kauppaan vaan laitan päälleni siistimpää vaatetta. Täällä tuntee helposti olevansa hyvin pukeutunut omissa tavallisissa vaatteissaan, enkä minä nyt tarkoita mitään muotiluomuksia.

Voisin hyvinkin tilata tuollaisen "vaihtoehtoisen" lehden, jos joku sellaisen saa aikaiseksi. Junikalla oli hyviä ajatuksia lehden sisällöstä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Mielenkiintoisen tuntuinen lehti, ihan uusi tuttavuus minulle. Nyt kiinnostuin niin paljon, että täytyy varmaan poiketa Akateemiseen. Olen vähän lehtifriikki muutenkin, joten on kiva tutustua uusiin lehtiin.

Noista mainitsemistasi lehdistä ajattelen aika samalla tavalla. Voi hyvin on liian new age minulle ja Evitassa on paljon hömppää.

Minä pystyn kyllä huilimaan kaupungissakin. Taidan olla sellainen peruslaiska ihminen, joten rentoilu onnistuu missä ja milloin vain, jos se vaan on mahdollista.

Anonyymi kirjoitti...

En ole lukenut mainitsemaasi kirjaa, kiitos vinkistä!

Lehtien mainossivuista: minä en tykkää niistä. Tietenkään lehdet eivät paljon voi valikoida, kuka ja miten mainostaa lehdessä, mutta juuri ne Evitassa ja kaltaisissaan olevat ripsiväri- yms. mainokset ovat rumia ja vastenmielisiä. Mulle tulee paha mieli niiden vuoksi. Ne ärsyttää. Niitä en toivoisi esim. Voi Hyvin -lehteen. Joku sen tyyppinen oli tuossa jokunen numero taaksepäin ja ajattelin, että jos niitä on jatkossa, lopetan tilauksen heti. Ehkei niitä ole ollut, kun ei ole enää niin ärsyttänyt. Itse voisin maksaa huomattavasti enemmän lehdestä, jonka tietäisin tarjoavan minulle silmäniloa ja ajatusravintoa ja jonka tietäisi olevan vapaa suuremmista mainoksista.

-junika-

Lumikko kirjoitti...

Elisa, mullekin tuli Evita hetken aikaa (joku puoli-ilmainen tarjouspätkä) mutta sen jälkeen en ole ostanut edes irtonumeroina, joku siinä tökki... Uusinta numeroa vähän harkitsin, kanteen oli poimittu tavallista kiinnostavamman oloisia juttuja.

Nonna, arvelisin että Evitan kohderyhmää ovat 30+ naiset, pikemminkin nelikymppiset kuin parikymppiset.

Pissismuoti näyttää olevan ihan samanlaista kaikkialla, en tajua miten tyttöparat ovat tarenneet niukoissa vermeissään tänä talvena...

pisama, pitääpä tsekata tuo linkki, kiitos. Sähköpostiin tuleva ilmoitus on varmaan hyvä muistutus uuden numeron/päivityksen ilmestymisestä.

Niina, juu en minäkään nyt kaupassa käy rönttövaatteissa, ainakaan yleensä (vaikka mikään ei kyllä estäisi). Kaiken kaikkiaan pukeutumista tulee mietityttyä täällä vähemmän, kokovartalopeilikin hankittiin vasta viime syksynä.

Kirjailijatar, onhan kaupungissakin toki ihan mahdollista huilia ja laiskotella, on mulla siitä(kin) kokemusta :) Nykyään vaan huomaan väsyväni herkemmin esim. väenpaljouteen ja liikenteeseen. Hyvä etten asu Mexico Cityssä! Ja sitten on vielä sellaista sosiaalista stressiä, jota pääsee näppärästi pakoon erakoitumalla maalle ;)

junika, Evitassa on tosiaan hyvin paljon kosmetiikkamainoksia, ärsyttävät minuakin. Voi hyvin-lehdessä on minusta ollut aika maltillisesti mainoksia, mutta ymmärrän, että niistä saatavat tulot ovat tärkeitä pienilevikkisemmille lehdille.

Anonyymi kirjoitti...

