Koska kaihdan kaikenlaista kanonisointia sekä pitäisi- ja tulisi-alkuisia kehotuksia, innostuin Petriinan ja Lumiomenan tavasta soveltaa listaa: he luettelivat kumpikin 50 itselleen tärkeää naiskirjailijan kirjoittamaa teosta. Minä sovellan tätä edelleen, ja listaan vain 20 erityisen mieleenpainuvaa.
Merkillepantavaa on se, että useimmat listani kirjoista olen lukenut nuoruudessani. Ehkä kirjat muovaavat kasvavaa ihmistä eri tavalla kuin kasvamisessaan jo hidastunutta aikuista. Olen tottakai aikuisiälläkin lukenut lukuisia vaikuttavia kirjoja, mutta niillä on keskenään tasa-arvoisempi asema mieleni arkistoissa. Ne ovat ikään kuin asettuneet hyviksi kirjoiksi toisten hyvien joukkoon.
Listani kirjat ovat olleet jollain tapaa käänteentekeviä omassa elämässäni: ne ovat jättäneet jäljen, muokanneet arvomaailmaa, kulkeneet mukana, muuttuneet talismaaneiksi, avanneet silmät jonkin asian suhteen, lohduttaneet, saaneet innostumaan uudesta kirjallisuuden lajista tai pakottaneet kirjoittamaan itse.
1. Margery Williams: Samettipupu
2. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
3. Hellevi Salminen: Sivari
4. Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt (koko sarja)
5. Harriet Beecher-Stowe: Setä Tuomon tupa
6. Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa
7. S.E.Hinton: Me kolme ja jengi
8. Veronika Pimenoff: Loistava Helena
9. Annika Idström: Veljeni Sebastian
10. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
11. Sylvia Plath: Lasikellon alla
12. Agatha Christie: Neiti Marple-sarja
13. Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
14. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
15. Sirkka Turkka: Niin kovaa se tuuli löi
16. Tua Forsström: Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen
17. Kyllikki Villa: Pakomatkalla
18. Pirkko Saisio: Voimattomuus
19. Louise Penny: Naivistin kuolema
20. Elina Brotherus: Decisive Days
Olin nähnyt ehkä yhden tummaihoisen ihmisen siihen astisen elämäni aikana, mutta minusta tuli kiihkeä apartheidin vastustaja. Koulussa pidin esitelmän Harriet Beecher-Stowesta ja muutamaa vuotta myöhemmin pakolaisista. Heitä kävin haastattelemassa entisen hotellin tiloihin perustetussa vastaanottokeskuksessa, vuosi oli 1990.
Isotätini kanssa kävin naapurikaupungissa katsomassa Huuto vapaudelle-elokuvan, joka oli lähes yhtä järisyttävä kokemus kuin Setä Tuomon tupa. Hiukan vanhempana muistan maanneeni lattialla ja kuunnelleeni kun Peter Gabriel lauloi radiossa Steve Bikosta.
Äiti osti Leena Krohnin Ihmisen vaatteissa-kirjan minulle, kun lähdin 15-vuotiaana vaihto-oppilaaksi. Se oli lohtukirjani, eräänlainen amuletti, viisas pieni helmi kirjaksi, edelleen rakas.
Elina Brotheruksen Decisive Days-valokuvakirjaa kävin hypistelemässä Akateemisen kirjakaupan kolmannessa kerroksessa vuoden päivät, ennen kuin raaskin ostaa sen. Kirjasta tuli jonkinlainen pakopaikka. Työpäivän jälkeen saatoin poiketa Akateemiseen vain selatakseni kirjaa hetkisen ennen kotiinmenoa. Kuvien avulla sain kosketuksen johonkin, joka muuten tuntui vellovan vailla hahmoa ja nimeä, painaen ja puristaen.
Jokaisesta voisin sanoa. S.E. Hintonin nuortenkirjat ovat täydellisiä, siten haluaisin itsekin kirjoittaa. Selja-sarjan luin monta kertaa ja kirjoitin siitä oman versionikin, vain päästäkseni takaisin Rauha S. Virtasen luomaan maailmaan. Dekkarin toinen tuleminen elämääni on osittain Louise Pennyn ansiota, siitä ensimmäisestä tulemisesta vastasi Agatha Christie.
