sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Tunnustan

Sain Marikalta ja Marikilta ihanilla saatesanoilla myönnetyt tunnustukset. Kiitos molemmille sekä kannustuksesta että –Marikin sanoin– hyvästä virtuaaliseurasta!

Tunnustusten mukana tuli haaste kertoa seitsemän asiaa itsestään. Tunnustan, että:

1. Olen suorittaja. Se ei onneksi päde kaikilla elämän osa-alueilla. Hyvä esimerkki suorittamisestani on se, että olen jo vuosikausia merkannut kaikki lukemani kirjat pieneen, kukkakantiseen muistikirjaan. Nautin siitä hetkestä, kun saan raapustaa kirjan nimen sinne, toisin sanoen kuitata sen suoritetuksi.

2. Olen myös laiska. Sekään ei onneksi päde ihan kaikilla elämän osa-alueilla, tai ei ainakaan joka hetki. Toisinaan puolustaudun sillä, että olen horoskoopissa leijona.

3. Olen hidas ja ehkä turhankin perusteellinen lukija. Pystyn kyllä lukemaan myös kursorisesti ja omaksumaan asioita tarvittaessa hyvinkin nopeasti, mutta silloin en miellä varsinaisesti lukeneeni kirjaa eli en pääse merkkaamaan sitä kukkakantiseen muistikirjaani.

4. Tykkään lukea englanniksi, koska silloin olen vapaampi kaiken ymmärtämisen ja sisäistämisen paineista ja kielen alituisesta kuulostelusta.

Omaan äidinkieleensä intohimoisesti tai pakkomielteisesti suhtautuvalle ihmiselle vieraalla kielellä lukeminen on rentouttavaa. Kun en kuitenkaan voi ymmärtää joka ikistä lukemaani sanaa, voin heittää perusteellisuuteni hetkeksi syrjään ja lukea vauhdikkaammin.

5. Minulla on useimmiten pari kolme kirjaa kesken. Kirjojen on hyvä olla keskenään erityyppisiä, niin että jos yksi ei jollain hetkellä nappaa, voi vaihtaa toiseen. Jos menossa on vain yksi kirja ja se ei ikinä nappaa, lukeminen voi tyssätä kokonaan pitkäksi aikaa.

6. Kirjoja myös jää kesken, mikä on tietysti valitettava tappio suorittajaluonteelle (ja kukkakantiselle muistikirjalle).

7. Rakastan Coca-Colaa. Vaikka se on amerikkalaisen imperialismin symboli, lihottaa ja turmelee hampaat. Olen kokeillut lighteja, zeroja ja lähes kaikkia kokiksen halpisversioita, mutta yksikään ei yllä lähellekään sen aidon ja alkuperäisen makua.

Tällä hetkellä sukkuloin näiden kolmen kirjan väliä.
Tunnustusten eteenpäin jakaminen on hirmuisen vaikeaa, jos sitä rupeaa oikein miettimään. Miten ensinnäkin valita kaikkien kivojen ja kiinnostavien blogien joukosta seitsemän, millä perusteella ja miten rajaten? Kun sitten jollain logiikalla saa joukon kasaan, alkaa pohdinta: tämähän on tainnut jo saada näitä, tämä ehkä vaivaantuu tai stressaantuu koko tunnustuksesta, jne.

Enempiä miettimättä, taustoja tutkimatta ja pitemmittä puheitta annan tunnustusta seuraaville blogeille, joista kaikista tykkään:

Töppövilla
Uneksin arkana
Kosmonautti
Omenaminttu
Kaksi kotia
Hiljan päivät
Unelmaelämää?

Lainaan taas Marikkia: mitään velvollisuuksia tähän ei liity. Vaikka mieluusti tietysti lukisin ne seitsemän asiaa teistä jokaisesta.

*edit* Osaisiko joku muuten kertoa, miksi en enää onnistu kirjautumaan kenellekään lukijaksi omalla nimelläni ja kuvallani? Anonyyminä onnistuu kyllä, mutta silloin ei tosiaan näy edes nimi.

14 kommenttia:

Marikki kirjoitti...

Tuosta viimeisestä. Minulla on sama juttu, yritin, mutta muutun vain hahmoksi, jolla ei ole kuvaa ei nimeä. Blogi ei myöskään näy syötteenlukijassani... Jäin odottamaan parempia aikoja ja sitä että blogger korjaa itseään :-)

Lumikko kirjoitti...

Marikki, hyvä tietää että muillakin samaa ongelmaa, luulin että mulla on jotkut asetukset pielessä.

Hilja kirjoitti...

Kiitos kovasti!:)
En kyllä taida nyt vastata tuohon haasteeseen kun olen siihen jo joskus vastannu. Ja kerran osallistuin sellaseenkin missä piti kertoa 100 asiaa, tosin mä taisin jäädä kohtaan 30 tai jotain...

Mulla on muuten myös kukkakantinen kirja johon merkkaan lukemani kirjat, oon merkannu lapsesta saakka. Tai ennen kyllä merkkasin ne NKOTB-vihkoon, mut se tuli täyteen. Mä kirjaan lukemani kirjat siihen kun mulla on niin huono muisti että kun joskus haluan tietää mikä se oli se kiva kirja niin sit voin vaan kattoa sieltä. Ja se toimii päiväkirjanakin: kun selaan sitä ja katon mitä kirjoja oon lukenut milläkin hetkellä niin samalla muistan mitä mulle on muuta sillon tapahtunut, mitä oon miettinyt, mikä mua on kiinnostanut tms.

