sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Näköala

Kalenterini ei ole koskaan ollut niin tyhjä kuin nyt. Elokuvien pressinäytösten ajankohtia olen sinne merkannut, mutta ne eivät yhtä lukuunottamatta velvoita mihinkään. Isän keuhkolääkäriä on odotettu niin pitkään, että sen päivämäärän muistan ilman kalenteriakin. Siinäpä ne, tiedossa olevat.

Onnistuin syystalven mittaan kutakuinkin tienaamaan ne rahat, joilla elän tämän kevään. Tienaamista on tietysti jatkettava, kevättä seuraa kesä ja taas syksy, silloinkin on elettävä. Kaikki kevättalven aikana ansaitsemani menee siis säästöön, toukokuun jälkeistä aikaa turvaamaan. Tiukka budjettikuri on tarpeen, mutta se ei haittaa.

Ostin kalenterin, jossa on kaksi viikkoa yhdellä pienellä aukeamalla. Uskon sen riittävän.
Kalenteri ei tietenkään tule pysymään neitseellisessä tilassa. Siihen tulee merkintöjä, myös velvoittavia, takarajoja ja pikkupakkoja. Tiedän sen, luotan siihen. Niistä riippuu toimeentulo, joten niitä ei pidä vältellä.

Olen silti lapsellisen iloinen kaikesta tästä tyhjästä tilasta, myymättömästä ja paloittelemattomasta ajasta. Se on kuin koskematon lumihanki, tyhjä kangas tai huone. Olen näkevinäni siinä ennenkokemattomia mahdollisuuksia. Paljon riippuu minusta itsestäni. Vielä kun lisääntyvä valo herättäisi tästä tahmeasta horroksesta.

En kyllästy meijerin ikkunoista avautuvaan näköalaan. Lumi pukee puut aina niin kauniisti.

12 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Oi, kalenteri. Itsellä ei ole kalenteria lainkaan, paitsi sähköinen Outlook, mutta ei siellä kauheasti ole asioita. Joskus kalenterin käyttö voisi kyllä tsempata ja auttaa asioissa. Kuulostaapa hyvältä, että kevään rahat on hankittu. Itsellä ei tilanne ole ollenkaan niin hyvä, päinvastoin. Toivon vain voimia ja intoa tehdä asioita, siihen keskityn.

Pirkko kirjoitti...

Kommentti edelliseen postaukseesi: olisimpa minäkin noin viisas edes unissani! Minä kyllä pakkaan laukkuja unissani, mutta tungen niihin ihan liikaa tavaraa, enkä varmaan jättäisi yhtään laukkua tyhjäksi jos niitä vaan riittäisi. Ei tarvitse olla kovastikaan freudia että ymmärtäisi missä mennään. Sinulla tyhjä kalenteri ja ylimääräisiä tyhjiä laukkuja. Luksusta! Minulla tuppaa täyttymään sekä kalenteri, että laukut!

Maria kirjoitti...

Minullakin oma kalenteri,johon ajattelin jotain päiväkirjantapaista kirjoitella ihan itselleni tänä vuonna.Yleensä vaan laukussa seilaa pikkupäivyri johon työvuorot saa ylös ,lasten lääkärit tms..Puhtaat sivut ovat suloisen houkuttelevia,kuin lupaus hyväistä hetkistä toivon.Horrosoloa on liikkeellä vaikka aurinko antoi "virtaa"tänään.Liikaa suklaata ja herkkuja luulen ja talviuni tarve joka jatkuu.
Sinulla on hieno mahdollisuus kuunnella itseäsi todella.Onnea ja onnentoivotuksia sille että olet jaksanut tehdä etukäteen töitä tälle hetkelle!
Maria

Katja Kaukonen kirjoitti...

Tyhjä kalenteri olisi unelmainen. Auttaisikohan, jos tekisi sellaisen, lupaisin itselleen ettei merkitse sinne mitään ja katselisi sitä hetkinä, jolloin tapahtuu liikaa. En tiedä, ajatus on herkullinen. Minulla on OAJ:n (ruma) kalenteri, mutta en osaa käyttää niin pieniä. Merkitsen sinne jotain, mutten koskaan lue. Seinällä on koko perheen kalenteri (ilmaisjakeluna saatu), johon merkitsen omia ja lasten menoja. Samaan naulaan tökkään laskuja ym. muistettavaa. Karmea näky. Ehkä pitäisi kaunistaa tänä vuonna, ei tuntuisi kaaottiselta silloin mikään aikatauluun sidottu.

Onnea syystalven aherruksesta. :)

Lumikko kirjoitti...

Pellon pientareella, aika hienoa että voi pärjätä kokonaan ilman kalenteria, tai melkein kokonaan. Ja miksei tietysti voisi. Minulla saattaa olla jonkinlainen riippuvuussuhde kalentereihin, kun on ala-asteikäisestä lähtien sellainen joka vuosi ollut. Jotenkin varmaan hätääntyisin ilman, vaikka siellä ei edes olisi mitään tärkeää muistettavaa :)

Toivottelen voimia ja intoa sinne, niitä tässä kyllä tarvitsisi itse kukin...

