tiistai 25. tammikuuta 2011

Brumbo ja tähdet

Yksi rakkaimmista lastenkirjoistani kertoi teddykarhun yöllisestä avaruusseikkailusta. Osasin kaikki kirjan kuvat ja aukeamat ulkoa. Jossain vaiheessa kirja katosi, annoin sen kadota.

Viime kesänä minulle tuli pakottava tarve löytää tuo kirja uudestaan. Muistin, että nallekarhun nimi oli Dumbo. Sama nimi kuin Disneyn norsulla siis. Mutta ei sillä nimellä löytynyt mistään mitään muuta kuin niitä norsuja. Kun valitin ongelmaani äidilleni, hän tokaisi: "Eihän se mikään Dumbo ollut vaan Drumbo!".

Mutta Drumboa Google ei tuntenut lainkaan. Kärsivällisesti etsin nallea heinäsuovasta, kunnes lopulta törmäsin viestiketjuun, jossa joku toinenkin haikaili Drumbon perään. Viesti oli herättänyt vastakaikua, muillakin oli hataria muistikuvia Drumbosta. Sitten keskusteluun liittyi mukaan joku, jolla oli varmaa tietoa. Teddykarhun nimi ei ollutkaan Drumbo vaan Brumbo. Niinpä tietysti!

Alkoi Brumbon metsästys. Kirjastosta kirjaa ei enää saanut, eikä lupaavalta näyttänyt muutenkaan. Kunnes tupsahdin ruotsalaiseen nettiantikvariaattiin, jossa myytiin alkuperäistä Brumbo och stjärnorna-teosta, sen ensipainosta vuodelta 1947.

Tilasin kirjan itselleni syntymäpäivälahjaksi. Brumbon on kuvittanut Lucie Lundberg ja kirjoittanut Gallie Akerhielm. Tässä järjestyksessä, myös kirjan kansilehdellä. Brumbo ja tähdet on nimenomaan kuvakirja, maagisten piirrosten ja värien juhlaa. Olemme taas yhdessä.

12 kommenttia:

Nonna kirjoitti...

Ihana jälleennäkeminen! Kauniita ovat kyllä nämä kirjan kuvatkin!

Minä olen törmännyt äitini kätköjä tutkiessani vanhoihin kirja-aarteisiin, jotka olin jo moneen kertaan unohtanut. Ihania kohtaamisia!

Mukavaa viikkoa!

Tuikkis kirjoitti...

Kylläpä on pelottavan näköinen vauva vai aurinkoko se on, näyttää ainakin pelottavalta vauvalta.

Minua harmittaa edelleen, etten ole saanut aikaiseksi katsoa hassut hurjat hirviöt elokuvaa, kun tykkäsin siitä kirjasta niin kovin joskus.

Nöpöstiina kirjoitti...

Mulla on tuo kirja, pehmeäkantinen ja aika isot sivut! Ihan repaleiseksi luettu :) Ei siis revitty, vaan sivut hiutuneet reunoistaan. Se on niitä ihan ensimmäisiä kirjoja joita mulle on luettu pienenä.

Liina kirjoitti...

Hämärästi tutulta näyttää tuo kirja. Lapsena en osannut kirjoja arvostaa; piirtelin ja kirjoittelin sivut täyteen, leikkelin kivat kuvat. Olisin varmaan tarvinnut enemmän tyhjää piirustuspaperia!

wihtori kirjoitti...

Orionkin on aikas vihainen ;)
Vaan hienoja kuvia 40-/50-luvulla oli ihan oma henki.

Kirjailijatar kirjoitti...

Varmasti suloinen jälleennäkeminen :)

Minun suosikkikirjani ihan pienenä oli Tammen kultaisen kirjaston Iso intiaani ja Pieni intiaani. Osasin sen sanasta sanaan ulkoa.

Lumikko kirjoitti...