Ja jos minulla olisi idoli, se olisi Sirkka Turkka.
 |
| Kuva leikekirjastani (Sirkka Turkan haastattelu Hesarin kuukausiliitteessä joskus vuosia sitten) |
16 kommenttia:
Mä harkitsen välillä listan kokoamista. Mutta mua pelottaa, että mun lista jää jotenkin nuoruuteen. Suurimman vaikutuksen muhun on tehneet juurikin Seljan tytöt tai Kahdeksan serkusta tai Tytöistä parhain.
Yhteen aikaan luin kotimaisia naisdekkaristeja järjestelmällisesti. Tuntuu kuitenkin, että mulla on tosi paljon lukematta sellaisia kirjoja, joita kuuluisi olla lukenut. Kaikkia klassikoita luin nuorempana. Nykyään lukemisaikaa on aika vähän.
Kuuluisikohan Harry Potterkin listalle?
anu
Mukavaa, että teit tämän ja jaksoit vielä analysoida muutamia keskeisiä kirjoja. Olen sitä mieltä, että lapsuuden ja nuoruuden kirjat vaikuttavat meihin enemmän kuin ehkä alkujaan edes arvaisi.
Listallasi on paljon tuttua Saisiosta ja Plathista Tarttiin sekä edelleen Virtasen ja Hintonin nuortenkirjoihin. Paljon on myös sellaisia, joita en häpeäkseni ole vielä lukenut, kuten Sirkka Turkka ja Leena Krohn.
Minäkin muistan elokuvan Huuto vapaudelle sekä sen, kuinka järisyttä kokemus sen katsominen oli. Olin elokuvan ilmestyessä 14-vuotias, mutta näin sen vasta pari vuotta myöhemmin lukion ekaluokkalaisena.
Anun pohdintaan siitä, kuuluuko Harry Potter listalle, voisin vastata (vaikkei minulta kysytty ;)), että totta kai se kuuluu, jos kirja on tai on jossain välissä ollut, itselle merkittävä. Minä nostin sen omalle listalleni. :)
Olenkin odottanut, että saat tämän listan tehtyä. Totta tuo, että monet omassakin listassa olevat kirjat kuuluvat nuorempaan ikäkauteen. Silloin on kuitenkin enemmän vaikutuksille altis ja vastaanottavaisempi kaikelle muutenkin. Listassasi on monta mielenkiintoista kirjaa, osa sellaisia, joihin olen ajatellut tarttua jossain vaiheessa.
Onko oma versiosi Seljasta yhä tallessa ?
Anu, luin aikoinaan jonkin verran kotimaista kirjallisuutta yliopistossa, ja minua ne pakolliset lukulistat ahdistivat. Sittemmin luovuin näistä "kuuluisi olla lukenut"-ajatuksista, omalla kohdallani ne alkavat ohjailla lukemista sellaiseen ei-niin-nautinnolliseen, suorittavaan suuntaan. Elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt ja kirjoja niin paljon, että sitä on luettava, mikä itseä kiinnostaa.
lumiomena, tätä oli kiva miettiä! Aluksi mullakin oli 50 kirjaa, mutta sitten huomasin, että siellä oli aika paljon sellaisia hyviä mutta kuitenkin vähemmän tärkeitä, joten rajasin vielä lisää.
Hassua on se, että en ole ikinä oikein Leena Krohnista innostunut, paitsi tästä yhdestä kirjasta. Harry Pottereita en ole vieläkään lukenut, saa nähdä luenkokaan, kun en ole ikinä ollut fantasiakirjallisuuden ystävä (vaikka eivät kai ne sitäkään ihan ole, seikkailukirjoja pikemminkin?). J.K. Rowlingin ryysyistä rikkauksiin-tarinaa ei voi kyllä kuin ihailla!
Petriina, juu tein tämän listan jo aiemmin, nyt sitten julkaisin näiden pitkien sepustusten kera :) Kirjoilla on kyllä ollut valtava vaikutus nuorempana, vieläkin tietysti mutta jotenkin eri tavalla kuitenkin.
