sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Vaihtelua

Tällä viikolla on tapahtunut monenmoista, ulkoisesti tapahtumarikas viikko, sisäisesti ei niinkään. Tuon putkihässäkän jälkeen olen:

-vältellyt horjuvaa humalaista piskuisella asemalaiturillamme, harvinaista sinänsä, hän ei kuulemma ollut paikallisia vaan Riihimäeltä. Huomaavaisesti hän rapsi ventovieraan kanssamatkustajan pusakalle sataneen lumen pois, ei estoja hänellä.

-löytänyt Helsingin ydinkeskustasta uskomattoman edullisen pikkukahvilan: Manga Cafe, jossa oli hyvä tehdä töitä. Kupillinen haudutettua, japanilaista teetä 1,50 €, tuhti tonnikala-wasabileipä 3,00 €.

-katsonut suomenvirolaisesta suurnaisesta kertovan elokuvan. Näytöksen jälkeen kuulin, kun iäkäs mies selitti vieressään istuvalle nuorelle naistoimittajalle: "Ei se mennyt ollenkaan noin, hän oli paljon tanakampi. Oikeasti lihavat naiset esitettiin tässä hoikkina ja hoikat lihavina."

-haastatellut elokuvan ohjaajaa Katajanokan entisessä vankilassa, joka on puunattu hienoksi hotelliksi. Ohjaaja oli valpas ja läsnä, ei lainkaan hätäinen, mutta hänen aikatauluaan vahtineet puuhanaiset pitivät huolen siitä, ettei kiireen tuntu kaikonnut hetkeksikään. Se on heidän työtään se.

-ihmetellyt eteläafrikkalaista nykytaidetta, etenkin yhtä valokuvasarjaa. Se kuvasi nigerialaista seuruetta, johon kuului nuorehkoja miehiä, heidän kesyttämiään hyeenoita ja apinoita sekä yksi pikkutyttö, joka makoili hiukset letitettyinä ja sievä mekko yllään kuonokopatun hyeenan selässä.

-juonut rakkaan ystävän kanssa liian makeaa kuohuviiniä ja jutellut horoskoopeista. En ollut tiennyt, ettei vesimies ole vesimerkki, mitähän järkeä siinä on.

-syönyt lempiruokaani etanoita, jotka oli kuorrutettu suussasulavalla lampaanmaitojuustolla. Ja jälkkäriksi ehkä maailman makoisimmat köyhät ritarit.

-ollut epävirallisissa levynjulkkareissa entisessä kotikaupungissani. Tunsin syntyneen tähden pienenä tyttönä, silloin kun hän lauloi mikrofonin sijaan lakkapulloon tai hiusharjaan. Konsertissa koettiin liikuttavia hetkiä. Tämä on ihan oikeasti upea kappale.

-paennut seurassa hetkeksi tietokoneelle, ikävöinyt tätä maailmaa. Iloinnut täällä käydystä keskustelusta, uusista tuttavuuksista.

Ei ollut ihan normiviikko tämä. Huomenna taas marketti- ja pankkireissu iskän ja A-P:n kanssa. Olo on virkistynyt ja iloinen, vaikka taidan olla tulossa kipeäksi.

Tällaista minäminää tällä kertaa, ehkä kestätte tätäkin joskus.

Meijerin ulkorakennus, eilen hetkeä ennen hämärän tuloa.

20 kommenttia:

Anua kirjoitti...

Olen vasta hiljattain löytänyt blogisi. Vaikuttaa hyvältä, olen tyytyväinen että löysin tieni tänne!

Nonna kirjoitti...

Kaikenlaista kulturellia tapahtumaa... Mun elämä täällä lasten keskellä on hieman erilaista. Kiva lukea sinun arjestasi!

Mukavaa viikkoa! koetahan selättää tauti!

ps. Ihana muki kuvassa!

Lumikko kirjoitti...

Anua, kiva kun löysit! Kävin pikaisesti omassasikin, mielenkiintoiselta vaikutti sielläkin, hauskoja nimiä olit löytänyt väestörekisteristä. Ja pienten tilojen ystävänä se pikku mökki ihastutti. Jostain syystä en osannut sitä vasemmanpuoleista sivupalkkia rullata alaspäin..?

Nonna, mun arki ei kyllä ole läheskään aina noin kulturellia ja tapahtumarikasta, mutta joskus näinkin :) Muki on löytö clas ohlsonilta, 1,95 €, mukeja on kaapit väärällään mutta tuo oli saatava. Kivaa viikkoa sinnekin!

metsienmamma kirjoitti...

Leena ihmemaassa on aivan ihana uusi laulaja. Kaimanikin, jos Leena on myös oikea nimensä?

Ja blogisi on todellakin ihana. Osaat kirjoittaa hyvin ja huolella, asioista, joita minäkin arvostan ja joista nautin.

Lumikko kirjoitti...

metsienmamma, eikö olekin, olen niin ylpeä hänestä! Ja kyllä on oikea nimensä. Kannattaa kuunnella uudelta levyltä tuon Onnun-kappaleen lisäksi mm. Surunkorento ja Oodi epätoivolle, molemmat ovat ihan sielua hivelevän kauniita.

