Nyt kun aikaa on kulunut ja naiskirjailijahaaste tältä erää loppuun(?)kaluttu, tartun ilomielin Sinisen linnan kirjaston Marian jatkohaasteeseen, jossa siis päästetään miehet vuoroon. Valitsin omat suosikkini samalla periaatteella kuin edelliselläkin kerralla. Kirjoitin silloin näin:
"Listani kirjat ovat olleet jollain tapaa käänteentekeviä omassa elämässäni: ne ovat jättäneet jäljen, muokanneet arvomaailmaa, kulkeneet mukana, muuttuneet talismaaneiksi, avanneet silmät jonkin asian suhteen, lohduttaneet, saaneet innostumaan uudesta kirjallisuuden lajista tai pakottaneet kirjoittamaan itse."Rajan vedin tälläkin kertaa 20 kirjaan, minkä vuoksi päädyin kenties epäreilustikin jättämään lastenkirjat kokonaan listan ulkopuolelle; ne kun olisivat vallanneet puolet sijoista. Tärkeimmät nuortenkirjat ja nuorena luetut aikuisten kirjat sain mahtumaan mukaan.
1. Uolevi Nojonen: Röönpöök
2. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
3. J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
4. Sir Walter Scott: Ivanhoe
5. William Golding: Kärpästen herra
6. Peter Høeg: Rajatapaukset
7. Torsti Lehtinen: Kuolemattomat sielut
8. Timo K. Mukka: Tabu
9. Milan Kundera: Elämä on toisaalla
10. Evelyn Vaugh: Mennyt maailma
11. André Brink: Valkoinen kuiva kausi
12. Isaac Bashevis Singer: Shosha
13. Homeros: Odysseia (Pentti Saarikosken suomennos)
14. J.M. Coetzee: Häpeäpaalu
15. F. Scott Fitzgerald: Yö on hellä
16. Per Olov Enqvist: Henkilääkäri
17. Pentti Saarikoski (koko tuotanto)
18. Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
19. John Updike: Kunnes rakkaus meidät erottaa
20. Andrea Camilleri: Montalbano-sarja
Taru Sormusten herrasta oli valtavan vaikuttava ja mieleenpainuva lukukokemus, kun sen muistaakseni 11-vuotiaana kesämökillä ahmin. Se ei kuitenkaan tehnyt minusta tolkienistia; en ole lukenut Tolkienilta mitään muuta.
Peter Høegin Rajatapaukset oli pitkään lempikirjani ja myös paras koskaan lukemani kirja; ihailin suunnattomasti Høegin tapaa kirjoittaa. Nyt lukukokemuksesta on jo niin kauan, että muisto on haalistunut ja kirjan 'parhaimmuus' perustuu ehkä enemmän päätökseen kuin kokemuspohjaiseen arvioon.
Monien rakastama Olemisen sietämätön keveys oli minusta vähän kuivakka ja teoreettinen, mutta 1990-luvulla supersuositun Kunderan Elämä on toisaalla puhutteli lukion ekaluokkalaista. Myös lappilaisen Timo K. Mukan maailma kiehtoi jo nuorena. Luettuani viime vuonna Erno Paasilinnan elämäkertateoksen Timo K. Mukka (1974) kiinnostus kirjailijaa kohtaan on taas vironnut.
Torsti Lehtisen aforismikokoelmasta kirjoitin äidinkielen ylioppilasaineeni. Aforisteista myös Markku Envall ja Samuli Paronen olisivat voineet olla listalla.
Maantieteellisesti Etelä-Afrikka ja Pohjois-Amerikka ovat olleet kotimaan ohella mieluisimpia kirjallisia ympäristöjä minulle. J.M. Coetzee kirjoittaa tavattoman kirkasta ja selkeää proosaa; juuri sellaista, josta pidän. John Updiken Kunnes rakkaus meidät erottaa aiheutti minussa suoranaisen Updike-kuumeen, mutta valitettavasti en innostunut hänen muista suomennetuista kirjoistaan samalla tavalla. Tosin Parit (1968) odottaa vielä lukemistaan; olen vähän säästellyt sitä.