Kyllä ne omat versioni jossain varmaan ovat, kaksi paksua, käsinkirjoitettua vihkoa :) Sen muistan, että niissä oli neljä sisarusta, joilla oli suunnilleen samat luonteenpiirteet kuin Seljan tytöillä. Vanhimman nimi oli Tittefrid (vrt. Kris) ja yhden nimi oli Ursula (vrt. Virva).
Mulla oli muuten omat versiot myös mm. Saariston lapsista, Setä Pitkäsäärestä, Kätkijöistä, Tiina-kirjoista (mun Tiina oli Noora), Merri Vikin Lotta-kirjoista ja Melukylän lapsista. Sain inspiraation melkein kaikesta mitä luin, mutta vaikutteet olivat tosiaan aika selvästi havaittavissa :)
Pitäisi-, tulisi- ja olisi hyvä, jos- alkuiset piilokomennot eivät tosiaan saa minuakaan tekemään ilolla yhtään mitään.
Ihana, ajatteluttava kirjoitus. Kiitos. Palaan siihen vielä, pirteämpänä. Nyt olen työpäivän jäljiltä tyhjäksi imetty.
Minä luin tosi paljon lapsena/nuorena ja pidin muistikirjaa lukemistani kirjoista. Olisi ihana löytää se muistikirja taas ja käydä kaikki ne kirjat mielessä läpi! Osa varmasti hyppäisi fiiliksinä pintaan!
Nyt sanoisin, että Sofi Oksanen on listallani hyvin pitkällä! Anna-Leena Härkönen oli jossakin vaiheessa tärkeä ja vielä aikaisemmin ehdottomasti Anni Polva Tiina-kirjoineen!
Minäkään en jaksa mitään pitäisi-juttuja kirjojen suhteen. Luen, jos on sellainen fiilis ja sattuu kohdalle!
Tykkäsin tästä tosi paljon! Olen näemmä lista-ihminen, kaikesta huolimatta.;)
Mäkään en tykkään kirjojen, tai minkään, kanonisoimisesta, tai pitäisi-lukulistoista. Enkä omissa mieltymyksissäni tee eroa nais- ja mieskirjailijoiden välille. Mutta toisaalta, pidän tämmöisten naislistojen ja naiskirjailijoiden nostamista merkittävänäkin. Luin vuosia sitten tutkimuksesta, missä kerrottiin lehden kulttuurisivuille (minkä? useamman merkittävän lehden?) naiskirjailijan teoksen arvostelu pääsi harvoin ensimmäiselle sivulle ja lähes aina kun oli useampi teos arvosteltavana, miehen kirjoittama kirja oli sivulla ylempänä kuin naisen. Tämän jälkeen seurasin hetken aikaa Hesaria "sillä silmällä", ja aika usein näin oli.
Totta että monet itselle todella merkittävät kirjat on lukenut nuorena, elämän vaiheessa kun muokkautuu voimakkaasti ja hakee omaa suuntaansa. Jotkut näistä nuoruuden merkittävistä kirjoista ei tee nykyään vaikutusta laisinkaan. Ja toisia uudelleen lukemiaan lukee ihan eri silmin. Osa säilyttää saman lumovoimaisuutensa. Ja osaa en edes uskalla lukea uudelleen. ;)
Vaikka nuoruus on taakse jäänyttä, haluaisin ja yritän pysyä yhä auki, antaa itselleni mahdollisuuden muutoksiin, kasvuun, kehitykseen, olla sopivasti vaikutuksille altis. Ehkä se ero on siinä, että nuoruuden valtavien tunnekuohujen takia myös lukuelämykset olivat valtavampia.
Kävin, tietenkin, lukemassa noita linkittämiäsi muita listoja. Monet omat suosikkini näiltä listoilta löytyvät. Ensimmäiseksi mieleeni tulivat juuri kaikki nämä ihanat tyttökirjat, Seljat ja Runotytöt yms. Toni Morrison olisi listallani korkealla. Yhtä mieleeni tullutta en huomannut millään lukemallani listalla, Jeanette Wintersonia. (valitsisin Majakanvartijan tai Painon.)