Teen töitä kotona ja välillä menee viikkoja, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Aikaisemmin en paljon välittänyt omasta ulkoisesta habituksestani kotioloissa ja saatoin kauppaankin lähteä rönttövaatteissa.Pohjimmiltani olen kuitenkin esteetikko ja nautin kun saan katsella kauniisti pukeutuneita ihmisiä. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että miksi ihmeessä en panostaisi ulkoiseen olemukseeni enempää, vaikka olen "vaan kotona". Siitä se sitten lähti, nykyään mietin joka päivä mitä puen päälleni ja laitan tukkani ja usein myös meikkaan kevyesti. Olen huomannut tämän vaikuttavan mielialaan kohentavasti ja voi myös lähteä mökistä ex-tempore miettimättä , että en voi lähteä mihinkään, kun näytän niin kaamealta.
Näin tämä lehditä lähtenyt keskustelu ainakin minun osaltani liukeni kokonaan ulkoisen olemuksen pohdiskeluun. Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi
t. jaana

Hoo Moilanen kirjoitti...

Jos en ihan väärin muista, mainostulot kattavat jopa 70 % lehden budjetista.

So what mitä kosmetiikkamainoksia lehdessä on - eihän niihin tarvitse kiinnittää huomiota!

En osaa suhtautua lehtiin niin suurella pieteetillä kuin kirjoihin; joka ainoassa lukemassani Voi hyvin -lehdessä ja Evitassa on ollut mielenkiintoisia(kin) juttuja.

Siihen tyydyn!

Joku tiesi kertoa, että viime vuonna lanseeratuista noin kymmenestä naistenlehti/hyvinvointigenren lehdistä kuulemma yksikään ei nähnyt seuraavaa vuotta.

Markkinat ovat meillä pienet.

Riikka kirjoitti...

Kiva, että kiinnostuit Huilista! Kaikille uteliaille tiedoksi, että Huilin voi ostaa kaikilta Stockmanneilta ja Akateemisista kirjakaupoista (myös Tapiolan). Tänä vuonna lehteä voi myös alkaa tilata. Lisäksi uusiutuvaa sähköä myyvän Kraft&Kulturin asiakkaat saavat lehden veloituksetta kotiin.

Mukavaa kevään odotusta!

Yst.
Huilin tuottaja, Riikka

Lumikko kirjoitti...

jaana, kuulostaa hyvältä, uskon että kohentaa mielialaa. Minäkin teen töitä kotona, mutta toistaiseksi en ole jaksanut tehdä kuvailemasi kaltaisia toimenpiteitä, paitsi jos tiedän lähteväni käymään jossain. Jotenkin se tuntuu tarpeettomalta ja turhalta, jopa vähän tuhlaukselta. Ehkä saan asennettani muutettua, ostettua vaikkapa jonkun kivan ja nätin kotiasun...

Hoo Moilanen, olen kiinnostunut lehdistä koska kirjoitan niihin itsekin. En tiedä, onko se pieteetillä suhtautumista.

Tuohon esittämääsi tilastoon en ihan usko. Luulisin olevani aika hyvin perillä uusista tulokkaista naistenlehtirintamalla (jos nyt ei puhuta jostain omakustanteista), ja äkkiseltään ei tule mieleen kovin montaa viime vuonna lanseerattua lehteä. Ne ovat kyllä edelleen olemassa, mm. tuo Evita. Lopettaneista lehdistä tulee mieleen lähinnä kulttuurilehti Lumo, joka ehti ilmestyä vain 2 kertaa.

Riikka, kiva kun piipahdit ja mukavaa kevään odotusta sinullekin!

Hoo Moilanen kirjoitti...

Eräs mainosalan ihminen kertoi niistä viime vuoden uusista tulokkaista; minustakin se kuulosti suurelta määrältä - siis kun yhtään ei tule mieleen. (Maininta oli sivulauseessa enkä takertunut siihen.)

Mitä tulee Evitaan, niin se on ilmestynyt jo useamman vuoden.

Lumikko kirjoitti...

Hoo Moilanen, Evita tosiaan lanseerattiin vuoden 2009 puolella (syyskuussa) eli se on ilmestynyt 1,5 vuotta.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Ihan heittämällä muistin (väärin), että Evita on ilmestynyt ainakin pari kolme vuotta!

Sama pää jne...

Elisa kirjoitti...

Piti vielä lisätä, että suosittelen lämpimästi KOM teatterin Odotusta (tuli Packalenista mieleen). Pirkko Saisio ja Marja Packalén avaavat KOM-teatterissa itsensä ja elämänsä yleisölle sellaisella charmilla, lämmöllä ja rohkeudella, ettei voi muuta kuin ihastella.

Lumikko kirjoitti...

Elisa, kiitos vinkistä!