Kotimaisen kirjallisuuden opiskelijana tutustuin tunnetuimpiin kotimaisiin mieskirjailijoihin, mutta yhdestäkään yksittäisestä kirjasta ei tuolloin tullut suoranaista suosikkia. Pentti Saarikosken tuotannon kohdalla on myös niin, että kokonaisuus puhuttelee enemmän kuin yksittäiset runokokoelmat.
Italialainen Andrea Camilleri on lempidekkaristini ja yksi niistä harvoista kirjailijoista, joiden teoksia lukiessani nauran ääneen. Viime aikoina lukemistani kirjoista Haruki Murakamin Sputnik-rakastettuni oli kovasti mieleeni.
Monet tähän haasteeseen tarttuneista ovat luetelleet myös sellaisia kirjoja tai kirjailijoita, joita he ehdottomasti aikovat lukea jossain vaiheessa. Itse voisin mainita ainakin Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyden, John Fowlesin Jumalten naamiot, Bo Carpelanin Axelin sekä liudan kotimaisia ja venäläisiä klassikoita.
 |
| Tein Lumiomenan tapaan kollaasin lempikirjailijoistani. Ylhäältä vasemmalta myötäpäivään: F. Scott Fitzgerald, Andrea Camilleri, Pentti Saarikoski ja J.M. Coetzee. |
Löytyvätkö suosikkinne Euroopasta ja jos, niin mistä päin? Jos koette pohjoisamerikkalaisen kirjallisuuden läheisemmäksi, niin oleskeletteko mieluiten itärannikon älykkökaupungeissa, Syvässä etelässä, Keskilännessä vai kenties Kanadassa?
Ehkä henkinen kotinne löytyy venäläisestä kirjallisuudesta? Vai sijaitseeko rakkain kirjallinen kolkkanne sittenkin latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa tai Afrikassa? Entä kotimaisen kirjallisuuden ystävät: kaupunki vai maaseutu?
24 kommenttia:
Kiitos listastasi ja jatkohaasteesta, tartun siihen mielelläni, vaikka vastaukseni tulee todennäköisesti olemaan tylsän Eurooppa- ja Pohjois-Amerikkakeskeinen.
En ole lukenut Envallin aforismeja, mutta hänen esseistään (tms.) olen tykännyt. Muutama vuosi sitten lukemani teos Perheen aika oli harvinaisen selväjärkistä puhetta lapsiperheen arjesta, siinä otettiin kantaa mm. tavarakaaokseen.
Singeriä aion lukea enemmän, tämän haasteen ansiosta olen muistanut vaikuttavan lukukokemuksen Orjan parissa ja saanut muilta bloggaajilta vinkkejä heidän Singer-suosikeistaan, sinäkin mainitsit Shoshan!
Sori, kommenttini tuli tuplana, siksi poistin ;)
Kiva haaste, pitää miettiä. Luulen, että omani löytyvät kotimaasta, mutta kaupungista vai maaseudulta. Tähän vosi miettiä vielä lisäksi yhteiskunnallista ja sosiaalista ympäristöä...
Ihanaa, listaa merkittävästä aiheesta!
Kun tätä vähän mietin, huomasin, että mun on paljon helpompi nimetä naiskirjailijasuosikkeja kuin miehiä. Silti en ollut tuolloin aiemmin laittanut omaa listaani, mainitsin vain muutaman suosikin. Mutta nytpä listaan, ihan tältä istumalta, sen kummemmin pohtimatta, mieskirjailijoita. (joten mulla on veto-oikeus tähän listaan!;))
Runoilijat (niitä riittäis) ja lastenkirjat raakkasin pois. Muutenkaan en nyt ajatellut mitään erityistä kirjaa, mikä on vaikuttanut muhun suuresti, lista keskittyy enemmän kirjailijoihin.
Ykkösenä on Bo Carpelan, ehdottomasti.