Rauha S. Virtanen on innostanut varmaan useita tyttöjä kirjoittamaan. Tiedän muutamia Seljan "plagioijia".:) Mä piirtelin Rauha S. Virtasen innoittamana paperinukkeja. Muistaakseni se oli Kiurut laulavat missä sisarukset piirsivät paperinukkeperheitä nimeltään Reilut.
Tulipas pitkä kommentti. Mua puhuttava aihe.
Hieno lista! Varsinkin nuo nuorten kirjat jotka listasit, kuuluisivat minunkin listalleni, jos sellaisen tekisin. Anna-kirjat, Seljat, Runotytöt, Anni Swanit, Merri Vikin Lotta-kirjat olivat mulle huipputärkeitä ja varmasti ovat vaikuttaneet maailmankuvan muotoutumiseen.
Hyvä oivallus Sannalta, että moni edelleen tosi tärkeä kirja on luettu nuorena, silloin kun sitä on muovautumassa ja kasvamassa omaksi itsekseen.
Tove Janssonista tykkään edelleen, muutkin kuin Muumi-kirjat. Bronten: Kotiopettajattaren romaani. Donna Tarttin eka kirja: Jumalat juhlivat öisin oli loistava mutta se kirjailijan seuraava kirja oli suuri pettymys. Agatha Christiet olen lukenut monessa eri aallossa kaikki. Alice Munro kuuluisi ehdottomasti listalleni. Ja Margaret Atwood. Melissa Bankin Nyt nappaa. Jane Austenin tuotanto myös.
Kiinnostuin niin tuosta Elina Brotheruksesta että varasin vinkkaamasi kirjan kirjastosta. Kiitos vinkistä!
Mikäli olemme lukeneet tuon saman listan niin minä kiinnitin huomiota siihen, että mukana oli ilahduttava määrä "naisille suunnattuja" kirjoja. Näitä Annan nuoruusvuodet -tyyppisiä. En usko että vielä 20 vuotta sitten näitä "naisten kirjoja" Olisi huolittu koko listalle!
Monella alalla se että naisten tuotantoa ei oteta klassikkojen joukkoon on vieläkin silmiin pistävää. Graafikkona kiukutti kouluaikoina se, että kaikki suomen tunnustetut graafiset suunnittelijat olivat vanhoja miehiä jotka vuorotelleen palkitsivat toisiaan ja jakoivat pikkukerhonsa kesken palkintoja. Onneksi sekin on muutumassa, ja nuorella polvella on silmää erilaisuudelle.
Hups, eksyin vähän aiheesta!
Hyvä lista!
Liina, kiitos, toivottavasti olet saanut levättyä!
Nonna, toivottavasti löydät vielä joskus muistikirjasi, aikamoinen aarre varmaan :) Itse luin nuorempana mieleisiltä kirjailijoilta aina koko tuotannon, rakastin pitkiä sarjoja.
sanna, en ole minäkään pahemmin tehnyt eroa mies- ja naiskirjailijoiden välille, monet suosikkini ovat miehiä: J.M. Coetzee, Saarikoski, P.O. Enqvist, Andrea Camilleri... Mutta samalla tavoin koen minäkin, että miehisten kaanoneiden vastapainoksi naiskirjailijoita on hyvä nostaa esille, siksi tuo Saran aloite oli tärkeä.
Luen tosi harvoin kirjoja toista kertaa. Lapsena sitä harrastin, ilmeisesti juuri päästäkseni takaisin johonkin "maailmaan". Aikuisiällä olen lukenut joitain lasten- ja nuortenkirjoja uudestaan, mm. Nalle Puhin, Muumeja, Iris rukan ja S.E.Hintonia. Seljat haluaisin lukea taas.