Omenaminttu kirjoitti...

Olen otettu, kiitos! Jään harkitsemaan vastaanko haasteeseen. Saatanpa vaikka innostuakin...

Kivasti taas kirjoitit. Minulla on ollut myös tuollainen muistikirja yöpöydällä lukemiani kirjoja varten. Halusin kirjoittaa sinne kaikki nimet kauniisti, mutta jäi kyllä kirjoittamatta, kun hyvää tussia ei ollut käsillä :)

Lumikko kirjoitti...

Hilja, eipä kestä :) Ja ei tarvi vastata, ajattelin ensin olla sillä ketään "kiusaamatta" (vaikka ite tykkäänkin näistä haasteista) kun se on tosiaan vähän hankalaa (ja eksklusiivistakin, mistä en oikeastaan tykkää) mutta annoin sitten mennä kuitenkin.

100 asiaa, hui, sellaisesta en ois varmaan selvinnyt ainakaan ilman katumuksen tunteita... Ite aloin merkata luetut kirjat ylös vasta joskus lukioikäisenä, olisinpa aloittanut jo lapsena, silloinhan eniten luinkin.

Omenaminttu, ole hyvä, ei paineita :) Mullakin tavoitteena merkata kirjat muistikirjaan mustalla tussilla ja siistillä käsialalla, mutta vuosien varrella joukkoon on tullut kuulakärkikynätuhruakin.

milla kirjoitti...

Voi kiitos! Olen otettu. Vastasin toki haasteeseen, koska tämä onkin ensimmäinen minulle :)

Karenina Unska kirjoitti...

Kiitokset minultakin! Ja haasteeseen vastasin minäkin, kertakaikkiaan juhlavaa saada ensimmäinen tunnustus blogin pitäjänä. Wau.

Lumikko kirjoitti...

milla ja Karenina, kiva kun kelpasi :) Kävinkin jo lukemassa molempien vastaukset, kommentoin huomenissa, nyt nukkumaan...

Marikka kirjoitti...

Minäkin olen "lukemissuorittaja", tosin tuollaista muistikirjaa en ole enää aikoihin pitänyt. Viime aikoina olen ihan erillisellä päätökselläni antanut itselleni luvan keskeyttää kirjat, jotka eivät vaan nappaa. Aiemmin puskin aina kaikki läpi loppuun asti jostain ihmeen syystä.:)

Lumikko kirjoitti...

Marikka, mulla on kyllä aina jäänyt kirjoja kesken, mutta enää en "ruoski" itseäni asiasta :) Muistikirjaa pidän varmaan lopun elämääni, se muuttuu täyttyessään koko ajan kiinnostavammaksi dokumentiksi, kuten Hiljakin totesi (vaikka onkin oman lukemissuorittamiseni symboli!).

sanna kirjoitti...

Kiitos! Olen ihan hämmentynyt, mutta kovin iloisesti hämmentynyt tunnustuksestasi.
Voin tässä kertoa itsestäni muutaman asian: En ole suorittaja. Olen laiska. Näistäkin seikoista huolimatta kirjaan ylös kaikki lukemani kirjat, mustakantiseen vihkoon. Tarkistin juuri, että olen kirjannut lukemani vuoden 1993 lopulta lähtien. Syyt, jos semmoisia on, on varmaan pitkälti samat kuin Hiljalla. Mullakin on yleensä aina useita kirjoja kesken. Kerronpa vielä suhteeni kokikseen: melko neutraali. Kokis on ihan hyvää, mutta juon tosi harvoin.

Lumikko kirjoitti...

sanna, eipä kestä, hyvä että hämmennys oli iloista sorttia :) Ooh, vuodesta 1993. Olisinpa tosiaan aloittanut merkkaamisen jo vähän nuorempana, nyt olisi monta täyttä muistikirjaa, kun koululaisena luin varmaan kirjan päivässä.

En muuten suorita kirjoja sinänsä (en esim. lue mitään, mikä ei oikeasti kiinnosta) mutta olen lukijana välillä niin perusteellinen, että se lähenee suorittamista. En voi hyppiä lauseiden yli, jos oikeasti _luen_ kirjaa; en vaikka olisi kuinka vaikea tai tylsä kohta menossa.

Ja siitä muistikirjaan merkkaamisesta tulee tosiaan sellainen olo, että on saanut jotain aikaan, "valmiiksi". Sukua sille tunteelle, joka tulee listalla olevan kohdan yliviivaamisesta, ts. sen suorittamisesta.

tuike kirjoitti...

Kiitos ihan älyttömästi haasteesta! Olin tosiaan iloisesti yllättynyt, että olet käynyt lukemassa blogiani. Vastaan tietenkin haasteeseen, mutta en ihan tänään.

Lumikko kirjoitti...

tuike, ole hyvä vain :) Juu, olen käynyt -ihan erityisen upea oli se Tyttö ja helmikorvakoru-imitaatio, oikein hieraisin silmiäni, että oliko se tosiaan lavastus...

Kiva jos vastaat, ei kiirettä!