Listalle pääsee Ib Michael Tanskasta. Ja toiset ihanat Michaelit; Ondaatje ja Cunningham. Pysytään Pohjois-Amerikassa: Truman Capote, Richard Ford. Ja J.D. Salinger oli mulle nuorena todella merkittävä. Kanadalaisen Yann Martelin Piin elämä pääsköön myös joukkoon ylistyksenä tarinankerronnalle. Etelä-Amerikasta ainakin Mario Vargas Llosa.
Nyt on Amerikoista tullut tosi paljon, vaikka mä olen suuri venäläisen kirjallisuuden ystävä! Mutta pääseekö sieltä muita kuin ehdottomaan kärkijoukkoon kuuluva Dostojevski? Ehkä Tsehov.
Euroopasta, suureksi ihmetyksekseni, ei ole vielä muita kuin Ib Michael (ja Bo Carpelan). Peter Bichselin (Saksa) Lastentarinoita oli mulle tosi merkittävä nuorempana. En tiedä mitä tykkäisin siitä nyt. Michel Tournierista tykkäsin myös valtavasti, enää en niin paljon.
Orhan Pamuk Turkista.
Englannista Bruce Chatwin. Luetaanko Kazuo Ishiguro Englantiin?
Japanista Haruki Murakami.
Suomesta vielä Aleksis Kivi.
Kaksi paikkaa kait vielä olisi, jos listalle otetaan 20...näin äkkiseltään sanottuna Joel Haahtela ja Jyrki Vainosen novellit.
Muutama muukin yksittäinen kirja kävi mielessä, mm. listaamasi Kärpästen herra. Ja Sadan vuoden yksinäisyys, Saatanalliset säkeet ja Sinuhe egyptiläinen.
Omalla vielä lukemattomien listaltani löytyy mm. nuo sinun listasi Singer ja J.M. Coetzee.
Olipas listani muuten kovin keskittynyt nykykirjallisuuteen. No, se oli nopeasti tehty, ehkä vanhemmat eivät kerenneet mukaan.;)
Vihdoinkin joku, joka on lukenut Häpeäpaalun. Olen huomannut, että tuskin kukaan tuntee sitä. Pidin siitä kovasti.
Kun katselee näitä listoja, niin mieleen muistuu monta hyvää kirjaa mitä ei edes muistanut lukeneensa!
Yläasteella minuun jätti syvän jäljen Richard Wrightin Musta poika. Olen palannut siihen myöhemminkin.
Yksi, mitä ei vaan voi sivuuttaa, on Erlend Loen Supernaiivi. Osatapa kirjoittaa kuin lapsi!
Tuo mainitsemasi Shosha on koskettava, Mukkaa luin nuorena (vaikka se vähän ahdistikin), samoin Saarikoskea. Pitäisikin palata taas!
Viime vuosina olen riemastunut kovin Torgny Lindgrenin kirjoista. Ja Pamuk on loistava. Ja Coetzee. Ja Brink ja Irving ja Kundera. Ja Calvino. Miksei Greenekin.
Yksi, mikä tulee mieleen, on Naiyer Masudin Kamferin tuoksu, novellikoelma. Siitä tulikin mieleen Patrick Suskindin Parfyymi, oivallinen sekin.
Ehkä eniten sydäntäni sykähdyttävät japanilaiset Kaiko, Kawabata, Tanizaki, Murakami, Ishiguro.
Eleetöntä tunnelmakuvausta, ei paisuttelua.
Maria, minä taas en ole lukenut Envallin esseitä, mutta aforismeistaan olen tykännyt kovasti, etenkin Samurai nukkuu- ja Uni palaa rikospaikalle-kokoelmista.