Ihmettelen (ja ihailen?) ihmisiä, jotka kertovat lukevansa jonkun kirjan joka vuosi/joka kesä tms. Minulla on pikemminkin huoli siitä, etten ehdi lukea kaikkea mitä haluaisin edes sitä yhtä kertaa, ennen kuin olen vanha ja sokea ja lopulta kuollut :)
Elisa, joo Tarttin toinen kirja oli kyllä pettymys, taisin peräti jättää sen kesken vaikka oikein kovakantisena ostin heti kun ilmestyi (mitä en yleensä ikinä raaski tehdä). Vähän kyllä säälitti kirjailija, kun toiseen kirjaan niin monet pettyivät: lukijoiden odotukset toista romaania kohtaan olivat varmaan aika kohtuuttomat, kun esikoinen oli niin vangitseva.
Minulle tuon Brotheruksen teoksen kuvat kertoivat masennuksesta ja siitä toipumisesta; kirjassa on selkeä kaari. En tiedä, mistä ne "oikeasti" kertoivat.
sanna vielä, tuli mieleen että jotkut "lastenkirjat" ovat kyllä aivan erilaisia kun ne lukee aikuisena, melkein kuin niissä olisi kaksi eri kirjaa, toinen aikuislukijalle, toinen lapselle. Liisa Ihmemaassa on sellainen, osa Muumeista myös.
eilen tänään huomenna, kiva kun tulit käymään! Aivan totta, että tyttökirjat on hyväksytty kirjallisuudeksi viiveellä, samoin kuin chick lit. Silti jotenkin ajattelen, että eivät esim. Montgomery ja Alcott ole varsinaisesti suunnanneet kirjojaan naisille (sen enempää kuin mieskirjailijat ovat suunnanneet teoksiaan miehille): he ovat vain kirjoittaneet itselleen luontevista lähtökohdista ja aiheista, jotka ovat sitten (luonnollisesti) puhutelleet tyttöjä/naisia. Tarkoitan siis sitä, että helposti kaikki naisten tekemä karsinoidaan jotenkin "naisille suunnatuksi", missä on minusta hiukan sellainen vähättelevä sävy, ikään kuin naiset olisivat jonkinlainen vähemmistö, vaikka he ovat tasan puolet ihmiskunnasta.
Nykyistä chick litiä varmasti kirjoitetaankin laskelmoidusti naisille, missä ei tietenkään ole mitään pahaa.
Joo, voin kuvitella tuon tilanteen graafikoiden parissa, onhan se ollut niin monella alalla sama juttu. Onneksi nyt on tosiaan tilanne toinen.
Oi oi, ihana lista. Niin tosi paljon samoja kirjailijoita. Voi kunpa minulla olisi se pieni vihko (vielä), johon olisin tallentanut lukemani kirjat. Kun ei sitä noin vain muista enää. Ja nuorena luin niin mielettömästi,ja kasvoin ja elin (hyvien naiskirjailijoiden) teostan kautta ja kanssa.
Sirkka Turkka on ihan mieletön. Tein kerran CD-ROMin eräänä multimediakurssin lopputyönä. Se käsitteli kolmea suomalaista naisrunoilijaa: Sirkka Turkka, Heidi Liehu ja Aulikki Oksanen. Oli muuten ihan outo juttu, että kun kuvitin siis runoja, oli minulla siinä yksi kuva hevosista, joka tuli vain jotenkin intuitiivisesti minulle mieleen, että tämä pitää laittaa Turkan runojen mukaan. Noin vuosi sen jälkeen ihan samanlainen kuva oli Turkan runokirjan kannessa! Ja jostain syystä minulle tuli lapinporokoira, joka Turkallakin on ja sellaisen kuvakin rompussa, vaikka en sitä muistanutkaan kuin vasta myöhemmin.
Leena Krohn on myös minun suosikki. Eeva Kilpi. Ja tietysti nerokas Saisio (ja Jukka Larsson). Ja monia muita.
Mm. Sonja O. kävi täällä olisi lisäksi listallani. Kun muistaisi...
Mielenkiintoista keskustelua täällä. Minusta on erityisen mukavaa tuo ajatus, että nuorena luetut kirjat ovat tärkeitä, ja että kommentoijat ovat samaa mieltä. Niinhän sen tietysti täytyy olla.