Nonna, juu olin minäkin tämän kirjan unohtanut vuosikausiksi. Mutta sitten yht'äkkiä kun sen muistin, niin tuli tosiaan hirveä tarve päästä katselemaan sitä. Voi olla, että se oma (alkuperäinen) kappaleenikin tulee vielä joskus jostain äidin kätköistä vastaan.

Kivaa viikkoa sinnekin!

Tuikkis, pelottava vauva on aurinko. Ei se kyllä siinä kirjassa vaikuta vauvamaiselta, pikemminkin pyylevältä, papiljottipäiseltä tädiltä. Mutta mikään päivänsäde se ei ole kirjassakaan.

Tykkäsin tosi paljon Hassut hurjat hirviöt-elokuvasta, ihanan avantgardistinen ja raisu "lasten" leffa. En tosin muista lukeneeni kirjoja, ehkä elokuvan kokee eri tavalla, jos on jotain ennakko-odotuksia.

Nöpöstiina, joo pehmeäkantinen se oma (alkuperäinen) kirjanikin oli, ja ihan niitä varhaisimpia kirjamuistoja myös mulla.

Liina, sama paha tapa oli mullakin: töhryjä löytyy monista säilyneistä lastenkirjoista :) Vaikka piirustuspaperista meillä ei kyllä ollut pulaa, niitä oli ripustettu jopa seinille, etten piirtäisi tapettiin... (matkin taidemaalari-isääni, joka maalasi seisten, maalaustelineelle nostetulle kankaalle)

wihtori, juu Orionia muistan vähän pelänneeni, en vauva-aurinkoa niinkään :)

Lumikko kirjoitti...

Kirjailijatar, hämärästi muistan tuon kirjan, piirrostyylin ainakin... Minä olin vähän vanhempana ihan hulluna intiaaneihin, kaikki niihin liittyvä kelpasi :)

Liisa kirjoitti...

Tämä oli ihana, kiitos! Brumbo ei ole minulle tuttu ollenkaan, mutta herätti omia kirjamuistoja henkiin. Aiheuttaa vamasti jälkikaikuja tuonne omalle puolelleni.

Lumikko kirjoitti...

Liisa, ole hyvä :) Kiva että aktivoi muistoja, tulen lukemaan mahdolliset jälkikaiut!

luminen kirjoitti...

Onneksi olkoon :) Vanhojen lastenkirjojen jäljitys voi olla joskus haasteellista hommaa. Mulla on mielessä muutama sellainen kirja, jota en varmaan löydä koskaan. Mieleen on jäänyt jotain kuvien tunnelmasta, mutta tekijästä, kirjan nimestä eikä edes tarinasta ole mitään tietoa. Ne kirjat ovat sellaisia, joita lainasin tai kävin kirjastossa katsomassa. Ehkä ainoa konsti löytää ne olisi mennä penkomaan sen saman kirjaston hyllyjä. Jos vielä vuosikymmenten jälkeen siellä olisivat...

Tuota sinun kirjaa en muista, mutta mulla on tallessa yksi äitini paperinukke 50-luvulta. Se tuli tästä heti mieleen, kuvitustyyli on niin samantapainen.

Mulla on blogit jääneet lukematta, joten palaan vielä tänne sun aikaisempia kirjoituksia lukemaan. Huomasin jo aiemmin, että olit tykännyt mun hassuista tossukuvista :) Otan suurena kohteliaisuutena sen, että olet takaperin blogiani innostunut selaamaan. Kiitos!

Lumikko kirjoitti...

luminen, onpa kiva kuulla sinusta! Joo, lastenkirjoista monesti muistaa juuri sen tunnelman tai yksittäisiä kuvia, mutta ei kirjan tai tekijän nimeä -se tosiaan tekee jäljityksestä aika haasteellista. Joskus törmää sattumalta johonkin kadonneeseen, yhden sellaisen tarinan kerron täällä:

http://huina-haina.blogspot.com/2010/05/kauhua-kauhua-lisaa-kauhua.html

Joo, sun blogi on sellainen kuvien ja tunnelmien aarreaitta, että säälihän sitä olisi olla takaperin(kin) selaamatta :)