Olisi hauskaa jos tarttuisit haasteeseen, mutta ei mitään paineita!
jaana, juu sen ympäristön voi ilman muuta käsittää vaikka kuinka laveasti, juuri nuo mainitsemasi asiat ovatkin vähintään yhtä kiinnostavia kuin maantiede. Itse olen esimerkiksi viettänyt aika paljon aikaa brittiläisen yläluokan parissa (maaseudulla, välillä Lontoossa piipahdellen), mutta ei se kuitenkaan ole se läheisin tai mieluisin kirjallinen ympäristö. Maria kerran mainitsi blogissaan college (vai oliko se campus..?)-romaanit; siinä eräs ympäristö, jota rakastan niin kirjallisuuden kuin elokuvankin puolella.
sanna, kiva kun innostuit listaamaan, vaikka muistan että kärsit jonkinasteisesta listaneuroosista :D Mulle ovat tuttuja Carpelanin runot mutta romaanit odottavat vielä lukemistaan (jostain syystä Axel kiinnostaa niistä eniten). J.D.Salinger on joo hyvä, mutta ei yllä mulla ihan kärkeen kuitenkaan. Tuota Richard Fordia on kehuttu luotettavilta tahoilta, pitäisi varmaan lukea. Ja Haahtelaa on etenkin viime aikoina hehkutettu niin paljon, että pitäisi varmaan antaa sillekin mahdollisuus, vaikka esim. takakansien perusteella en ole ikinä tarttunut kirjoihinsa.
Kun asuin Tanskassa 16-vuotiaana, Ib Michael oli varmaan Tanskan suurin kirjailijanimi, ainakin nuorten aikuisten keskuudessa. Häntä(kään) en ole lukenut, huoh.
Allu, Häpeäpaalu oli ensimmäinen, jonka Coetzeelta luin. Se oli samanaikaisesti helppolukuinen ja mukaansatempaiseva ja sitten kuitenkin "suurta kirjallisuutta". Coetzeessa kiehtoo juuri tämä yhdistelmä: tietynlainen muodollinen tai näennäinen helppous yhdistettynä teemojen vaikeuteen ja mutkikkuuteen. Coetzee on erittäin luettava kirjailija, eikä lainkaan ryppyotsainen. Hänessä on ehkä jotain samaa kuin Rothissa, vaikka hillitympi ja mielestäni myös syvällisempi onkin.
Hoo Moilanen, Mukka on tosiaan vähän ahdistavakin, mutta katarttisella tavalla. Loen Supernaiivi oli kiva, vaikkei se mitään suurta kirjallisuutta (minun mielestäni siis) olekaan.
Japanilaisista Tanizakin Avain! Siinähän on kuulemma alkukielellä sellainen hienous, että kulloinkin äänessä olevaa sukupuolta ei ole merkitty mitenkään, vaan se selviää itse kielestä. Suomeksi tällainen nyanssi ei käänny.
Luultavasti yleinen fiilis vaikuttaa paljon lukukokemuksen antiin.
Luin aikanaan Supernaiivin hiukan alavireisessä tilassa, mikä on jäänyt mieleen, koska se ei ollut tyypillinen olo.
Kirja sai raskaan pilven pois ja toi tilalle lapsenomaisen ilon!
Joskus se on pienestä kiinni.
Hoo Moilanen, totta. Hassua sekin, että usein muistaa sen ympäristön, jossa kirjan on lukenut (ainakin jos se poikkeaa totutusta). Minä luin Supernaiivin Espanjassa, aurinkotuolissa istuen :)
Tätä miettiessäni huomasin, että luen sittenkin aika paljon naisten kirjoittamaa.
Minustakin ehdottomasti Calvino, Ford, Pamuk, lisäksi Auster. Olen viime aikoina tykästynyt myös Mario Vargas Llosaan.
Uusista suomalaisista Juha Itkoselta voi odottaa hyvää, hän kirjoittaa vielä paljon hienoja kirjoja. Anna minun rakastaa enemmän oli hieman rosoisempi, mutta lukiessani Kohti-teosta talvella mietin paikoin, että hän on laskelmoivankin "siisti" ja siksi välillä pinnallisen oloinen. Mutta jotenkin erityisen hyvä hänkin.