Ja kiitos sinulle kauniista sanoistasi, kiva kun löysimme toistemme blogeihin :)

Anua kirjoitti...

Hei!
Vasemmanpuoleista sivupalkkia ei pystykään selaamaan, se on ja pysyy, toivottavasti siinä näkyi kaikki linkit (hakukenttä on viimeinen jonka siellä kuuluisi näkyä). Ja oikealla rullaa sitten se blogin sisältö. :)

wihtori kirjoitti...

Minäminä on tärkein, oikeasti, vasta sitten tulee kaikki muu. Jotta jaksaa palvella maailmaa, on päivitettävä itsensä tasapainoon.
Sininen hetki juuri ennen hämärän tuloa on se kaunein !

Hilja kirjoitti...

Mä olin Katajanokalla yötä viime talvena kun oli lahjakortti. Olin vähän pettyny kun siellä ei ollu oikein ollenkaan sellasta vankilatunnelmaa enää, liian hienoksi oli puunattu.

Mitkä ne muuten on ne toiset mediat joista sun kirjoituksia voi lukea, jos saa olla utelias...? (Paris, Texasin puolella mainitsit..)

(Niin ja mua nauratti sen miehen kommentit elokuvan jälkeen... ei mennyt ollenkaan noin ei...)

Vuorovettä kirjoitti...

Ihanan runsasta, välillä se tekee hyvää. Kestän minäminää. Aiempia kirjoituksia en ole ehtinyt kommentoida, vaikka olisin halunnut. Liikutuin isä ja talo -tekstistäsi, tuo Gorey-sitaattikin.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi mikä viikko, minä pidän siitä, kun on paljon vilskettä ja vilinää.

Piditkö Hellasta, elokuvasta siis? Minua aihe kiinnostaa kovasti ja odotan kovin, että pääsen sitä leffaan katsomaan.

Kiitos muuten kahvilavinkistä. Ne ovat aina tervetulleita, kun notkuu tuolla pääkaupungissa aika usein ja miettii, mihin menisi.

Notkun sinne taas ylihuomenna ja tapaan muuten työn merkeissä tuon levyjulkkareiden tähden. Että samat on kuviot.

Ihanaa viikkoa sinulle!

Lumikko kirjoitti...

Anua, joo mulla on sellainen miniläppäri ja siinä ei vasen palkki näkynyt alas asti mutta tässä isommalla koneella näkyy kyllä :)

wihtori, niin se kyllä vähän taitaa olla, ainakin bloginpidossa, ainakin välillä. Niinhän lentokoneessakin ohjeistetaan siitä pelastusliivin pukemisesta...

Hilja, joo niin oli, olisivat voineet säilyttää edes yhden sellin alkuperäisessä asussaan (esim. just Hella W:n sellin), sehän olis varmasti houkutellut turistejakin.

Kirjoittelen vähän sinne sun tänne, elokuvista ja muustakin. Netistä leffa-arvosteluja löytyy mm. Film-O-Holicista. Nimestä on helppo päätellä kuka niistä kirjoittajista olen ;)

Joo, papparainen halusi heti oikaista pahimmat virheet...

Vuorovettä, runsaus on ruokkivaa, etenkin kun se ei ole ihan jokapäiväistä. Tuo minäminä tuli Lumous haihtuu-postauksen kommenteista, kun siellä joku kehui minäminä-asenteen puuttumisesta ja sitten heti tuli näin minäminämäinen postaus ;)

Sulla jännät ajat menossa, seuraan mielenkiinnolla!

Kirjailijatar, tykkäsin kyllä siitä, että siinä käsiteltiin 20- ja 30-lukuja, kun niitä on niin vähän kotimaisessa elokuvassa kuvattu. Ja tietystä vauhdikkuudesta myös, tosin paljon herkullisia draamanaiheita oli myös hukattu (mm. Bertolt Brechtiä ei sivuttu kuin sivulauseessa).

Meidän mökki on rakennettu v.-44 Hellan kartanon eli Marlebäckin maista lohkaistulle tontille, joten olen kuunnellut värikkäitä Hella-juttuja koko ikäni; uskomaton täti!

Joo, Mangassa sai istua kaikessa rauhassa niin pitkään kuin halusi. En tosin tajua, miten se voi kannattaa; melkein teki mieli jättää kannustustippiä.

Sano Leenalle terkkuja sen "ensimmäiseltä stylistiltä" (Lumikkoa se tuskin tunnistaisi), vilskeistä viikkoa sinnekin!

Celia kirjoitti...

Minäkin olen aina kuvitellut vesimiehen olevan vesimerkki. Onkohan se sitten ilmassa? Olen itsekin vesimies, mutta tietoni horoskoopeista ovat kovin hatarat.

Hassua, mietin just eilen tuota minäminä- juttua blogien suhteen. Kuinka kirjoittaa ilman minäminää, miten "sen" saisi mahdollisimman siedettäväksi ja miksi.

Lumikko kirjoitti...