Olen aikuisena lukenut aika paljon lapsena ja nuorena lukemaani uudestaan. Tosin mua kiinnostaa myös sellaiset lasten- ja nuortenkirjat, joita en aikoinaan lukenut. Ja uudetkin kirjat tietysti. Jotenkin on huojentavaa lukea kirjoja, jotka kuuluvat sellaiseen aikaan, jona lukeminen ei vielä ollut mulle ongelma. Siihen ei liittynyt mitään ahdistusta, päinvastoin kuin nyt aikuisena. En osannut ollenkaan kuvitella, että olisin jotenkin heikko lukija. Lastenkirjojen kautta pääsen vähän niin kuin varkain sellaiseen lukijan asemaan takaisin - tavallaan.
Mää saan tällaisista listoista ideoita. Olen lukenut niin vähän, että tuossakin olis vaikka mitä.
Mahtavaa että kirjoitit omia versioita kirjoista :)
Pellon pientareella, hauska kuulla että meillä on yhteisiä suosikkeja! Ja tuo Turkka-kokemuskin, huikeaa. Minäkin tein kerran yhden koulutyön Turkasta, tai oikeammin yhdestä hänen runostaan, se oli 15 sivun (!) mittainen runoanalyysi. Silloin en vielä tuntenut Turkan tuotantoa lainkaan, se runo vain lykättiin käteen ja käskettiin analysoida :)
luminen, mullekaan lukeminen ei (tosiaankaan!) ollut lapsena ongelma, ja aikuisena se on välillä ollut. Mulla oli jotenkin vaikea siirtymä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta aikuisten kirjoihin, lukeminen väheni niihin aikoihin tosi paljon eikä ikinä tullut samalla volyymilla takaisin. Ja sitten tuli sitä suorittamista (mistä kirjoitin äskettäisessä Tunnustan-postauksessa) ja kirjallisuuden opintoja, jotka omalla kohdallani olivat ainakin sikäli vikatikki, että opettivat sellaisen liian pikkutarkan lukutyylin, josta on vaikea pyristellä eroon.
Joo, joskus vähän noloilen niitä omia "kirjojani", kun olivat tosiaan aika plagiaatteja. Pitäisikin lukea niitä uudestaan, katsoa oliko niissä myös jotain omaperäistä. Tuottelias olin ainakin, vihkoja on kymmeniä. Ja tarina oli aina täsmälleen vihkon pituinen, loppui sen viimeisellä sivulla :)
Lyhyemmässä listassa on se hyvä puoli, että tulee nostettua esille juuri ne itselle kaikkein tärkeimmät! Minäkin ihailen paljon Sirkka Turkan elämänasennetta ja arvoja (eläinten ja luonnon arvostus ym.) sekä tietysti runojaan.
Ihana tuo lapsuuden inspiroitumisesi nuortenkirjojen maailmasta! Tulee mieleen esikoiseni, joka joskus sanoo, että ei voi leikkiä, ellei ensin saa kuunnella kirjaa tai katsella lastenohjelmaa - ja saatuaan sitten tarina-annoksensa alkaa tyytyväisenä leikkiä jotain, usein katsomaansa/kuuntelemaansa liittyvää :).
Kiinnostuin tuosta Samettipuusta, josta en ole ennen kuullutkaan.
Pienen mökin emäntä, Turkka on jo elämäntavaltaankin sellainen todellinen oman tiensä kulkija, häntä eivät kustantajien kokkarit kiinnosta (mikä on minusta vain ja ainoastaan hienoa näinä narsistisen esillä olemisen aikoina).
Esikoisellasi on taito, josta tulee olemaan iloa koko elämän ajan: kun osaa ammentaa tarinoista "polttoainetta" omiin tekemisiin, ei ole koskaan tylsää.
Samettipupu eli The Velveteen Rabbit on yksi englanninkielisen lastenkirjallisuuden tunnetuimmista klassikoista. Sitä en tietenkään lapsena tiennyt, vaan tarina puhutteli ihan omilla avuillaan. Se oli kiehtova ja sydäntäsärkevän surullinen mutta samalla toiveikas.
Koko kirja on luettavissa täällä (englanniksi):
http://digital.library.upenn.edu/women/williams/rabbit/rabbit.html
Lähetä kommentti