Pirkko, ihanan positiivisesti tulkitsit tuota untani. Minä mietin lähinnä sitä, että mikä siinä lähtemisessä oli niin vaikeaa ja surkeaa. En kyllä tunnetusti mikään freud omien unieni suhteen olekaan...

Maria, päiväkirjantapaiset kalenterit ovat parhaita, pidin sellaista monen vuoden ajan nuorempana ja ai että kun niihin oli kiinnostava palata myöhemmin :) Horrosoloa siis muillakin, omani alkaa muistuttaa jo jonkinlaista zombie-oloa... Antoisaa kalenterivuotta sinulle!

Vuorovettä, mulla taas seinäkalenterit tyhjillään ja tyhjänpanttina, kuukaudetkin unohdan aina kääntää, laahaavat pari viikkoa jäljessä... Tänä vuonna haaveilen pitäväni kalenterin nättinä ja minimalistisena, kirjoittavani sinne vain mustalla ohutkärkisellä tussilla ja välttäväni kaikkia turhia tuherruksia, jotka joutuu myöhemmin sotkemaan sieltä seasta hämäämästä. Pahaa pelkään, että aikomukseni törmää todellisuuteen jo tässä kuussa: ensimmäiset kuulakärkikynätöhryt ilmestyvät heti kun mustaa tussia ei ole käden ulottuvilla jne.

En tiedä aherruksesta, jotain olen kai tehnyt kun rahatilanne on nyt näinkin hyvä -omalla vaatimattomalla asteikollani siis, ei objektiivisesti katsoen ;)

outi kirjoitti...

tyhjä kalenteri on vaihteeksi varsin virkistävää. vaikkakin siihen mulla liittyy aina myös ahdistusta. freelancerin levottomuutta siitä milloin ja miten se taas täyttyy, onko töitä vai ei.

mutta nytpä huitelen huolettomana toisella puolella palloa, elelen syksyn säästöillä, ja tyhjän kalenterin jätinkin jo kotiin;)

Iloisia päiviä!

Downshifter Molly kirjoitti...

Noista sun ikkunamaisemista tulee koti-ikävä. Olen samaa mieltä kalenterista, mulla on siihen riippuvuussuhde, mutta silti nautin valkoisista päivistä ja sivuista. Nyt puhkun intoa ja varmuutta ottaa jälleen uusia askelia sitä valkoisuutta kohti. Kiitos rohkaisusta, mitä olet saanut aikaan sitä varmaankaan isommin tiedostamatta.

Lumikko kirjoitti...

outi, tuohon freelancerin olotilaan minäkin tässä totuttelen. Toistaiseksi levottomuus on ollut taka-alalla, tyhjän tilan ja pilkkomattoman ajan nautinto hallitseva. Varmasti tulee toisenlaisiakin aikoja ja tuntemuksia.

Nauti huolettomasta olostasi ja lämmöstä siellä kaukana!

Molly, tänä talvena on kyllä ollut harvinaisen hienoja näkymiä tarjolla heti ikkunan takana, ei tietoakaan rännästä ja sohjosta. Valkoisuus on vapauttavaa, sitä kohti vain rohkeasti! Rohkaistaan toinen toisiamme :)

milla kirjoitti...

Minulla on aina kalenteri, mutta se on aina lähes tyhjä. Merkitsen sinne korkeintaan lääkärikäynnit tai muut vastaavat. En muista merkitä sinne mitään. En osaa käyttää puhelimen kalenteria tai tietokoneen kalenteria. En ole tottunut, kai tuon oppisi jos haluaisi. Katson työvuorolistaa kuin kalenteria. "Ai tuossa on noi vapaat ja mullahan oli se meno". Välttelen ottamasta liikaa sovittuja menoja samalle viikolle. Otan niistä turhia paineita. Tyhmää. Tyhjät sivut on hyvät :)

Lumikko kirjoitti...

milla, mulla ihan sama juttu, en tykkää sopia liikaa menoja samalle viikolle, pitää olla "välipäiviä" ja hengähdystaukoja. Ja deadlinet ahdistaa, yritän aina tehdä jutut niin hyvissä ajoin, että niiden tekeminen tuntuu vapaaehtoiselta eikä pakkopullalta. Aina ei valitettavasti onnistu...

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Kiva taiteellinen tunnelma on koko blogissasi. Sitä on aina ollut mukava katsoa. Kauniit esineet piristävät. Ja tuo tyhjä kalenterikin ulkoasultaan jotenkin rimmaa talon ulkoasuun; paljaat seinät.
Meijeri; Erikoinen ympäristö tarjoaa paljon lukijoille. Toivottavasti se antaa sitä paljon myös kirjoittajalle. Hyvää jatkoa hienolle blogille ja täyttyköön kalenteri mukavista merkinnöistä. Jääköön sinne myös rauhoittavia tyhjiä kohtia.

Lumikko kirjoitti...

Heikki, kiva kuulla, kiitos! Yritän pitää kalenterissa mukavien merkintöjen ja tyhjien tuumaustaukojen balanssin.