Pamukin kirjoissa Istanbul ei ole vain tapahtumaympäristö, se on koko konteksti; teosten henki ja niiden kuvaama elämä. Se on kiehtovaa ja taidokasta, ja lukijana on ihanaa päästä siihen mukaan. Joka toisen kirjani kanssa taidan muuten olla juuri Yhdysvalloissa, itärannikolla ja urbaaneissa ympäristöissä. Hauskaa huomata moinenkin yksityiskohta, en ole tullut ajatelleeksi.
Viime vuosien suosikkini Siilin elenganssi (naisen kirjoittama) tosin sijoittui Pariisiin, samoin Ranskaan toinen rakkauteni, Gavaldan Lohduttaja.
Molly - miten voin unohtaa Austerin listaltani?!
Sellaista sanankäyttäjää, soljuvan kielen taituria ja vieläpä ajatusten herättäjää harvoin tapaa.
No nyt olent vastannut maantieteellis-kirjalliseen haasteeseesi:)
Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys kannattaa muuten ehdottomasti lukea. Ihan harmittaa kun olen sen jo lukenut. Tiedän, että moni aloittaa aina kesälomansa tuolla kirjalla. Carpelanin Axel odottaa lukemista täälläkin.
Molly, minäkin luen enemmän naisten kirjoittamia, mutta niissä itselleni kaikista tärkeimmissä kirjoissa taitaa kuitenkin olla enemmän miesten kirjoittamia. Täytyy kyllä myöntää, etten ole liiemmin miettinyt kirjailijan sukupuolta lukiessani, mikä ei ehkä ole huono asia.
Pamukia en ole lukenut, mutta kuvauksesi perusteella voisin päästää hänet etuilemaan luettavien jonossa!
HM, noloa (?) myöntää, mutta en ole lukenut Austeriakaan. Ylipäätään tuntuu siltä, että luen täysin epämuodikkaita ja usein aika tuntemattomiakin kirjoja...
Clarissa, voi ihanaa kun vastasit, minä jo luulin että kukaan ei tartu tähän... :( Tulen heti lukemaan!
Ja juu, aionkin, se on myös isäni lempikirja.
Huomasin tämän haasteesi Marian blogista ja se oli jäädä juhannuksen sekä perhen Tukholman reissun jalkoihin. Aion osallistua tähän. Täytyy ensin hieman tutkailla kirjahyllyäni ja kirjoitan sitten aiheesta blogiini.
Katja, taisi mennä ohi aika monelta muultakin tai sitten tämä ei vaan ole oikein innostanut ketään. Kiva jos teet!
Haasteeseen on vastattu myös täällä: vinttikamarissa.blogspot.com/2011/07/kirjallisia-maisemia-haaste.html
Toivottavasti kopioin osoitteen oikein, mutta jos en, niin googlella löytyy.
Maria, jee, kiitos tiedosta! Menen heti lukemaan.
p.s. Olet kyllä ihana kun yritit/yrität buustata tätä haastetta, vaikkei kukaan tästä oikein innostunut... Oma vastauksesi oli niin hieno, että jo sen takia kannatti haastaa :)
Minäkin tartun tähän maantieteelliseen haasteeseen, annan asian hautua jonkin aikaa ja kirjoitan siitä sitten oman postauksensa. :) Meinasi mennä koko haaste ihan ohi, onneksi huomasin tämän Sinisen linnan kirjastosta, joten kiitokset kuuluvat Marialle!! :)
Ps. Olen muuten kuvitellut olevani lukijasi jo keväästä asti mutta enpäs sitten näköjään olekaan ollut. No, nyt ainakin olen! :)
Sara, kiva jos tartut, mielelläni tulen lukemaan. Ja tervetuloa ihan "virallisestikin" lukijakseni! :)
Vastasinpa minäkin vihdoin haasteeseesi. Ks. http://mustikkakummunanna.blogspot.com/2011/08/maantieteellis-kirjallisia.html
Anna Elina, kiva juttu, kävin lukemassa!
Lähetä kommentti