Celia, se on kuulemma ilmamerkki. Kolmas vesimerkki ravun ja kalojen lisäksi on skorpioni; se kuulostaa minusta ihan oudolta, skorpionithan ovat sellaisia hiekkaerämaitten ryömijöitä.

Kiva kuulla että olet vesimies, vaikken minäkään (näköjään) mikään ekspertti ole. Leijonan (= minä) pitäisi tulla hyvin toimeen nimenomaan vesimiesten kanssa, mutta en ole ikinä tuntenut oikein ketään vesimiehiä, paitsi juuri tuon mainitsemani ystävän isosiskon. Toisaalta, eipä sitä nyt kaikkien tuntemiensa ihmisten horoskooppimerkkiä ole tullut kysyneeksi.

Niin, siinäpä kysymys. Sinun blogissasi ei ainakaan ole yhtään liikaa minäminää, tai jos on, niin se on sitten sitä siedettävää lajia. Miksi? Vastaus voisi sinun kohdallasi liittyä siihen, mitä totesin kuvistasi ennen taukoasi: ne kertovat maailmasta, eivät ainoastaan sinusta, sinä osaat mennä itsesi ulkopuolelle.

Pilvitarha kirjoitti...

Eihän minäminässä mitään vikaa ole, elämäähän se.

Olenkin odottanut Leenan levyä mielenkiinnolla, näin hänen koe-esiintymisensä siinä ohjelmassa ja ihastuin ääneen heti.
Kuulostaa hyvältä edelleen ja ennen kaikkea hänelle sopivalta :)

lumiomena kirjoitti...

Olipa onni löytää tänne! Hurahdin nyt kokonaan ja tänä aamuna en ole saanut töitä tehtyä (työskentelen kotona), kun olen lukenut blogiasi ja katsellut kuvia.

Pellon pientareella kirjoitti...

Kiva lista! Enemmän tapahtumia kuin minulla yhden vuoden aikana viime vuosina... Mutta olen päättänyt, että alan elää aktiivisemmin ja teen enemmän kaikkea kivaa.

Minusta blogeissa on kiinnostavaa juuri henkilökohtaisuus, "pienuus", inhillisyys. Ja siihen liittyy tietysti juuri se ihminen, blogin kirjoittaja. Ja hänen elämänsä. Eihän itsestään tai omista asioista kirjoittaminen ole mitenkään itseisarvoisesti huono tai kielletty asia, siitähän blogit alunperin lähtivätkin. Se, MITEN itsestään ja elämästään kirjoittaa, on sitten eri asia. Itsekeskeisyys, itsekkyys, narsismi tms. ovat minusta sitä minäminää, jota ei kyllä tässä blogissa taatusti näy. Puhtaat asiablogit ovat sitten asia erikseen.

sanna kirjoitti...

Onpas sulla ollut kiva viikko!
Mä en ilmeisesti seuraa nykyään mitään mitä tapahtuu, sillä en ees tiennyt tuommoisen Hella Wuolijoki -elokuvan teosta ja tulosta. Että eihän tämä kirjotus täyttä minäminää ollut, informaatiotakin tuli.;)

Todella halpa kyllä löytämäsi kahvila. Ja meijerin ulkorakennus on melkosen kokonen ulkorakennus.

Lumikko kirjoitti...

Pilvitarha, elämäähän se. Kuuntelin eilen melkein koko päivän Leenan levyä, ja voin ihan todella sitä suositella, etenkin loppupuolen hitaammat kappaleet ovat liikuttavan kauniita.

lumiomena, ihana kuulla, tervetuloa! Toivottavasti oli hyvä hurahdus, vaikka työnteko kärsikin (mulle käy noin lähes päivittäin...).

Pellon pientareella, kivojen asioiden tekeminen on kyllä tärkeää, onneksi se ei yleensä edes vaadi mitään ihmeellisiä ponnisteluja, ehkä pikemminkin vähän mielikuvitusta ja viitseliäisyttä.

Samaa mieltä tuosta henkilökohtaisuudesta ja (muiden kuin asia)blogien luonteesta muutenkin. Yksityisestä yleiseen, täällä se pätee ehkä paremmin kuin missään.

sanna, no en minäkään seuraa, ihan hävettää välillä (yritän kyllä ryhdistäytyä) mutta noiden leffajuttujen suhteen nyt olen sattuneesta syystä melko hyvin kartalla. Joo, laskeskelin siellä Manga Cafessa että aika monta teekupillista saa myydä, että kulut tulevat katetuiksi. Toivottavasti toiminta kannattaa (jatkossakin), se oli niin sympaattinen löytö.

Isohan täällä on tämä "emorakennuskin", hihittelen aina kun joku kysyy, asunko tätä yksin :) Sulle olis muuten pitänyt kolahtaa tänään levy postiluukusta..?

Kirjailijatar kirjoitti...

Terveiset on viety perille. Leena muisteli, kuinka sinä stylasit ja hän lauloi hiuslakkapulloon :)

Lumikko kirjoitti...

Kirjailijatar, hihii, noin se just meni :) Leena oli kyllä mainio ipana ja hirmuisen tosissaan sen laulamisen ja esiintymisen kanssa jo silloin kolmivuotiaana.